Joskus iskee ihan ihmeellinen olo, aivan kuin lievä paniikki, että
minäkin tosiaan olen vielä joku päivä kuollut ja maan alla. MINÄ. Ihan hullua, että me ei ollakaan täällä ikuisesti. Minäkään.
Tietenkin sen tietää ja ymmärtää "normaali tilassakin", mutta joskus iskee aivan kuin märkä rätti tajuntaan, että tosiaan, minäkin olen kuollut jonain päivänä. Hyi.
Tuleeko teillä koskaan tuollaista? Saattaa iskeä sellainen pieni paniikki ja täytyy äkkiä alkaa ajatella muita juttuja ja saada se pois mielestä. Muistan kuinka nuorempana tuota oli useammin, nyt aikuisiällä harvemmin, mutta aina joskus kuitenkin.
Kommentit (2)
Kyllä tulee. Pystyn ajamaan itseni todella ahdistuneeseen tilaan, kun lähden kehittelemään noita ajatuksia päässäni. Etenkin lapsena tuota tapahtui usein, mutta nykyäänkin myös toisinaan esimerkiksi öisin.
Mutta joo, ihan uskomattoman ahdistavaa on kyllä ajatella, miten tämä elämä on oikeasti kaikki mitä meillä on, ja sitten jonain päivänä se on vain loppunut ikuisuudeksi. Ei sitä oikein tahdo edes käsittää. Samalla tulee myös ihan kamalan mitätön ja merkityksetön olo. Hyi tosiaankin.
Välillä tulee joo. Itsellemme olemme tietenkin olleet aina olemassa, sen ajatteleminen että olemassaolomme lakkaa on hyvin hämmentävää, ja välillä ahdistavaa.