Lue keskustelun säännöt.
exä ahdistaa/pelottaa
13.04.2015 |
Erosta jo vuosia, ja niskakarvat nousevat pystyyn aina, kun ex ottaa yhteyttä.
Ex pääsee jotenkin ihon alle ja saa aikaan pelon/ahdistuksen, vaikka mitään konkreettista uhkausta ei sanokaan. Vain hienovaraisia lausahduksia "ei muuten sitten kannata..." "se kaveri kyllä osaa olla vittumainen, jos sattumalta siihen törmäät".
Aargh. En uskalla tehdä mitään, mikä pahoittaisi eksän mielen, koska ajattelen, että järjestää mulle ikävyyksiä. En haluaisi pitää ollenkaan yhteyttä, mutta meillä on yhteishuoltajuus.
Neuvoja? Vertaistukea?
Kommentit (7)
Yritä jaksaa, nuo on vaikeita asioita käydä läpi, mutta ajan kanssa kun pääset niitten kans eteenpäin, alkaa helpottaa. Helpoiten pääset eteenpäin jos haet jotain keskusteluapua, vaikka terapiaa tai käy jossain väkivaltaryhmässä. Älä vähättele kokemuksia, se on kyllä yleistä, mutta ei auta. Väkivaltaa esiintyy hyvin monella tavalla ja se on aina väärin! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten alunperin rakastuit tuollaiseen ihmiseen?
Exä ei siis ole ainakaan parisuhteen aikana ollut fyysisesti väkivaltainen, paitsi kerran. Lyönyt kyllä seinään ja oveen, mutta mun päälle käynyt kerran, jolloin kyllä itsekin säikähti reaktiotaan.
En oikein tiedä, onko pelkoni aiheellinen, kuvittelenko lauseet turhaan uhkailuksi vai mitä tämä on.
Exä muuttui alkoholinkäytön myötä parisuhteen aikana. En tiedä, kumpi tuli ensin, alkoholiongelmat vai masennus/persoonnallisuuden muutos. Tästä syystä erokin.
Soita neuvovaan puhelimeen: ks www.naistenlinja.fi
tuo on ihan tyyppitapaus
äläkä syytä itseäsi pelosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:50"]Soita neuvovaan puhelimeen: ks www.naistenlinja.fi
tuo on ihan tyyppitapaus
äläkä syytä itseäsi pelosta!
[/quote] kiitos! Kävin sivuilla, ja mulla nousi kyyneleet silmiin. On aika pysäyttävää tajuta monta vuotta eron jälkeen, että suhde on oikeasti ollut väkivaltainen, vaikka en ole mustelmilla ollutkaan. Että ehkä en ajanutkaan miestä ryyppäämään, enkä ehkä ollutkaan "vittupää".
Tuo pelko/ahdistus/epäusko itseen on niiiiin totta. Olisin valmis siitä jo luopumaan.
Toisaalta on vähän sellainen olo, että jos vaan kuvittelen, että onhan niitä naisia, joita uhataan oikeasti väkivallalla tai kuolemalla. Että onko tää liioiteltua?