Miten elämäsi/parisuhteesi muuttui kun saitte lapsen?

Seksi loppui :/ mies pitää minua äitinä eikä vaimonaan.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 12:30"]Seksi loppui :/ mies pitää minua äitinä eikä vaimonaan.
[/quote]

kuulostaa karmealta

Meillä katkesi kunnollinen keskusteluyhteys kun lapset syntyivät ja siitä asti ollaan etäännytty toisistamme tasaista tahtia. Ei vaan ollut enää aikaa eikä voimia keskustella "omista asioista", kaikki pyöri vain lasten ympärillä. Yhdessä pyöritettiin arkea ja se yhteistyö kyllä sujui ihan hyvin, mutta enempi ollaan oltu kämppiksiä kuin oikea aviopari. Nyt lapset ovat jo isoja ja ajateltiin vielä yrittää, josko se yhteys sieltä vielä löytyisi, jos oikein kaivaisi.

Etäännyttiin miehen kanssa, ei seksiä kuukausiin, nukutaan eri huoneissa ja tapellaan koko ajan, molemmat voi huonosti, ja yhtä syyllisiä ollaan molemmat tilanteeseen. Isänä mies on erinomainen ja kantaa vastuunsa. Silti ero on joka päivä mielessä.

Erosimme. Se johtui molemmista, huomasimme ettemme olleet onnellisia ja lapsella oli silloin huono koti. Nyt on kaksi onnellista kotia ja onnellista vanhempaa.

Erilaisia vaiheita on ollut, niin kuin ennen lapsiakin. Kyllä vauvavuonna voi helposti hermo kiristyä, mutta toisaalta kun sen tiedostaa, tajuaa, että tämä menee ohikin. Kyllä ne lapset kuitenkin on meillä enemmän yhdistävä kuin erottava tekijä. Mun mielestä kannattaa sanoa ääneen ennen lapsen tuloa se, että parisuhde todennäköisesti joutuu koetukselle vauvavuonna. 

Iltojen viettäminen sohvalla makoillen ja tv:tä tuijotellen loppui. Pariin vuoteen en aamulla ehtinyt rauhassa lukemaan Hesaria. Kaikenlainen ystävien kanssa illanvietto, ulkonasyöminen, teattereissa yms. käyminen vähentyi huomattavasti. Seksiä vähemmän, koska sitä ei voi harrastaa koska ja missä vaan eikä illalla lapsen nukahdettua jaksa sellaista enää ajatellakaan.

Mutta jos parisuhde on vakaalla pohjalla, kyllä se nuo muutokset kestää. Ei meillä ole riidelty tai lopetettu keskustelua eikä se seksikään kokonaan ole jäänyt. Minä koen, että lapsen saaminen lähensi meitä ja vahvisti perhettä. Paljon lapsi tuo myös positiivista elämään.

Jos olet vasta 20v., miettisin sitä, oletko valmis luopumaan kavereiden seurasta, bilettämisestä yms. ja sitoutumaan siihen, että 24/7 olet vastuussa vauvasta ja koko ajan valmiudessa antamaan ruokaa, vaihtamaan vaippaa, kanniskelemaan, nukuttamaan jne. Eli laittamaan kaikessa toisen itsesi edelle. Moni nuori kun haluaa viettää ensin sellaista vapaata elämää, jossa ei sitouduta mihinkään eikä kehenkäään ja tehdään spontaanisti mitä huvittaa.

Harrastukset ja rennot mökkilomat loppuivat. No, kaikki rentous loppui. Elämä oli vain lapsia ja niiden hoitoa. Parisuhde kärsi, seksi kärsi, talous kärsi jne. Teimme samaan aikaan taloa (oman kodin rakentamisen aloittaminen on muuten erinomainen lapsettomuuden hoitokeino, se on toiminut muillakin tutuilla), mikä lisäsi sitä.

Pikkulapsiaika on erittäin rankka elämänvaihe molemmille vanhemmille ja suhteelle. Muutamassa vuodessa tilanne alkaa helpottaa ja elämä palaa vähitellen uomiinsa. Suosittelen, että yrität tukahduttaa vauvakuumeen 5 vuodeksi ja hankit mukavia yhteisiä kokemuksia miehesi kanssa. Matkoja, yhteisiä harrastuksia, ravintolailtoja, kulttuuririentoja, seksihurjastelua tai mistä te pidättekin. Yhteinen onnellinen historia oli ainakin meille valtava voimavara niinä rankkoina aikoina. Kokemusperäinen tieto siitä, että tuon ylirasittuneen kiukkupussin kanssa voi olla tosi kivaakin.

M40

Mies hankki useita synnyttämättömiä hoitoja. Petti jopa kun olin synnärillä. 3v ja tuli ero kun yksi hoidoista soitti, ja mun mitta täytty ikuisesti.

Ompas täällä huonoja kokemuksia :D Seksi meilläkin väheni (vauva-aikana sitä vielä oli enemmän, kun vauva nukkui usein :D) ja läheisyyskin sekä yhteinen kaksinkeskinen aika, mutta mies on hyvä mies ja isä, arjessa olemme hitsautuneet yhteen, keskustelemme paljon kaikesta. Tukiverkostoa ei ole lähettyvillä, joten oman ajan tarvetta hoidetaan käymällä vuorotellen jossain ja perheenä ulkoilemme (ja samalla aina keskustelemme), harrastamme, käymme ulkona syömässä, matkustelemme, jne. Nyt lisänä vain on lapsi, kohta toinen. Ei kriisiä, hyvä olla. Välillä nahistellaan :) Kuten ennenkin. Paljon myös nauretaan ja heitetään läppää.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 14:19"]

Erilaisia vaiheita on ollut, niin kuin ennen lapsiakin. Kyllä vauvavuonna voi helposti hermo kiristyä, mutta toisaalta kun sen tiedostaa, tajuaa, että tämä menee ohikin. Kyllä ne lapset kuitenkin on meillä enemmän yhdistävä kuin erottava tekijä. Mun mielestä kannattaa sanoa ääneen ennen lapsen tuloa se, että parisuhde todennäköisesti joutuu koetukselle vauvavuonna. 

[/quote]

Ja keskustelee ennen sitä päätöstä yrittää lasta! Näistä täälläkin mainituista asioista. Ei pelkästään niistä ihanuuksista ja lämpimistä tunteista, kuten me teimme.

Itseasiassa meillä on kyllä tullut nyt lasten myötä nuo rennot mökkilomat muiden lomien tilalle.

2

Aika kaunistaa muistot, mutta nyt ajattelen, että olimme hyvin, hyvin onnellisia. 

Ekan lapsen kohdalla ei hirveästi. Toki nukuttii vähemmän, kahdenkeskistä aikaa oli vähemmän, tapeltiin jonkun verran enemmän ja muuta pientä. Vaikka olin todella väsynyt (vauva herätteli 5-10 krt/yö ekan vuoden), niin parisuhde ei silti hirveästi muuttunut koska kaksi aikuista nyt helposti hoitaa yhden lapsen. Vasta toisen ja kolmannen myötä parisuhde lähti menemään enemmän alamäkeä. Riitely ja väsymys lisääntyi todella paljon. Enää ei ole aikaa eikä jaksamista keskustella ongelmista. Oman ajan puute vaivaa molempia toisin kuin yhden lapsen kanssa oli.

Lasten myötä odotukset toista kohtaan ovat kasvaneet. On esim. suunnattoman ärsyttävää, kun itse olet ihan kuolemanväsynyt ja mieskin valittaa samaa, ja kas huomaatkin tekeväsi iltatoimet yksin kolmelle pienelle lapselle. Se syö parisuhdetta. Sitä alkaa määrittelemää toista ei vain puolison näkökulmasta mutta myös sitä kautta, millainen isä ja "työpari" hän on.

Toisaalta koen parisuhteen myös vahvistuneen lasten myötä. Olemme selvinneet vaikeista ja raskaista ajoista. Joskus kyllä mietin, että ihme on kun ollaan vielä yhdessä. Meillä on onneksi unelmia siitä, mitä kaikkea sitten taas yhdessä tehdään kun lapset pärjäävät ilman jatkuvaa valvontaa. Tämä on ollut yksi syy jaksaa välillä aika raskastakin lapsiperhe-elämää.

Lapset on tuonnut elämään sisältöä ja iloa.Ennen meillä oli yhdessä liikaa aikaa ja oli riitoja. Nykyään osataan kyl väitellä ja riidellä, mut ei joka välissä niin ku ennen. Seksiä ja rakkautta on arjessa. On tärkee muistaa hoitaa parisuhdetta. Mökkeilään ja ollaan käyty ulkomaillakin. Lapset meillä on kaks ja puol vuotias.

Mieheni meni ja petti minua vauvavuoden aikana.

Miehen todellinen luonne paljastui. Ei pettänyt (kukapa tuommoisen huolisi!) eikä jättänyt, eikä heittänyt pihalle, mutta siellä sain pitää paikkani muiden kodinkoneitten parissa.