Lue keskustelun säännöt.
MULLA EI OLE YHTÄÄN KAVERIA ;(
15.04.2015 |
Siinä se tuli otsikossa. Ei ole vain. Välillä olen ollut jossain porukassa, mutta puhuvat vain keskenään eivätkä anna minulle puheen vuoroa en myöskään keksi mitään järkevää sanottavaa. Mitä mun pitäs tehdä haluaisin kuitenkin ystäviä. :(
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:54"]
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
[/quote]
Minulla on siis ongelma, etten ihan OIKEASTI saa puheenvuoroa. Minulla olisi paljon hyviä pointteja keskusteluun, mutta kukaan ei anna minulle saumaa sanoa niitä. Sitten VIIMEIN kun saisin puheenvuoron, aihe on jo vaihtunut.
[/quote]
Kaveriporukoissa ei yleensä jaeta puheenvuoroja. Olet vielä aika nuori ja ilmeisesti tottunut siihen, että päiväkodissa ja koulussa ryhmässä kommunikointi oli järjestelmällistä ja ulkoa ohjautuvaa. Ts lto tai opettaja huolehti siitä, että jokainen sai vuorollaan sanoa sanottavansa ja muut kuuntelivat silloin hiljaa. Kaveriporukoissa kommunikointi on spontaania ja sisältä ohjautuvaa ja oma "puheenvuoro" on osattava ottaa. Tiedän tuon tunteen, kun mielenkiintoinen puheenaihe onkin jo vaihtunut toiseen, vaikka itse olisi vielä halunnut keskustella aiheesta. Silloin pitää joko miettiä, antaako asian olla vai haluaako kuitenkin palata siihen aiheeseen. Mun siskoni on ihminen, joka yhdessä "puheenvuorossa" saattaa siirtyä asiasta toiseen, kolmanteen ja vielä neljänteenkin hyvin sujuvasti ja olen oppinut palaamaan ensimmäiseen aiheeseen, jos se kiinnostaa mua enemmän kuin ne muut. Keskusteluun osallistuminen vaatii vähän rohkeutta ja harjoittelua sekä tietynlaista "pelisilmää" eli että osaa jo hieman ennen toisen lopettamista arvata, että kohta hän sulkee suunsa ja silloin voi avata omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa vielä tuo ap:n tilanne: oletko, ap, opiskelija?
Ei ole mullakaan yhtään ystävää. Ajattelin ensi kerralla ottaa asian puheeksi terapeutin kanssa, että keksin miten voin saada ystävän.
Eipä ole minullakaan pahemmin ystäviä. Olen hyvin sosiaalisessa työssä ja olen mielelläni perheeni kanssa töiden jälkeen. Taidan myös olla ihminen, joka pitää toisia ihmisiä etäällä itsestään. En väitä olevani tyytyväinen tilanteeseen, mutta olen pikkuhiljaa oppinut ymmärtämään ja hyväksymään introventin puoleni.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:52"]
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
[/quote]
Missä päin asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:52"]
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
[/quote] no mikset sä kutsu naitä opikelija kavereita kylään?Voihan noi pinnalliset suhteet muuttua ystävyydeksikin kun paremmin tutustuu.
[/quote]
Mulla tuli sama kysymys mieleen. Tyyliin, olet jonkun hyvän koulukaverin kanssa ruokalassa syömässä, keskustelette samalla siinä vaikka jostain näyttelijästä, jota molemmat fanitatte tosi paljon, ja heität kaverille et hei sen uusin leffa olis nyt elokuvissa, näin mainoksen, lähetkö viikonloppuna mukaan katsomaan? :) Toi nyt oli joku kuvitteellinen stoori, mutta hiffasit varmaan pointin.
Uskallusta kehiin :)
Täällä myös yksi yksinäinen :/ n21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:54"]
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
[/quote]
Mitä sä oikein sekoilet?? =DD taas näitä lukutaidottomia urpoja liikenteessä
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:54"]
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
[/quote]
Minulla on siis ongelma, etten ihan OIKEASTI saa puheenvuoroa. Minulla olisi paljon hyviä pointteja keskusteluun, mutta kukaan ei anna minulle saumaa sanoa niitä. Sitten VIIMEIN kun saisin puheenvuoron, aihe on jo vaihtunut.
[/quote]
Kaveriporukoissa ei yleensä jaeta puheenvuoroja. Olet vielä aika nuori ja ilmeisesti tottunut siihen, että päiväkodissa ja koulussa ryhmässä kommunikointi oli järjestelmällistä ja ulkoa ohjautuvaa. Ts lto tai opettaja huolehti siitä, että jokainen sai vuorollaan sanoa sanottavansa ja muut kuuntelivat silloin hiljaa. Kaveriporukoissa kommunikointi on spontaania ja sisältä ohjautuvaa ja oma "puheenvuoro" on osattava ottaa. Tiedän tuon tunteen, kun mielenkiintoinen puheenaihe onkin jo vaihtunut toiseen, vaikka itse olisi vielä halunnut keskustella aiheesta. Silloin pitää joko miettiä, antaako asian olla vai haluaako kuitenkin palata siihen aiheeseen. Mun siskoni on ihminen, joka yhdessä "puheenvuorossa" saattaa siirtyä asiasta toiseen, kolmanteen ja vielä neljänteenkin hyvin sujuvasti ja olen oppinut palaamaan ensimmäiseen aiheeseen, jos se kiinnostaa mua enemmän kuin ne muut. Keskusteluun osallistuminen vaatii vähän rohkeutta ja harjoittelua sekä tietynlaista "pelisilmää" eli että osaa jo hieman ennen toisen lopettamista arvata, että kohta hän sulkee suunsa ja silloin voi avata omansa.
[/quote]
Se vaatii myös pelisilmää siinä että ei voi jankuttaa siitä omasta mielenkiinnon kohteesta liikaa sillä toiset voi siihen kyllästyä vaikka ne ei sitä sanoisikaan. Jos vain paasaa jostain omista mielenkiinnon kohteista niin toiset rupeavat kohta välttelemään sinua koska eivät jaksa kuunnella sinun juttujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook ystävät sultakin varmaan löytyy. Mulla ei oo sellasiakaan.
Mennään ap:n luokse kaakaolle? Mies21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:54"]
Sun ap kannattaa vain olla jossain porukassa ja olla muka asiasta kiinostunut ei kaikkia muitakaan asia välttämättä niin erityisesti kiinosta. Äläkä missään nimessä puhu päälle ja selitä kesken kaiken aiheeseen liittymätöntä ihmiset hermostuvat tuollaiseen.
[/quote]
Minulla on siis ongelma, etten ihan OIKEASTI saa puheenvuoroa. Minulla olisi paljon hyviä pointteja keskusteluun, mutta kukaan ei anna minulle saumaa sanoa niitä. Sitten VIIMEIN kun saisin puheenvuoron, aihe on jo vaihtunut.
[/quote]
Kaveriporukoissa ei yleensä jaeta puheenvuoroja. Olet vielä aika nuori ja ilmeisesti tottunut siihen, että päiväkodissa ja koulussa ryhmässä kommunikointi oli järjestelmällistä ja ulkoa ohjautuvaa. Ts lto tai opettaja huolehti siitä, että jokainen sai vuorollaan sanoa sanottavansa ja muut kuuntelivat silloin hiljaa. Kaveriporukoissa kommunikointi on spontaania ja sisältä ohjautuvaa ja oma "puheenvuoro" on osattava ottaa. Tiedän tuon tunteen, kun mielenkiintoinen puheenaihe onkin jo vaihtunut toiseen, vaikka itse olisi vielä halunnut keskustella aiheesta. Silloin pitää joko miettiä, antaako asian olla vai haluaako kuitenkin palata siihen aiheeseen. Mun siskoni on ihminen, joka yhdessä "puheenvuorossa" saattaa siirtyä asiasta toiseen, kolmanteen ja vielä neljänteenkin hyvin sujuvasti ja olen oppinut palaamaan ensimmäiseen aiheeseen, jos se kiinnostaa mua enemmän kuin ne muut. Keskusteluun osallistuminen vaatii vähän rohkeutta ja harjoittelua sekä tietynlaista "pelisilmää" eli että osaa jo hieman ennen toisen lopettamista arvata, että kohta hän sulkee suunsa ja silloin voi avata omansa.
[/quote]
Se vaatii myös pelisilmää siinä että ei voi jankuttaa siitä omasta mielenkiinnon kohteesta liikaa sillä toiset voi siihen kyllästyä vaikka ne ei sitä sanoisikaan. Jos vain paasaa jostain omista mielenkiinnon kohteista niin toiset rupeavat kohta välttelemään sinua koska eivät jaksa kuunnella sinun juttujasi.
[/quote]
Tuo on aivan totta. Pitää myös osata siirtyä aiheesta eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:52"]
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
[/quote] no mikset sä kutsu naitä opikelija kavereita kylään?Voihan noi pinnalliset suhteet muuttua ystävyydeksikin kun paremmin tutustuu.
[/quote]
Mulla tuli sama kysymys mieleen. Tyyliin, olet jonkun hyvän koulukaverin kanssa ruokalassa syömässä, keskustelette samalla siinä vaikka jostain näyttelijästä, jota molemmat fanitatte tosi paljon, ja heität kaverille et hei sen uusin leffa olis nyt elokuvissa, näin mainoksen, lähetkö viikonloppuna mukaan katsomaan? :) Toi nyt oli joku kuvitteellinen stoori, mutta hiffasit varmaan pointin.
Uskallusta kehiin :)
[/quote]
Siinä on vaan monella se että jos se ystävyys on vielä tuossa tilanteessa pysynyt vain ja ainoastaan työpaikalla niin mitä jos toinen sanoo EI? Sitten sinulla on aika paha tilanne? Työkaveri jonka kanssa joudut tekemään työtä on käytännössä sanonut että ei halua olla kaverisi vaikka sinä olet sanonut että sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla ei tosiaan kannata alkaa kaveraan. Kun toinen viekin sulta vaik lompsan niin on vit...maista jatkaa samalla työpaikalls. + et ksveruus perustuu samaan työpaikkaan. Kun toinen joutuu tai jää pois niin homma loppuu siihen ja taas on paha mieli. Monesti tämän kokenut ja tyhmäksi itsensä tuntenut erakko nykyään :(
Mullakaan ei ole ystäviä. Tai on yksi, mutta emme tapaa usein, kerran vuodessa korkeintaan.
Tänään menin bussilla pari pysäkinväliä ja huomasin työkaverini tulevan autoon. Jäin suunniteltua aiemmin pois bussista ettei vaan tarvitsisi samalla ovenavaamisella poistua. Kyllä, tiedän että oma on vikani, mutta sillekään ei oikein voi mitään, etten nauti kovinkaan monen ihmisen seurasta. Pitäisi olla samalla tavoin vinksahtanut kuin minä. Olen toisaalta puhelias ja sosiaalinen, mutta kahdenkeskiset hetket, joiden päätehtävä on vain yhdessä viihtyminen, ovat hankalia. Tähän mennessä en ole yhdeltäkään työpaikalta löytänyt ihmistä, jonka kanssa haluaisin viettää vapaa-aikaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:52"]
Minullakaan ei ole. Opiskelu- ja työpaikoissa saan aina pinnallisia kaverisuhteita, mutta en sellaisia ystäviä, joita voisi vaikka kutsua kylään vapaa-aikana.
T. N21
[/quote] no mikset sä kutsu naitä opikelija kavereita kylään?Voihan noi pinnalliset suhteet muuttua ystävyydeksikin kun paremmin tutustuu.
[/quote]
Mulla tuli sama kysymys mieleen. Tyyliin, olet jonkun hyvän koulukaverin kanssa ruokalassa syömässä, keskustelette samalla siinä vaikka jostain näyttelijästä, jota molemmat fanitatte tosi paljon, ja heität kaverille et hei sen uusin leffa olis nyt elokuvissa, näin mainoksen, lähetkö viikonloppuna mukaan katsomaan? :) Toi nyt oli joku kuvitteellinen stoori, mutta hiffasit varmaan pointin.
Uskallusta kehiin :)
[/quote]
Siinä on vaan monella se että jos se ystävyys on vielä tuossa tilanteessa pysynyt vain ja ainoastaan työpaikalla niin mitä jos toinen sanoo EI? Sitten sinulla on aika paha tilanne? Työkaveri jonka kanssa joudut tekemään työtä on käytännössä sanonut että ei halua olla kaverisi vaikka sinä olet sanonut että sinä haluat.
[/quote]
Elämässä täytyy ottaa riskejä. Siinä on yhtälainen mahdollisuus, että saat hänestä sydän ystävän jos uskallat.
Itseään vähän likoon, vaikka se välillä onkin pelottavaa, mutta ei elämää voi jättää elämättä kuitenkaan.
31 lisää: Tuo koulu/työkaveri voi kaivata elämäänsä ystävää ihan yhtä kovasti kun sinäkin. Me ihmiset olemme loppu peleissä aika samanlaisia kaikki, tarvitsemme seuraa ja rakkautta :)
Duunari miehillä helpompaa,jos ei muuta sanottavaa niin viikonlopun,nais,känni ym. Sekoiluista saa aina jutun juurta.
Mulla oli joskus aika tiiviskin kaveripiiri. Huomasin vaan jossakin vaiheessa, että se porukka ottaa enemmän kuin antaa. Vetäydyin pois itse. Nyt mulla on muutamia tuttuja töistä ja muualta,jotka on suht etäisiä. Elämä on helpompaa näin. vähemmän stressiä. Olen onnellisempi.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:08"]Ei ole mullakaan. Paitsi omat lapset, mutta ei tietenkään sama asia. Lähes 40-vuotiaana olen jo oppinut hyväksymään asian. Olen introvertti ja väsyn ihmisten seurassa. Nuorempana, kun oli ystäviä, en ollut kovin aloitteellinen, koska kotoa ihmisten seuraan lähteminen ahdisti. Enkä oikeastaan ollut aidosti kiinnostunut kuuntelemaan ystävien kuulumisia ja murheita. Miksi tehdä itselleen vastenmielisiä asioita, jotta ei olisi yksin?
[/quote]
Minulla tismalleen näin myös, olen 40-vuotias. Toisaalta toivoisin itselleni hyvää ystävää, jonka kanssa tavata, käydä joskus kahvilla tai kaupoilla mutta ystävän pitäisi olla samanlainen kuin itse olen. Minäkin väsyn ihmisten kanssa ja viihdyn hyvin yksikseni/perheen parissa.