Ajattelin antaa miehelleni tänään allekirjoitetun avioerohakemuksen.

Ap taas!

Meilläkin oli alussa suuret puheet, että erokorttia ei sitten turhan päiten väläytellä, vaan mahdollisista erohaluista puhutaan rauhassa ja ajoissa, jos tilannetta voisi vielä ratkoa toisin. Toinen meistä on pitänyt tämän lupauksen, mutta tässä päästäänkin niihin muihin eron syihin: lupaukset ja niiden pettäminen. (Nämä lupaukset eivät liity mitenkään toisiin naisiin tai muuhun "vakavaan", ihan vaan siihen, että en enää luota hänen sanaansa.)

Annoin siis eilen eropaperit ja sanoin, että "siinäpä tuo niin ei tarvitse enää mun kanssani kituuttaa, oon sulle sanonut että mua ei tarvitse tällä asialla uhkailla, näin helpolla minusta pääsee". Ei suostunut allekirjoittamaan ja pyyteli uutta mahdollisuutta. Minä olen niitä mahdollisuuksia antanut lukemattomia, monet lupausten pettämiset antanut lipua sormieni läpi, monet erouhkaukset ja niiden perumiset kuunnellut. Miksi mikään, mitä hän tällä kertaa "lupaa", merkitsisi mitään, kun niitä on petetty ihan tuosta noin vaan aiemminkin.  Muutenkin vierastan hieman ajatusta, että annetaan "vielä yksi mahdollisuus", että tämä oli nyt muka mun osaltani se "pelottelukortti" siinä kuin hän käyttää tuosta noin vaan erokorttia. Miksi ei voi elää elämäänsä ja parisuhdetta niin, että ryhdistäytyy vaikkapa kerrasta, jos jostain aiheesta käydään isompi keskustelu, eikä niin että sitä aihetta ravistellaan koko ajan ja sitten kun toiselta osapuolelta lopulta menee hermot, niin SEN jälkeen vielä pitäisi antaa yksi mahdollisuus, että NYT hän ymmärtää että niin ei voikaan toimia...

Meissä on se ero, että minä toimin koko ajan niin, että minulla ei ole jatkuvasti anteeksi pyydettävää. Omaa toimintaani en voi tämän parisuhteen parantamiseksi enempää muuttaa sen suhteen, olen koittanut kunnioittaa häntä pitkin matkaa, ja jos hän kuvittelee voivansa kohdella mua kuin paskakasaa, niin minä en kuvittele sellaista. En voivani kohdella häntä, eikä todellakaan sellaisena enää kohdella minua. Häntä ja hänen käytöstään minä kuitenkaan en voi muuttaa, jos mikään aiempi keskustelu ei ole riittänyt, niin sitten mikään ei riitä.

Surullinen tilanne kuitenkin enkä olisi toivonut asioiden menevän tähän. =(

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 15:04"]

Olen melko varma, että meillä tulee menemään samaan. Olen sanonut lukemattomat kerrat, että älä uhkaile, jos oikeasti haluat tästä pois, niin hoidetaan asia, ei se ole kuin omaisuudenjako, yhteisiä lapsia ei ole. Juuri tuo ikuinen maton vetäminen jalkojen alta, "nyt lähtee sitten kämppä myyntiin", herran jestas miten naurettavaakin. Jos on niin saatanan rankkaa mun kanssa niin tarttukoon nyt tähän mahdollisuuteen. Mikä on, ettei voi uskoa, kun olen sanonut, että YHTÄ AINOAA uhkailua en enää ota vastaan. 

ap

[/quote]

Hyvä! Nyt tuli siis viimeinen uhkaus. Pidä sanasi, kuulostaa kyllä, että pidätkin

Myönnettävä inhimillinen piirteeni, että kovasti tekisi mieli taas antaa periksi. Ois niin helppoa sanoa, että no jos nyt sitten kans pidät sanasi... Samalla tajuan, että en voi. Viimeksi käytiin tämä keskustelu joulukuussa, silloin sanoin, että nyt sen on loputtava, ja tarkoitan sitä. Luulin että ymmärsi, mutta ei ymmärtänyt. Nyt maksetaan siitä kallis hinta, molemmat.

ap

EIhän suomessa tarvitse eropapereita molempien allekirjoittaa. JOS ap todella olisi omien sanojensa mittainen, hän ei tyrkyttäisi erohakemusta miehelleen, vaan veisi sen suoraan käräjäoikeuteen. Mutta koska ap käyttää sitä aseena keskustellessaan parisuhteen tilasta miehensä kanssa, hän ei oikeasti ole miestään kummempi uhoaja.

No ei pidä paikkansa. Annoin hänelle eilen mahdollisuuden allekirjoittaa, en antanut mitään muuta mahdollisuutta. Hän ei suostunut, tänään olen tulostanut ja allekirjoittanut uuden version, jossa haen sitä yksin.

Tiesin, että hän ei halua erota, enhän minäkään halua, ei tämä ole minunkaan tahtoni joka nyt käy toteen. Minä halusin miehen, joka pitää sanansa, joka haluaa myös kanssani tasapainoisen ja vakaan avioliiton. Sitä en nyt valitettavasti saa, ja vaikka kumpikaan ei tätä halua, niin en näe muuta vaihtoehtoa. 

ap

Sama juttu oli meilläkin, mies uhkaili erolla joka riidan yhteydessä ja aiheutti siis jatkuvasti epävarmuutta suhteeseen. Kun lopulta hain oikeasti eroa itse, mies oli aivan järkyttynyt ja vieläkin 2 vuotta eron jälkeen pyytää mua takaisin.

Entä jos mies haluaa oikeasti erota, ei vaan uskalla, koska pelkää sitä sen jälkeistä elämää. Näin minulla. Erolla en ole enää uhkaillut, kun on helpompi olla yhdessä vaikka suhde ei toimi, mutta sillon kun olen niin sanonut, olen myös tarkoittanut ja ottanut sen riskin että mies haluaa myös.

Olen melko varma, että meillä tulee menemään samaan. Olen sanonut lukemattomat kerrat, että älä uhkaile, jos oikeasti haluat tästä pois, niin hoidetaan asia, ei se ole kuin omaisuudenjako, yhteisiä lapsia ei ole. Juuri tuo ikuinen maton vetäminen jalkojen alta, "nyt lähtee sitten kämppä myyntiin", herran jestas miten naurettavaakin. Jos on niin saatanan rankkaa mun kanssa niin tarttukoon nyt tähän mahdollisuuteen. Mikä on, ettei voi uskoa, kun olen sanonut, että YHTÄ AINOAA uhkailua en enää ota vastaan. 

ap

Hyvä ap!

Voi olla että sisimmässään haluaa erota ja riidan yhteydessä se tunne on se päällimmäisin ja se tulee laukaistua ääneen. Kyllä sitä itsekin tekis mieli sanoa vaikka mitä ilkeyksiä vihaisena (ero on siinä, etten sano). Sitten kuitenkin rauhoittuessaan jankkaa, että ei tiedä miksi taas sanoi niin eikä halua erota. No, kuten sanottu, on tässä muutakin, en nyt pelkästä lapsellisesta erolla uhkailusta olisi lähdössä, mutta vaikea tässä on mihinkään tulevaisuuteenkaan uskoa, kun toinen jankuttaa vaan kämpän myyntiä.

ap

Koskaan ei pitäisi uhkailla jollain, mitä ei kykene toteuttamaan. Menee uskottavuus.

Ihan kumppanin tai lastensa edessä... Eksä uhkaili aina kaikenlaisella, uhosi vievänsä lapsilta lelut, jättävänsä ne autosta kävelemään ja vaikka mitä, koskaan mitään ei tapahtunut. Ja sitten ihmetteli, miksei lapset uskoneet häntä. No minkähän takia?

Itse saatoin käyttää ihan samoja uhkauksia. Mutta myös toteutin ne. Tai en koskaan uhonnut, että jätän lapset kävelemään jollekin korpitaipaleelle, mutta saatoin sanoa että jollei takapenkin räpätys lopu, niin auto pysähtyy ja räpättäjät nousevat ulos - ja näin tapahtui pari kertaa. Ajoin jollekin levikkeelle, lapset joutuivat tekemään jonkun tehtävän, hyppimään 30 haara-perushyppyä tai kiertämään jonkun kiven ja matka jatkui, takapenkki oli rauhallisempi kun olivat saaneet vähän liikuntaa.

Mutta siis, parempi joko päästä tuollaisesta eroon tai oikeasti näyttää, että asioille voidaan tehdä jotain eikä vaan länkyttää. Antaa mahdollisuus toiselle kasvaa ihmisenä. Pysyä sanojensa takana. Tai oikeastaan, hankkiudu vaan eroon. Materia on materiaa, kämppä voidaan myydä ja uusia asuntoja tulee.

Mun mies uhkaili tuolla erolla suheen alkuvaiheessa. Se tuntui olevan riitatilanteessa hänen mielestään jonkinlainen valttikortti, jolla saa tahtonsa läpi tai minut nöyrtymään. Oli vissiin exänsä kanssa käyttänyt samaa metodia, uhkaillut erolla ja nainen sen jälkeen ulissut ettet voi jättää jne. No muutaman kerran jälkeen ripitin miehen oikein kunnolla, että minä en todellakaan ole niitä naisia, jotka soittavat itkien perään jos toinen meinaa lähteä eikä normaaliin parisuhteeseen kuulu tuollaisella uhkailu vaan täytyy olla luottamus siihen suhteen kestävyyteen. Jos hän meinaa erota, niin se on sitten siinä, minä en tuollaista katsele. Jotenkin viesti meni perille, eikä sen jälkeen ole kertaakaan riidankaan yhteydessä eroa väläyttänyt.