Tuntuu etten pääse yli.

Olen ollut mieheni kanssa kaksi vuotta. Viimeinen vuosi on ollut hyvin tasaista ja mukavaa. Ensimmäiseen vuoteen mahtui kaikenlaista ikävää; hän petti minua yms. Annoin anteeksi, sovittiin. En pelkää hänen enää pettävän.
Hän kuitenkin harrasti tuohon samaan aikaan meidän/minun asioiden ja riitojen puimista kaikkien kanssa. Siis entisen kumppanin parhaan kaverin siskon kanssa, oman veljensä randomien naiskaverien kanssa, vanhojen panojen kanssa etc, yleisesti ottaen vain naisten kanssa. Sanoin etten pidä siitä, ymmärrän kyllä sen että hänellä on tarve puhua, mutta onko pakko jakaa meidän elämämme tuollaisten ihmisten kanssa. Miksei hän voi puhua esim parhaalle ystävälleen? Nykyään nolottaa nähdä noita naisia, koska heillä oli minusta jo ennakkokäsitys, ja he olivat kuulleet asioita mitkä eivät minusta heille kuulu.
Asia nousi taas pintaan ja näin näitä vanhoja viestejä (huom, en katsonut salaa). Vituttaa niin ettei veri kierrä. Tekisi mieli olla tekemättä tolle ruokaa, jättää vaikka joku valmisateria ja mikron käyttöohjeet pöydälle ja lähteä humpalle.
Olenko kohtuuton? Onko mielestänne kumppanilla oikeus jakaa kumppaninsa yksityisiä asioita/parisuhteen asioita koiran kummin kaimalle?

Olen saanut hänet myös kiinni sellaisista viesteistä jossa vaihtavat erään tyttökaverinsa kanssa mielipiteitä ulkonäöstäni. Eivätkä kovin kauniisti. Ärsyttää sekin. En ehkä ole mikään kauneuskuningatar, mutta mielestäni ihan tavallinen soma nainen.

Vituttaa että tarvii taas miettiä näitä asioita, haluaisin vaan unohtaa.