Lue keskustelun säännöt.
Onko typerää olla surullinen siitä
26.03.2015 |
Että jäi yksilapsiseksi? Onhan meillä lapsi ja kiitollinen olen. Aluksi mies ei halunnut (ekat 3v), yritin sopeutua, sitten sanoi ok mutta lapsi ei olisi saanut alkua ilman hoitoja. Niihin ei sitten lähdetty koska toinen lapsi ei ollut miehelle kovinkaan tärkeä tekijä elämässä.
Kommentit (2)
Tämä on kriisiyttänyt meidän suhdettakin mukavasti kun niin monta vuotta ensin odotin että mies suostuu yrityksen aloittamiseen. Sitten se ei tuottanutkaan tulosta ja gyne lääkkeitä olisi tarjonnut (ovulaatihäiriöt). Lääkkeissä meni miehen raja ja sanoi että tämä oli hänelle se merkki siitä että toinen lapsi ei meidän perheeseen kuulu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä käyn juuri läpi pienimuotoista kriisiä siitä, että en sitten ehtinyt saada kovasti haluamaani toista lasta. Eli olen saanut yhden lapsen aikanaan yksinäni ja siitä asti kuvittelin että löydän vielä miehen, jonka kanssa voin hankkia toisen lapsen. Nyt on itselle ehtinyt tulla sen verran ikää, että olen saavuttanut oman takarajani lapsen saannille, eikä miestä ole löytynyt. Ja onhan tämä tiukka paikka, pitää luopua siitä koko aikuisiän olleesta haaveesta/toiveesta että olisi 2 lasta... Surua, pettymystä, turhautumista... Samaan aikaan toki erittäin onnellinen että aikoinaan tuli ensimmäinen lapsi pidettyä tilanteesta huolimatta, tai muuten olisin ehkä jäänyt kokonaan lapsettomaksi.