MULLA EI OLE YHTÄÄN KAVERIA ;(
Siinä se tuli otsikossa. Ei ole vain. Välillä olen ollut jossain porukassa, mutta puhuvat vain keskenään eivätkä anna minulle puheen vuoroa en myöskään keksi mitään järkevää sanottavaa. Mitä mun pitäs tehdä haluaisin kuitenkin ystäviä. :(
Kommentit (50)
MIKSI SE PITÄÄ HUUTAA? VOI VOI.
PS. EI MNULLAKAAN KAVEREIDEN MÄÄRÄ PÄÄTÄ HUIMAA MUTTA OLENKIN HANKKIUTUNUT TARKOITUKSELLA EROON PASKOISTA TYYPEISTÄ. JOTEN EI ITKETÄ TIPAN TIPPAA TÄMÄ TRAAGINEN KOHTALONI.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 21:03"]
Siinä on vaan monella se että jos se ystävyys on vielä tuossa tilanteessa pysynyt vain ja ainoastaan työpaikalla niin mitä jos toinen sanoo EI? Sitten sinulla on aika paha tilanne? Työkaveri jonka kanssa joudut tekemään työtä on käytännössä sanonut että ei halua olla kaverisi vaikka sinä olet sanonut että sinä haluat.
[/quote]
Tuollaista tilannetta ei yksinkertaisesti tule, se on epätodennäköisempää kuin lentokoneen tippuminen niskaan. Jos olette jutelleet ihan normaaleista asioista ettekä ole riidoissa niin ei kukaan laukase toiselle päin näköä "EI!", kun toinen ehdottaa jotain kivaa. Mikäli ajankohta on toiselle huono eikä pääse lähtemään niin kyllä se keskustelu siitä soljuu ystävälliseen sävyyn eteenpäin. Sä voit jäädä murehtimaan mahdottomia ja spekuloimaan miten maapallon sisältä tulee hirviö, joka syö sut, jos teet niin tai näin. Mä sain juuri eilen ehdotuksen opiskelukaverilta lähteä Ikeaan hänen kanssaan. En päässyt ehdotettuun ajankohtaan, mutta tein vastaehdotuksen toiselle päivälle ja se passasi.
No missäne teidän kaverit on? Täytyyhän teillä olla ihmisiä elämän varrelta, joiden kanssa olette viettäneet aikaa. Minun läheisimmät ystäväni ovat jo nuoruudesta. Aikuisiällä solmitut eivät ole niin kestäviä jostain syystä.
Koulu, työpaikat ja kavereiden kaverit on yleisimpiä paikkoja tutustua uusiin ihmisiin. Netissä voi myös yrittää, mutta itsellä on jäänyt kaikki nettisuhteet tosi pinnallisiksi valitettavasti :( Muutin just uuteen kaupunkiin ja olen aika yksin täällä. Pyykkituvalla ja lähikaupassa vaihdan joidenkin kanssa pari ystävällistä sanaa ja tuntuu ihan kivalta että tuntee muutaman naapurin, vaikkei (vielä) kovin syvällisesti.
kokeile aloittaa pientä small talkia vaikka just naapureiden ja koulukavereiden kanssa :) Sitä ei koskaan tiedä miten samanhenkisiä ihmisiä saattaakin löytyä. Olet vielä nuori, ja löydät kyllä ystäviä, kunhan et aristu ja jää kotiin jumiin :) tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:51"]
Minkä ikäinen olet, ap?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:02"]
MIKSI SE PITÄÄ HUUTAA? VOI VOI. PS. EI MNULLAKAAN KAVEREIDEN MÄÄRÄ PÄÄTÄ HUIMAA MUTTA OLENKIN HANKKIUTUNUT TARKOITUKSELLA EROON PASKOISTA TYYPEISTÄ. JOTEN EI ITKETÄ TIPAN TIPPAA TÄMÄ TRAAGINEN KOHTALONI.
[/quote]
Voin olla vaikka teidän kaikkien kaveri! :3
Täällä myös yksi yksinäinen. Ystävän löytäminen aikuisena on todella vaikeaa. :(
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
Mullakaan ei ole ollut varmaan 10v., mutta mulla on mies ja perhe. Olen siis pärjäillyt.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:54"]
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
[/quote]
Minulla on siis ongelma, etten ihan OIKEASTI saa puheenvuoroa. Minulla olisi paljon hyviä pointteja keskusteluun, mutta kukaan ei anna minulle saumaa sanoa niitä. Sitten VIIMEIN kun saisin puheenvuoron, aihe on jo vaihtunut.
Minulla oli ennen, paljonkin. Ihan hyvin ystäviä, mielestäni. Mutta kiire, ystävien muutot, ja oma sairastelu, liikaa ylitöitä yms, ja ystävyyssuhteet on jääneet.
Ei ole mullakaan. Paitsi omat lapset, mutta ei tietenkään sama asia. Lähes 40-vuotiaana olen jo oppinut hyväksymään asian. Olen introvertti ja väsyn ihmisten seurassa. Nuorempana, kun oli ystäviä, en ollut kovin aloitteellinen, koska kotoa ihmisten seuraan lähteminen ahdisti. Enkä oikeastaan ollut aidosti kiinnostunut kuuntelemaan ystävien kuulumisia ja murheita. Miksi tehdä itselleen vastenmielisiä asioita, jotta ei olisi yksin?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:52"]
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
[/quote] no mikset sä kutsu naitä opikelija kavereita kylään?Voihan noi pinnalliset suhteet muuttua ystävyydeksikin kun paremmin tutustuu.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:25"]Hei nyt kaikki me ystävättömät n21:set, joita näyttää riittävän (ja muutkin tottakai, nauratti vaan kun tuo n21 toistui niin monta kertaa ja itse kuulun samaan porukkaan). Tästähän me saadaan jo kasaan shoppailu-, kahvittelu-, leffa-, jnejne. porukka, jos vain astutaan samalla suunnalla asumaan. Itse olen Helsingistä ja ihan tosissani lähden vaikka heti huomenna ulos jos vaan joku haluaa tutustua! :)
[/quote]
Tai jos joku asuu lapissa/ oulun lähistöllä voitaisiin tosiaan tutustua, aina kiva saada uusia ystäviä !:)