Tunnen kuinka vajoan päivä päivältä syvempään masennukseen
Teen parhaani sen estämiseksi, mutta se ei enää auta. Joskus auttoi. Miten mulle sattui näin vaikea elämä, miksei se sattunut jollekin joka kestäisi tällaisen kaiken paremmin. :(
Kommentit (9)
Voimia sulle! <3 Oletko hakenut apua?
Joo. Tuttua. Ja jossain vaiheessa ei enää jaksa edes yrittää. Toivon että tilasi kääntyisi nousuun, että saisit jostain sen valon joka toisi sinulle elämän takaisin. Itsellä on nyt juuri paljon parempi tilanne, enkä edes tiedä mikä tilanteen käänsi. Nousuja ja laskuja tämä tuntuu olevan, mutta ainakin sitten oikeasti arvostaa niitä hyviä hetkiä. Pidä itseäsi vain niin hyvänä kuin voit. Paljon tsemppiä, sisko..
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:14"]
Voimia sulle! <3 Oletko hakenut apua?
[/quote]
Aikoinaan kyllä, ja pitkään asiat olivatkin aika ok. Ja osasin selättää pahat tilanteet aika taidokkaastikin, en siis ole elänyt pumpulissa. Sittemmin mulle kuitenkin tapahtui vielä lisää niin surullisia ja murtavia asioita, etten mä vaan enää tästä muuksi muutu. :( Tuntuu raskaalta ajatella tätä jäljellä olevaa elämää, oletettuja vuosia, koska viiltävä psyykkinen tuska on mukananani teen melkein mitä vaan. Se tuntuu kamalalta. Hetken on joskus helpompaa, mutta se ei kestä kauan. Ja yritän elää niin, etten kuormita läheisiäni yhtään enempää kuin on ihan pakko. Olisipa tämä toisin. ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 16:09"]
Ymmärrän tuon niin täysin. Aivan sama juttu täälläkin. :( voi kunpa voisin olla kanssasi siellä ja yrittäisimme yhdessä selvitä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi. Toivoisin sellaista itsekin. ap
:(
Mikä sun masennuksen on aiheuttanut? Pärjäile!
Ahdistaako sinulla olla muiden seurassa? T. 2
OT, mulla oli samaa, etten halunnut kuormittaa liikaa muita, mutta se kääntyi mua vastaan, syöskyin pohjalle, olinhan aina ollut se muiden kuuntelija, vahva yms...
Ymmärrän tuon niin täysin. Aivan sama juttu täälläkin. :( voi kunpa voisin olla kanssasi siellä ja yrittäisimme yhdessä selvitä.