Mikki ja irokeesikaulanauha. Paras lapsuusmuistoni.
Tarina oli kirjassa Mikki on suurin 1970 luvulta. Onneksi tulevat uusintapainoksina kahden kirjan yhteisniteenä. Tässä tarinassa on Mikin lapsuusmuistoja, Atominus (sylki mesoneita) ja Musta Pekan morsian Tytteli. Myöhemmin nimi käännetty hertaksi. Eka Vekara syö naftaliinipalloja, myöhemmin kävi ilmi että olivat kumkvatteja. Mikä tarina teitä on viehättänyt eniten?
Kommentit (10)
Minäkin muistan, tämä tuli luettua monta kertaa! Muita suosikkijuttujani olivat luonto iskee takaisin missä Roope-setä yritti kasvattaa rahaa puissa ja aiheutti ekokatastrofin. Sitten oli pikku harmistuksen taikatarha tms., joka kertoi maanalaisesta maailmasta jossa kasvoi timantteja ja muita aarteita. 70-luvun akkarin taskukirjat oli ihan mielettömän hviä.
Kiva kun muistat tunnelman, se oli se juttu, tunnelma! Mikkiä huimasi, hän muisti vauva-aikansa ja Linda tädin syleilyn. Tuttipullon jälki oli betonissa. Tarinassa tai myöhemmin kirjassa Eka Vekara syö jotain suklaatankoa rentoutuakseen, myöhemmin luin, että sytytti sikarin. Suomessa sensuroitiin se tapa. Ap
^Joo, muistan tuon suklaankin :-D olikohan se muka joku Sukkeli-Suklaa, ihan selvästi se oli oikeasti sikari.
Itse muistan jonkun 80-luvun alun jatkiksen Aku Ankasta... Rok-in-lintu. Voi Jösses miten jännä se oli. Muistaako kukaan muu?
Tarina oli harvinaisen mukaansatempaava ♥
Aku Ankat ja taskarithan ovat täynnä huimia ja hauskoja seikkailuja. Tuo Irokeesikaulanauha oli kuitenkin jotenkin ainutlaatuinen, oikea psykologinen draama :D poikkesi ihan täysin kaikista muista tarinoista!
Tuo on yksi lempparitarinani! Muut ovat Höyrylaiva oceanian tuho (tms) ja salaperäiset kyntteliköt ❤️
Taskukirjassa Perhonen sentään oli kiva kummitustarina Aaveen aarre, siitä tykkäsin valtavasti. Muita suosikkejani olivat Aku Baba ja viisi rosvoa, Aku Taikaviitta ja Akun banaanipotku :).
Itse Aku Ankka lehdistä en muista tarinan nimeä, oli jatkosarja. Siinä oli pelottavia sinisen mustia dobermanneja, joilla jalokivipannat kaulassa. Koirat päästettiin irti ja ne ajoivat takaa ihan tappaakseen, näin lapsena noin vuonna 1975 ymmärsin. Muistaako kukaan tätä? Ap
Tuo oli niin paras! Tuota kun luki pienenä, niin siinä oli sellainen tunnelma, että ei ehkä mikään, mitä on tullut luettua sen jälkeen, ole ylittänyt sitä!