Parisuhteessa rajatilapersoonallisuushäiriöisen kanssa

up

No minä en rupeaisi mun kaltaisen kanssa suhteeseen... Mulla ihmissuhteet kaatuu siihen, että huomaan ihmisessä yhden ärsyttävän piirteen, sitten yhtäkkiä huomaan niitä 5 lisää, ja lopulta en voi sietää koko ihmistä silmissäni enää. Eli saatan mennä rakkaudesta syvään inhoon todella nopeasti ja "ilman syytä", varmaan tosi kettumaista niille jotka olen dumpannut.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:54"]

No minä en rupeaisi mun kaltaisen kanssa suhteeseen... Mulla ihmissuhteet kaatuu siihen, että huomaan ihmisessä yhden ärsyttävän piirteen, sitten yhtäkkiä huomaan niitä 5 lisää, ja lopulta en voi sietää koko ihmistä silmissäni enää. Eli saatan mennä rakkaudesta syvään inhoon todella nopeasti ja "ilman syytä", varmaan tosi kettumaista niille jotka olen dumpannut.

[/quote]

Oletko sellainen että pelkäät koko ajan hylkäämistä ja hypit seinille jos niin käy aika rankasti? Tää on siis ohikulkijan käsitys rajatilapersoonallisuudesta.

Apua.... Kertokaa lisää millainen on rajatilapersoona... Pelkään jo mitä kuulen.

Meitä on moneen junaan. Osa elää lääkityksen, terapian ym. hoidon avulla ihan normaalia elämää ja häiriö näkyy lähinnä omakuvassa, erilaisten pelkojen muodossa jne. mutta ei välttämättä oireile suoraan ulospäin muuten. Osalla taas räiskyy aamusta iltaan ja lentää astiat seinään pienestäkin jutusta, ihmissuhteet vaihtuu ja kumppania petetään jollain ihmeellisellä oikeutuksella.

Olen itse räiskynyt jonkin verran nuorena, mutta nykyään minulla on aviopuoliso ja lapsiakin. Syön lääkkeeni ja käyn hoidossa, joten pärjään arjessa ihan hyvin. Kyllä minulla on vieläkin rajatilapiirteitä, mutta ne ovat lähinnä sisäistä ahdistusta sekä mustavalkoista ajattelutyyliä. Olen saanut kehuja äitiydestäni, vaikka koen jatkuvasti että voisin olla parempikin äiti. Lapseni ovat ns. normaaleja enkä heidän nähden riehu tai pura ahdistustani.

Oletko sellainen että pelkäät koko ajan hylkäämistä ja hypit seinille jos niin käy aika rankasti?

Pelkään joo hylkäämistä, mutten ole agressiivinen tai järjestä mitään kohtauksia koska olen tosi sisäänpäin kääntynyt, enkä pahemmin näytä tunteitani ulospäin. Pikemminkin päinvastoin, olen sellanen lamaantunut jäyhä jököttäjä ikävissä tilanteissa.

Suurimmalla osalla epävakaa persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaneista ei diagnostiset kriteerit täyty enää kymmenen vuoden päästä. Eli suurin osa "paranee".
_
Itse sain tuon dg:n parikymppisenä. Olin silloin tosi hukassa itseni kanssa. Kolmikymppisenä, pitkä psykoterapia takana, olen kuin eri ihminen. Tunnesäätely on ihan eri luokkaa kuin parikymppisenä. Parikymppisenä harrastamani itsetuhoisuus tuntuu todella kaukaiselta, vaikka esim. viiltelyarvet siitä muistuttaakin edelleen. Parisuhde on nyt draamatonta, kun omat tunteet eivät heittele.
_
Tiedätkö, ap, milloin ko. mies saanut diagnoosin? Mikä muoto (impulsiivinen vai rajatila) hänellä on? Onko hän saanut hoitoa?

Heh, anteeksi, taidan olla hieman väsynyt. Vastasin niin kuin aloituksessa olisi puhuttu epävakaa persoonallisuushäiriöstä. Menen nurkkaan häpeämään ;-/8