Miten päästä yli masennuksesta?
Sen tehneiltä kommentteja. Oon nyt sairaslomalla töistä. Sairasloma on jo vaikka kuin mones. Yritän sinnitellä töissä mutta en kestä painetta, kiiirettä tai stressiä kovin hyvin ja ahdistun siitä ja saan paniikkikohtauksia. Olen ollut koulukiusattu. En sitä mieti enään mutta se haava aktivoituu tietyissä tapauksissa mitkä muistuttaa samaa tilannetta jotenkin. En saa nykyään mitään kotona oikein tehtyä. Työt kasaantuu. Jos jotain saankin tehtyä niin seuraavan päivän olen todella väsynyt. Olen lääkityksellä ja hoidossa. Terapiaa en saa. Yksityiseen ei ole varaa. Olen sairastanut masennusta jo vuosia. Välillä parempia aikoja ja jaksaa liikkua ja välillä huonoja aikoja etten pääse kodista ulos juurikaan. Pelottaa jo mahdollinen töihinpaluu ja kasaantuneet työt. Miten minusta tulikin tälläinen. Kaikki periaatteessa hyvin, on perhe, asunto ja työpaikka ja lapset. Ja mieskin löytyy. Vertaan vaan itseäni muihin koko ajan ja olen aina huonompi. En pidä itseäni riittävän hyvänä töihin. Koen olevani laiska, huono, tyhmä jne. muistikin pätkii. Miten selättäisin masennuksen lopullisesti?
Kommentit (13)
Itse sain apua terapiasta. Juurikin tuo muihin vertaaminen oli itselleni suuri ongelma. Myös lääkitys on pitänyt pirteämpänä jonkin aikaa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:11"]
En osaa sanoa, mutta jään odottelemaan muiden neuvoja. Oma oloni on parantunut ja ahdistukset helpottaneet kahden vuoden kotonaolon aikana (oon tässä pieniä juttuja puuhastellut, kuten suorittanut lukion aikuispuolella loppuun sivutoimisesti ja käynyt autokoulun, mutta en mitään merkittävää), mutta nyt en pääse liikkeelle enkä jaksa tehdä mitään, vaikka olo on jo ihan hyvä. Pelottaa tää tilanne. Sanoisin siis että yritä jaksaa töissä vaikka edes saikuttamalla välillä ja tekemällä vaikka lyhyempää päivää, mutta koeta tosiaan kaikin keinoin pysyä edes jotenkin arjessa kiinni.
[/quote]
Siis mitä tarkoittaa ettet pääse liikkeelle? Siis et pääse sängystä ylös vai kotoa et pääse ulos vai mitä? Tuollainen pelottaa itseänikin.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:13"]
Itse sain apua terapiasta. Juurikin tuo muihin vertaaminen oli itselleni suuri ongelma. Myös lääkitys on pitänyt pirteämpänä jonkin aikaa.
[/quote]
Itsellänikin on ollut pirteämpiä aikoja jolloin jaksan syödä terveellisesti ja liikkua ja pitää huolta itsestäni. Mutta sitten on tullut se notkahdus sen jälkeen. En todellakaan pääse nyt terapiaan. En ole koskaan päässyt sinne.
ap
Varsinainen kierre sinulla. Valitsin töistä pois jäämisen, nukkumisen, oman ajan ottamisen, rauhallisen arjen, jossa ei ollu tärkeää, että kotityöt on tehty, vaan että tein jotain itseäni kiinnostavaa ja mieluista. Toivuin täysin. Olen nyt energinen ja edelleen kotityöt ovat listani hännillä. Ehdin olla masentunut vuosikymmeniä. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Onneksi minulla oli vihdoin taloudellisesti varaa vain olla ja odottaa. Yritin pitää ravitsemuksen suhteellisen ok ja liikkua edes vähän. Sitten kun tulin kuntoon, aloin kutsua ystäviä meille ja harrastaa yhdessä, mitä olen tehnyt aiemmin hyvin vähän ja on ollut yksi syy myös masentuneisuuteenkin, kun kaikesta on tuntunut, että täytyy selvitä yksin.
Tätä palstaa lukemalla selviää, että vastaus kysymykseesi on "PÄÄSTÄ eläkkeelle".
Kun eihän se masentunut voi eikä pysty tekemään mitään. Paitsi hakeutumaan eläkkeelle.
Lopeta vaikka se itsesäälissä pyöriminen ja ota itseäsi niskasta kiinni. Eiköhän se siitä lähde
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:11"]
Hyväksymällä itsesi.
[/quote]
En tiedä miten se tehdään. Tuntuu niin epäreilulta että saan kärsiä tästä sairaudesta ja joudun kantamaan häpeää sairastamisesta ja sairaslomista. Muut porskuttaa helposti eteenpäin tuntematta sen isompaa stressiä. Mun elämä ei mennyt yhtään niin kuin ajattelin nuorena. Oli haaveita ja nyt ne on haudattu. Tuntuu karulta mutta olen katkera. Miksi juuri minä. Kun oli kaikki edellytykset menestyä elämässä.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:17"]
Lopeta vaikka se itsesäälissä pyöriminen ja ota itseäsi niskasta kiinni. Eiköhän se siitä lähde
[/quote]
en jaksa provosoitua tänään, joku toinen päivä jookos.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:11"]
En osaa sanoa, mutta jään odottelemaan muiden neuvoja. Oma oloni on parantunut ja ahdistukset helpottaneet kahden vuoden kotonaolon aikana (oon tässä pieniä juttuja puuhastellut, kuten suorittanut lukion aikuispuolella loppuun sivutoimisesti ja käynyt autokoulun, mutta en mitään merkittävää), mutta nyt en pääse liikkeelle enkä jaksa tehdä mitään, vaikka olo on jo ihan hyvä. Pelottaa tää tilanne. Sanoisin siis että yritä jaksaa töissä vaikka edes saikuttamalla välillä ja tekemällä vaikka lyhyempää päivää, mutta koeta tosiaan kaikin keinoin pysyä edes jotenkin arjessa kiinni.
[/quote]
Siis mitä tarkoittaa ettet pääse liikkeelle? Siis et pääse sängystä ylös vai kotoa et pääse ulos vai mitä? Tuollainen pelottaa itseänikin.
ap
[/quote]
Sängystä pääsen ylös aina jossain vaiheessa päivää, mutta nukun liikaa, koska unet on parempia kuin todellisuus. Kotoa ulos pääseminen on vaikeampaa, yksittäisiin rykäyksiin pystyn välillä mutta monet kerrat on jäänyt esimerkiks terapiakäynnit välistä kun en vaan pääse sinne liikkeelle. En oikein tiedä, mistä se johtuu, yleensä niinä päivinä oon itkuinen ja kaikki tuntuu olevan huonosti ja vihaan naamaani, mutta todella lamauttavaa se on. Välillä oon ollut viikkoja kotona käymättä kaupassakaan, nyt kykenen jo poistumaan kotoa yleensä päivittäin. Ja jos asian on väliä, koulukiusaamisesta tää kaikki mullakin alkoi.
Miksei sinulle myönnetä kelan tukemaa terapiaa? Outoa, jos kuitenkin masennus selvästi vaikuttaa työkykyyn. Itselleni terapia ei tuonut ihan toivottua vastetta, mutta auttoi kyllä yli pahimpien ahdistusten ja paransi toimintakykyä jossain määrin.
Hae terapia yksityiseltä puolelta. Yksi kerta maksanee jotain kuusikymppiä ja siitä puoleen saat varmasti Kelan tuen. Kertyyhän siitä maksettavaa, mutta on toisaalta aika arvokas asia kyseessäkin, siis mielenterveys.
Kysymys numerolle 7, kirjoitit näin: Valitsin töistä pois jäämisen, nukkumisen, oman ajan ottamisen, rauhallisen arjen, jossa ei ollu tärkeää, että kotityöt on tehty, vaan että tein jotain itseäni kiinnostavaa ja mieluista
Kuinka pitkään kesti, että tuo alkoi auttamaan, tuo oman ajan ottaminen? Lähipiirissä on henkilö, joka ei ole 4 vuoteen tehnyt mitään epämieluista (kuten opiskelu, työ, muiden auttaminen). On ainoastaan harrastanut itselleen erittäin mieluista harrastusta (lähisuku mahdollistaa taloudellisesti), tähän harrastukseen on käyttänyt aikaa 2-3 h päivässä. Ja harrastus vaatii siis kotoa poistumista ja on liikunnallinen.
Olen ruvennut miettimään, että tässäköhän se sitten oli, loppuelämä on harrastusta ja vain mieluisten asioiden tekemistä masentuneena (tai masennuksen varjolla).
En osaa sanoa, mutta jään odottelemaan muiden neuvoja. Oma oloni on parantunut ja ahdistukset helpottaneet kahden vuoden kotonaolon aikana (oon tässä pieniä juttuja puuhastellut, kuten suorittanut lukion aikuispuolella loppuun sivutoimisesti ja käynyt autokoulun, mutta en mitään merkittävää), mutta nyt en pääse liikkeelle enkä jaksa tehdä mitään, vaikka olo on jo ihan hyvä. Pelottaa tää tilanne. Sanoisin siis että yritä jaksaa töissä vaikka edes saikuttamalla välillä ja tekemällä vaikka lyhyempää päivää, mutta koeta tosiaan kaikin keinoin pysyä edes jotenkin arjessa kiinni.