Olen eronnut kahden lapsen äiti, jolla on lisäksi vaativa työ,

Ovatko lapsesi vielä pieniä?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:57"]

Ovatko lapsesi vielä pieniä?

[/quote]

Tarha- ja kouluikäiset lapset. ap

Saat olla tylsä :)

Joskus tuntuu haasteelliselta vastata kysymykseen "Mitä sulle kuuluu?", kun ei minulle ikinä mitään uutta kuulu. Kollegat varsinkin on aktiivisia tekemään kaikenlaista, matkustamaan yms. Voisin tempaista ja alkaa opettelemaan vaikka kiinan alkeita, mutta sekin olisi vain siksi, että olisi edes joskus jotain kerrottavaa. En vaan halua enkä jaksa tehdä mitään ylimääräistä. ap

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:54"]ainoa mitä jaksan lisäksi on urheiluharrastus. Sekin aina sitä samaa vanhaa, mihin olen tottunut. Tykkään katsella elokuvia ja joskus laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Ja tykkään kuunnella musiikkia. Mutta en jaksa lukea kirjoja, seurata politiikkaa, sivistää itseäni. En jaksa aloittaa mitään uutta hienoa harrastusta, vaikka esim. sukellus voisi kiinnostaa, mutta en vaan jaksa. Joskus harvoin tapaan ystäviä, mutta baareissa en viitsi juosta. En jaksa edes etsiä miesystävää, vaan odotan että sellainen jotenkin taikaiskusta tupsahtaisi kohdalle.

Olen hemmetin tylsä, eikö? Saanko olla, vai pitäisikö jaksaa enemmän?
[/quote]
Olen ollut vastaavassa tilanteessa.
Harrastin mitä pystyin: Lähdin lenkille vnklaamuna pikkukakkosen aikana. Harrastin liikuntaa, mitä pystyin tekemään kotiovelta käsin. Baareissa en juuri käynyt. Katselin paljon paljon leffoja. Kui myös paljon, mutta yleensä kesällä.
Kui tarkoitti luin. En saa korjattua - tyhmä puhelin.
Pidin pientä perhettäni tärkeimpänä asiana. Toki tapasin ystäviäni, mutta lapsi usein mukana.
En kadu hetkeäkään, etten hötkyillyt mihinkään. Vaan toivuimme rauhassa tilanteesta ja olin lapseni kanssa paljon. Tylsää? Ehkä. Mielestäni ihanaa arkea ja perhe-elämää.
Seitsemän vuoden kuluttua kohtalo puuttui peliin ja tapasin nykyisen mieheni.
En ole enää teini, joten siksi varmasti osasin olla hötkyilemättä uusiin suhteisiin heti.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:58"]

Saat olla tylsä :)

[/quote]

Kiitos luvasta :) ap

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 09:54"]ainoa mitä jaksan lisäksi on urheiluharrastus. Sekin aina sitä samaa vanhaa, mihin olen tottunut. Tykkään katsella elokuvia ja joskus laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Ja tykkään kuunnella musiikkia. Mutta en jaksa lukea kirjoja, seurata politiikkaa, sivistää itseäni. En jaksa aloittaa mitään uutta hienoa harrastusta, vaikka esim. sukellus voisi kiinnostaa, mutta en vaan jaksa. Joskus harvoin tapaan ystäviä, mutta baareissa en viitsi juosta. En jaksa edes etsiä miesystävää, vaan odotan että sellainen jotenkin taikaiskusta tupsahtaisi kohdalle. Olen hemmetin tylsä, eikö? Saanko olla, vai pitäisikö jaksaa enemmän? [/quote] Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Harrastin mitä pystyin: Lähdin lenkille vnklaamuna pikkukakkosen aikana. Harrastin liikuntaa, mitä pystyin tekemään kotiovelta käsin. Baareissa en juuri käynyt. Katselin paljon paljon leffoja. Kui myös paljon, mutta yleensä kesällä. Kui tarkoitti luin. En saa korjattua - tyhmä puhelin. Pidin pientä perhettäni tärkeimpänä asiana. Toki tapasin ystäviäni, mutta lapsi usein mukana. En kadu hetkeäkään, etten hötkyillyt mihinkään. Vaan toivuimme rauhassa tilanteesta ja olin lapseni kanssa paljon. Tylsää? Ehkä. Mielestäni ihanaa arkea ja perhe-elämää. Seitsemän vuoden kuluttua kohtalo puuttui peliin ja tapasin nykyisen mieheni. En ole enää teini, joten siksi varmasti osasin olla hötkyilemättä uusiin suhteisiin heti.

[/quote]

Kiitos kivasta kirjoituksestasi. On varmaan totta, että minullakin osittain tuota eron jälkeistä toipumisvaihetta. Kaikki normirutiinitkin tuntuivat aluksi isoilta ponnistuksilta, nyt toki jo sujuu paremmin ihan sellainen perusarki. Ehkä jossain vaiheessa jaksan taas olla aktiivisempi ja ei sillä parisuhteellakaan kiire ole. ap

Miksi äitinä pitäisi olla niin kauhean jännittävä elämä? Lapsille tasainen arki tuo turvaa. Jos et itse ole tyytyväinen "tylsään" elämääsi, sitten pitää tehdä jotain. Tee vaikka profiili deittipalstalle. Vaikket miestä löytäisi, saat ainakin kerrottavaa työpaikan kahvipöytään.

Samassa tilanteessa. Lapsissa niin kiinni, että säännöllinen urheiluharrastuskaan ei onnistu. Lapset kasvaa ja elämä helpottuu, väsymys tasaantuu. Sitä odotellessa. Jaksuja kaikille!

Et sä mun mielestä kuulosta tylsältä. Mulle lukeminen ja "itseni sivistäminen" on ihan elintärkeää, se pitää mut hengissä, mutta kyllä mä ymmärrän, että muilla ihmisillä on ihan erilaisia prioriteetteja. Musta tuo kuulostaa ihanalta, että nollaat ja rentoudut katsomalla elokuvia ja laittamalla hyvää ruokaa. Ei sun tarvitse jaksaa yhtään enempää, tuossa on jo aika paljon kaikkea. 

Aika sama tilanne minulla. En oikein jaksa mitään ylimääräistä, 2 päiväkoti-ikäistä. Kodin ym pidän siistinä, ulkoillaan, kokkaan kyllä mutta siinä se. Yksinäistä on kun ei ole toista aikuista. Kavereilla paljon omia menoja ruuhkavuosissa. Urheilen kuntokeskuksessa jossa lapsiparkki, onko se sinulle mahdollista? Kaikki aika menee nöihin perusjuttuihin, en jaksa ajatellakaan muuta. Ymmärrän sinya todella.

Kaikki aikanaan, ehdit kyllä tehdä kaikenlaista kun lapset on isompia.
Voithan harrastaa kausiluontoisesti, puoli vuotta jotain uutta ja sitten taas puoli vuotta jotain muuta, ei kaikkea tarvi yhtä aikaa ehtiä.

Et kuulosta lainkaan tylsältä, ennemminkin taistelijalta.

Nauti elämästäsi lastesi kanssa ja rakasta itseäsi niin paljon kun mahdollista.