Anoppi-ongelmaa ja appi myös

Meillä hankala tilanne, anoppi jäänyt eläkkeelle ja haluaisi hoitaa meidän lapsia välillä, siis kaipaisi sisältöä eläkepäiviinsä.

Ymmärrän asian hyvin muuten, mutta anoppi on käyttäytynyt meidän lapsia kohtaan aika ikävästi. Eli kun meidän vanhin oli pieni, oli sulaa hunajaa ekan lapsenlapsen takia. Kun lapsen eka serkku syntyi, meidän lapsi unohdettiin täysin, lapsen valokuvat hävisi seiniltä, tilalle tuli serkun valokuvia, meidän lapsen synttäreillä ei sanottu lapselle kuin terve, muu aika vietettiin serkun kanssa. Ja tätä jatkui kaikissa tilanteissa. Appiukko räyhäsi anoppilassa kun meidän lapsi leikki tätinsä vanhalla lelulla et "se on XX:n(serkun nimi) lelu, ei sinun, lapsi itkee eikä ymmärrä miksi pappa huutaa hälle jne.

Lapsia on siunaantunut lisää sekä meille et miehen sisaruksille ja tilanne on vähän tasoittunut. Tosin meidän kuopus on suvun nuorin ja sellaiseksi jää, ja anoppi on jotenkin hullaantunut nyt vuorostaan tähän lapseen eniten. Eli meidän yhdelle lapselle ostetaan puolet enemmän lahjoja kuin muille, niin synttäreillä kuin jouluna, meillä käydessä anoppi leikkii pääosin vain tämän yhden kanssa jne. Sama anoppilassa käydessä. Se anopin suosikkiserkkukin  on toisarvoinen meidän nuorimman rinnalla.

Mä en yhtään tykkää ja lapsetkin huomaa jo eriarvoisuuden. Asiasta on sanottu useaan kertaan vuosien aikana, nätisti ja joskus aika tiukastikin. Anoppi (kieltää asian toki puheissa mutta) yrittää sen jälkeen hetken aikaa huomioida kaikkia, mutta sitten palataan vanhaan menoon. Käyntejä ollaan harvennettu ja tosiaan otettu linja, ettei meidän lapset ole hoidossa siellä oikeastaan ollenkaan, ikinä.

Nyt anoppi mulle aina väliin itkee kuinka on ikävä lapsia ja haluaisi hoitaa jne. Anoppi on muuten tosi mukava ja ihana ihminen, joten musta tuntuu pahalta tää tilanne. Mutta kun se tilanne ei muutu ja en halua lapsille jatkuvaa kokemusta siitä ettei mummo välitä kuin yhdestä oikeasti. Oikeasti anoppi siis haluaisi hoitaa meidän nuorinta, ja on yritänytkin erityisesti tarjoutua silloin kun on tiennyt et muille on jotain muuta suunnitteilla.

Tää eriarvoisuus liittyy osin sukupuoleen, on kasvanut sellaiseen "pojat on parempia", "esikoispoika on tärkein" ajatteluun, ymmärrän tavallaan, mutta en hyväksy. Tosin meidän nuorin on tyttö, mutta se et on pienin menee nyt jopa noiden poikien ohi.

Miten toimia? Vertaistukea?