vauva 7kk ei nuku

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:20"]

Vauva ollut aina huono nukahtamaan mutta nyt tilanne räjähtää käsiin. Olen neuvoton.

[/quote]

EN vähättele tilannettasi, mutta todennäköisesti tuo menee ohi muutaman kuukauden kuluttua. Vauvalla on erilaisia kehitysvaiheita, toiset niistä hirveän rasittavia ja työläitä. Kokeile erilaisia juttuja vauvan rauhoitteluun. Musiikki, kantaminen jossain kantovälineessä, heijaaminen, silittely, vaunut, mitä nyt keksit ja mikä teille sopii. Tosiaan nuo unikoulut kannattaa unohtaa. Mulla itsellä on huonosti nukahtava ja herkkäuninen vauva (ei tosin ihan noin huonosti nukkuva/nukahtava), teen tosiaan kaikkeni, että saan vauvan nukahtamaan, että pääsen itse helpommalla. Anna sitä pulloa, jos vauva sillä nukahtaa! 

Tsemppiä!

Meillä huonosti nukkuva sai refluksi diagnoosin. Kaikki kannattaa poissulkea. Kävisin tsekkaa lastenlääkärillä!

Ensinnäkin, lopeta stressi. Mulla on ollut syntymästään saakka huonosti nukahtava ja vähäuninen vauva. Kaksikuisena saattoi valvoa 15h (!!!) putkeen, tosin suht tyytyväisenä mutta itse olin ihan silmät pyöreänä että missä on se "vauvat vaan syö ja NUKKUU". Kirjoitin unet minuutilleen ylös koska olin niistä aivan neuroottinen, nyt kyllä naurattaa mutta silloin olin oikeasti tosissani... :D

Maitoa vauva ei enää tarvitse ainakaan noin paljoa. Kuusikuinen pärjää yöt ruuatta, toki esimerkiksi itsekin imetin siihen asti kun vauva itse heräili öisin (kerran aamuyöllä, lopetti itse yösyönnit 10,5 kk iässä ja alkoi nukkumaan täysiä öitä). Jos et jaksa neljää pulloa juottaa niin et juota, vauva ei siihen kuole.

Mitä jos joskus kokeilet mitä tapahtuu, jos et menekään turhautumaan nukuttamiseen? Jos oikein venytät iltaa ja olet ihan iisisti ja katsot, milloin vauva ihan oikeasti haluaa nukkumaan? Omani kanssa (1v) teen edelleen niin, että jos klo 21 (nukkumaanmenoaika yleensä) ei olekaan väsynyt, annan leikkiä ja itse olen ihan rauhassa, en ota stressiä tai tuijota kelloa ja mennään sitten vaikka 23 nukkumaan. Kaikki säästyvät stressiltä ja turhautumiselta. Meillä tosin se etu, ettei lapsi reagoi rytmin muutoksiin negatiivisesti vaan on hyvin joustava ja aina äärimmäisen iloinen ja tyytyväinen lapsi.

Kokeile nukuttaa päivällä Manducaan/kantoliinaan. Vauvalla voi olla vatsavaivaa, mutta vauvojen kohdalla pitää muistaa myös se, että vauvan hermosto on niin kehittymätön, että hän yksinkertaisesti tarvitsee jotain rauhoittavia elementtejä, jotka rauhoittavat vauvan impulsseja.

Mun mielestä kannattaa unohtaa kaikki unikoulut ja muut samasta syystä. Esim. meidän vauhdikas kuopus tarvitsee usein illalla heijausta nukahtaakseen, koska hän ei kykene rauhoittumaan touhailustaan. Jos vauvan laskee nukahtamisvaiheessa lattialle, hän alkaa oikeasti kiitää eteenpäin puoliunessa, niin kova meno on päällä.

Nukutatko sisällä vai ulkona? Lähde vaunulenkille jos nukkuu vaunuissa. Nukuta mahdollisuuksien mukaan ulkona, tietenkään kaikki vauvat eivät nuku paremmin ulkona mutta suurin osa kai.

Nukuttamista kannattaa kokeilla vasta kun vauva on oikeasti väsynyt, nälkä varmasti tyydytetty ja vaippa kuiva :) ja älä stressaa!

Meillä vauva 9kk alkoi herätä tunnin välein. Eikä todellakaan nukahtanut heti vaan pahimmillaan raivosi ja huusi kaksi tuntia jonka aikana nostettiin ja laskettiin sänkyynsä varmaan sata kertaa. Sit luovutin ja otin viereen nukkumaan. Kappas, nukahti heti ja nukkui heräämättä aamuun ja edes maitoa ei ollut yöllä vailla. Ehkä yksin nukkuminem ahdistaa sitä nyt?

Kokeile nukuttaa kantoreppuun/ syliin ja kävele samalla (siksi ehkä kantoreppu tai liina parempi kuin pelkkä syli), sillä jos esim vatsakipuja, niin ne vauvalla helpottaa samalla kun kävelee. Yritä pysyä itse rauhallisena, vaikka kuinka vituttaisi. Laula vaikka lempilauluaisi, että rauhoitut myös itse. Toivon, että nämä neuvot joku olisi mulle kertonut silloin, kun oma vauva kärsi pahoista vatsakivuista :/ Jätin silloin öljypohjaiset d-vitamiinit kokonaan pois.

Noin pienen ei todellakaan tarvitse osata nukahtaa yksin, omaan sänkyyn. Eikä todellakaan unikoulua noin pienelle?! Tai ylipäätään kenellekään. 

Onko päiväunet pakko nukkua jos se on taistelua? Ehkä sitten tulisi uni illalla helpommin?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 09:48"]

Onko päiväunet pakko nukkua jos se on taistelua? Ehkä sitten tulisi uni illalla helpommin?

[/quote]

Mä en oikein usko, että noin pieni vauva pärjää ilman päiväunia. Se uni on kuitenkin hirveän tärkeää kasvun ja kehittymisen kannalta, vaikka nukahtaminen ei helppoa oliskaan. Meillä muuten huonosti nukutut päiväunet eivät ole auttaneet illalla nukahtamisessa, vaan päinvastoin vaikeuttaneet sitä.

Kiitos vinkeistä. Unikoulu tuli siis neuvolan puolesta ohjeena mutta koen sen täysin turhana. Lapsi ei vaan rauhoitu ja kampeaa vastaan viimeiseen asti omassa sängyssä ja sylissäkin. Yöllä jos ei anna maitoa vaam kokeilee muuten rauhotella huutaa kurkku suorana vedet silmissä joten en koe sitäkään oikeana tapana. Vauva ollut aina huono nukahtamaan mutta nyt tilanne räjähtää käsiin. Olen neuvoton.

Aloita sillä, että menet sieltä mistä itsellesi on helpointa. Tiedätkö mitä? Minusta äitiys oli välillä lähes kamalaa, se oli uuvuttavaa ja stressaavaa. Ruoskin itseäni siitä että miksi olen niin surullinen, miksi en onnistu, miksi stressaan kaikesta. Olin kuvitellut äitiyden aivan liikaa tietyn muotin malliseksi ja noudatin sitä orjallisesti. Lapsen KUULUU tehdä sitä ja minun KUULUU tehdä tätä.

Ja paskat. Lopetin sen kaiken huuhaan, kun vauva oli viitisen kuukautta ja tein juuri niin, kuin parhaaksi näin. Nukuin vauvan vieressä, en edes miettinyt unikouluja. Nukutin (ja nukutan tuota 1v:tä) syliin ja tissille. Tein päivistä helppoja ja annoin mennä omalla painollaan.

Ja tiedätkö mitä? Lapseni on mitä tyytyväisin. Hän on itse aurinko, hymyilee aamusta iltaan. Nukkuu täysiä öitä (oma-aloitteisesti), on hyvin kuuliainen ja uskoo kieltoja. Minä olen hyvin rento ja tyytyväinen itsekin. Päivät ovat helppoja, menevät miten menevät. Joskus tuo menee päikkäreille klo 11, joskus klo 16. Menee sitten kun unettaa ja minä en aio sekuntiakaan siitä kantaa enää stressiä.

Suosittelen sinullekin nyt syvään hengittämistä ja hölläämistä. Unikoulut ovat turhia, jos saat niillä aikaan vain pahaa mieltä. Tee, miten on helpointa ja seuraa, milloin te olette parhaimmillanne. Kaiken a ja o on se, että TE olette tyytyväisiä perheenä, ei se, mitä muualta kuuluu!

T. 2

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:29"]Aloita sillä, että menet sieltä mistä itsellesi on helpointa. Tiedätkö mitä? Minusta äitiys oli välillä lähes kamalaa, se oli uuvuttavaa ja stressaavaa. Ruoskin itseäni siitä että miksi olen niin surullinen, miksi en onnistu, miksi stressaan kaikesta. Olin kuvitellut äitiyden aivan liikaa tietyn muotin malliseksi ja noudatin sitä orjallisesti. Lapsen KUULUU tehdä sitä ja minun KUULUU tehdä tätä.

Ja paskat. Lopetin sen kaiken huuhaan, kun vauva oli viitisen kuukautta ja tein juuri niin, kuin parhaaksi näin. Nukuin vauvan vieressä, en edes miettinyt unikouluja. Nukutin (ja nukutan tuota 1v:tä) syliin ja tissille. Tein päivistä helppoja ja annoin mennä omalla painollaan.

Ja tiedätkö mitä? Lapseni on mitä tyytyväisin. Hän on itse aurinko, hymyilee aamusta iltaan. Nukkuu täysiä öitä (oma-aloitteisesti), on hyvin kuuliainen ja uskoo kieltoja. Minä olen hyvin rento ja tyytyväinen itsekin. Päivät ovat helppoja, menevät miten menevät. Joskus tuo menee päikkäreille klo 11, joskus klo 16. Menee sitten kun unettaa ja minä en aio sekuntiakaan siitä kantaa enää stressiä.

Suosittelen sinullekin nyt syvään hengittämistä ja hölläämistä. Unikoulut ovat turhia, jos saat niillä aikaan vain pahaa mieltä. Tee, miten on helpointa ja seuraa, milloin te olette parhaimmillanne. Kaiken a ja o on se, että TE olette tyytyväisiä perheenä, ei se, mitä muualta kuuluu!

T. 2
[/quote]
Ihme kommentti, aloittajahan siis EI ole tyytyväinen tilanteeseen.

Jätä ap yösyötöt pois. Muutaman yön jälkeen terve lapsi oppii ettei yöllä maitoa tule.

Nostan tämän, jos joku keksis oikeasti apuja. Tuommonen "älä stressaa"-ohjeistus ei taida auttaa kovin montaa samassa tilanteessa olevaa. Niinku vaikka meitä nyt..oisko jotain muuta hyvää ideaa? Pliis. Loppuu voimat... 😥

Tuli harmi tuon edellisen kirjoittajan puolesta kun kukaan ei ole vastannut ja voin kuvitella kuinka on rankalla hetkellä tarvinnut tsemppiä.

Meillä ei ole auttanut mikään niin, että varmuudella saataisiin vauva päiväunille. Vaikka on kuinka väsynyt niin ei välttämättä nukahda edes tunnin kävelyn jälkeen vaunuihin. Välillä on raskasta kun ei ole mitään varmaa keinoa.

Ekat 4-5kk vauva heräsi keskimäärin kerran yössä. Nyt viime kuukausina herää melkein joka yä kolmesti. Iltaisin nukahtaa syliin 1,5h syömisen jälkeen. Joskys kuten tänään havahtuu sängyssään. Ei välttämättä itke mutta möyrii menemään "loputtomasti". En tiedä miten sen saisi nukahtamaan uudelleen joten otan syömään uudestaan.. ei auta hyräily, taputus, white noise, ei poislähtö.. reilu puoli tuntia taas kuuntelin kun se möyrii mutta en itsekään pääse nukkumaan jos se on hereillä joten annan vauvan nukahtaa syliin. Tuntuisi radikaalilta antaa sen yksin möyriä tunteja(?) Sängyssään..

Kapalo voi toimia isommallakin vauvalla! Tiedän, enkä jaksa edes selittää tähän, mutta numero 5 oli tosi tosi surkea nukkumaan. Kapalointi ja sylissä keijaaminen saattoivat saada nukahtamaan. Usein valvottiin aamu4-5 saakka, todellakin tiedän tunteen... Tissille joskus nukahti, mutta 5min kuluttua kauhea huuto ja itku. Mikään tassuttelu tms. ei auttanut.

Meillä on 7 kk kaksoset ja nyt yhtäkkiä nämä nukkumaanmenot ovat alkaneet olla vaikeita ja ei meinaa alkaa nukkumaan. Äiti hermoilee ja polttaa päreet, kun hänen mielestään lapset pitää "opettaa" nukkumaan sängyssä ja itse viis veisaan tälle ja olen sitä mieltä, että tässä mennään sieltä mistä aita ei ole matalin vaan rikki ja nukutetaan vauvat vaunussa ja kunnes ne nukahtaa niin laitetaan sänkyyn. Itseä naurattaa tämä kun synnytyssairaalassa, neuvolassa ja melkein joka paikassa toitotetaan "nauttikaa lapsista". Mä kysyn koko ajan itseltä missä kohtaa ja mistä pitäisi tai voisi nauttia. Minusta tämä vaan kuulostaa niin absurdilta, kun tää on tähän asti ollut yhtä selviytymistä vaan. Päivät menee melkeempä kokonaan lapsia hoidellessa ja illat yöhön 01 - 02 tehdään töitä ja kun olen yrittäjä tää soppa on valmis. Odotan vaan sitä hetkee milloin tää helpottuisi... Tsemppiä sinne vaan! Samassa veneessä ollaan.

Minusta tuossa kohtaa unet olivat omalla lapsella kaikkein pahiten hajalla. Uusia taitoja ja hampaita tuli rytinällä ja se heijastui uneen. Lapsi lähti ryömimään kunnolla siinä 7 kuukauden ikäisenä ja saman tien löytyi konttaaminen. Kävelemään siirtyi kypsässä 10 kuukauden iässä. Sitten rauhottui ja ryhtyi nukkumaan yöt ilman heräämisiä ja yösyöttöjä. Oli rankkaa ja ihan syvältä mutta sen jälkeen ei olla valvottu. En tiedä miten neuvoisin, kun jokainen lapsi on erilainen mutta ei todellakaan pidetty mitään unikouluja, vaan todettiin, että nukkukoot välissä ja käyköön yöllä tissillä, jos sillä saadaan kaikki nukuttua edes vähän.