Lue keskustelun säännöt.
Ilman omia lapsia ei syytä elää
25.03.2015 |
Kun ajattelee millaista elämä olis ollut ilman omia lapsia niin itku tulisi.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:33"]
Olet vissiin saanut lapsen nuorena? Et ole elänyt onnilsta aikaa ilman lapsia? Totta kai rakastat heitä ja et voisi kuvitella elämää ilman heitä, mutta veikkaan että olisit silti ollut onnellinen ilmankin :)
[/quote]
Enkä olis onnellinen ilman. Mua ahdistaa jo valmiiksi ihan hirveesti aika jolloin mut jätetään yksin. Lapsista on ihan mielettömästi seuraa ja se tarkoittaa että tuntuu hyvältä kun tietää että on elämää kotonakin.
[/quote]
Muista, että tulee vielä se päivä kun sinulla ei ole lapsia kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton mies ja luultaavasti juonkin itseni hengiltä. Tekisi kyllä mieli ampua itseään vaan sarjatuliaseellapäähän, mutta eitäällä ole sinkkumiehillejärjestetty mitään kunnollisia harrastusmahdollisuuksia. Kaikki pitää itse hoitaa. No on tullut tehtyä ympäristöystävällinen teko. Toivottavasti tuovat pandat kukkasia haudalle.
Prismassa on bambukuidusta tehtyjä miesten alushousuja, osta sellaiset. Houkuttaa pandoja ja naisia. Elämä voi muuttua yksillä alushousuilla. Osta kortsuja kans.
Jaa. No, anteeksi nyt vaan sitten, kun elän. Ei hätää, kuolen kyllä jonain päivänä, tilaa viemästä teiniäideiltä yms. tärkeämmiltä ja elämästä enemmän tietävämmiltä. Kyllä ei elämää kannata niin suunnitella, ne lapsethan voi hoidattaa ja kasvatuttaa tarhoissa ja kouluissa ja kavereilla, rahaakin tulee ihan tarpeeksi sossusta ja kelasta.
Jännä juttu muuten, mummollani oli 3 lasta ja 2 lapsenlasta (ainoastaan isäni teki lapsia), ihan yksin hän silti sairaalassa kuoli. Ei kukaan ottanut häntä huolehtiakseen, enkä minäkään kerinnyt sairaalassa käymään kuin viikonloppuisin.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:33"]
Olet vissiin saanut lapsen nuorena? Et ole elänyt onnilsta aikaa ilman lapsia? Totta kai rakastat heitä ja et voisi kuvitella elämää ilman heitä, mutta veikkaan että olisit silti ollut onnellinen ilmankin :)
[/quote]
Enkä olis onnellinen ilman. Mua ahdistaa jo valmiiksi ihan hirveesti aika jolloin mut jätetään yksin. Lapsista on ihan mielettömästi seuraa ja se tarkoittaa että tuntuu hyvältä kun tietää että on elämää kotonakin.
[/quote]
Muista, että tulee vielä se päivä kun sinulla ei ole lapsia kotona.
[/quote]
Mistä sen voit varmasti tietää?? Joku voi tykätäkin asua kotona pitkään. Voi tulla lapsenlapsia ja mä autan. Ei se tarkoita joka päivä mutta vaikka pari kolme kertaa viikossa tai ne voi asua naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuden turvan vuoksi ei lapsia kannata tehdä, kasvatuksesta huolimatta jälkikasvunsa voi olla kusipäägeenipoikkeama. Se on suurin syy etten ole lapsia tohtinut tehdä. Jospa en sitten pidäkään siitä ihmisestä, jos lapsen luonne on sietämätön. Niin monta esimerkkiä perheistä, joissa toinen tai pari on mukavia lapsia ja yksi ihan sietämätön kakara. Mulla on siis huono lotto-onni.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:24"]
Jaa. No, anteeksi nyt vaan sitten, kun elän. Ei hätää, kuolen kyllä jonain päivänä, tilaa viemästä teiniäideiltä yms. tärkeämmiltä ja elämästä enemmän tietävämmiltä. Kyllä ei elämää kannata niin suunnitella, ne lapsethan voi hoidattaa ja kasvatuttaa tarhoissa ja kouluissa ja kavereilla, rahaakin tulee ihan tarpeeksi sossusta ja kelasta.
Jännä juttu muuten, mummollani oli 3 lasta ja 2 lapsenlasta (ainoastaan isäni teki lapsia), ihan yksin hän silti sairaalassa kuoli. Ei kukaan ottanut häntä huolehtiakseen, enkä minäkään kerinnyt sairaalassa käymään kuin viikonloppuisin.
[/quote]
Kirjoitin omasta mielestäni enkä sitä mitä kuuluisi lapsettomien tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:32"]
Ette te voi olla onnellisia. Mä vaan en usko. Lapset tekee elämästä elämisen arvoisen ja lapsen pystyy tekemään ihan ilman mitään parisuhteita.
[/quote]
Pystyy kyllä, ja itse sitä harkitsinkin kun alkoi 40 vuoden ikä lähestyä. Mutta koin vääräksi ja itsekkääksi tehdä lapsen niin, ottaen huomioon ettei ole edes mitään tukirverkkoja. Mietin, että entä sitten jos olisikin syntynyt vammainen tai erityislapsi, että ehkä tukiverkottomana yksinhuoltajana voimavarani eivät olisi riittäneet. Joten parempi luopua itsekkäästä mielihalusta saada lapsi oman täyttymyksen takia, kun kerran elämän edellytykset ei oikein olleet suotuisat.
t. 2
[/quote]
Plus otetaan huomioon vielä tällainen seikka, että entäs jos äiti menehtyisi ennenaikaisesti? Parisuhteessa saaduilla lapsilla ko. tilanteessa kuitenkin jää vielä se toinen vanhempi. Yksin saaduilla lapsilla menee taas se ainoa vanhempi.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:33"]
Olet vissiin saanut lapsen nuorena? Et ole elänyt onnilsta aikaa ilman lapsia? Totta kai rakastat heitä ja et voisi kuvitella elämää ilman heitä, mutta veikkaan että olisit silti ollut onnellinen ilmankin :)
[/quote]
Enkä olis onnellinen ilman. Mua ahdistaa jo valmiiksi ihan hirveesti aika jolloin mut jätetään yksin. Lapsista on ihan mielettömästi seuraa ja se tarkoittaa että tuntuu hyvältä kun tietää että on elämää kotonakin.
[/quote]
Muista, että tulee vielä se päivä kun sinulla ei ole lapsia kotona.
[/quote]
Mistä sen voit varmasti tietää?? Joku voi tykätäkin asua kotona pitkään. Voi tulla lapsenlapsia ja mä autan. Ei se tarkoita joka päivä mutta vaikka pari kolme kertaa viikossa tai ne voi asua naapurissa.
[/quote]
Sä vaikutat just sellaiselta äidiltä, joka ripustautuu lapsiinsa niin pahasti, että ainoa keino itsenäistyä on repäistä itsensä riittävän kauas. Mielellään vähintään puolen Suomen päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jälkikasvu on toivottua ja suunniteltua, se on parhaimmillaan ihan kaunis asia.
mutta samaan aikaan on myös näitä, jotka projisoivat vauvakuumeeseen asioita joita eivät ole uskaltaneet käsitellä. Ei siinä ole lapsirakkauden kanssa mitään tekemistä. Heitä pelottaa olla yksin, tai pelkästään kaksin. Ilman lapsia, heillä ei ole arvoa eikä tarkoitusta. Ehkä sitä oikeaa perhettä ei lapsuudessa ollut, vanhempien kanssa meni vähän niin ja näin tai pää on täynnä arvottomuutta.
Vanhemmuus on hienoa, mutta ne jotka tekee siitä näytösluonteisen shown, heidän kaappinsa on täynnä luurankoja. Avain on hukassa, mutta se ovi lahoaa ajan mittaan.
minä säälin heitä.
-m35
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:33"]
Olet vissiin saanut lapsen nuorena? Et ole elänyt onnilsta aikaa ilman lapsia? Totta kai rakastat heitä ja et voisi kuvitella elämää ilman heitä, mutta veikkaan että olisit silti ollut onnellinen ilmankin :)
[/quote]
Enkä olis onnellinen ilman. Mua ahdistaa jo valmiiksi ihan hirveesti aika jolloin mut jätetään yksin. Lapsista on ihan mielettömästi seuraa ja se tarkoittaa että tuntuu hyvältä kun tietää että on elämää kotonakin.
[/quote]
Olet hyvin ongelmainen ihminen, läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:45"]
Hyvä provoyritys, en vaan oikeasti usko että tuollaisia on. Olis kamalaa, jos ei olisi omaa elämää ollenkaan eikä osaisi nauttia mistään ilman lapsia.
[/quote]
Ei se sitä tarkoita ettei ole muuta elämää ja elää vaan lasten kanssa. Lapset vaan tuo sen sisällön elämään ainakin mulla ja on paljon muitakin jotka kokee samoin.
[/quote]
Kyllä se tarkoittaa juuri sitä, ettei ole muuta elämää.
[/quote]
Eikä tarkoita. Jos eläisi pelkästään lastensa kanssa niin sitten tarkottaisi. Jotkut elää miestensä kanssa niin ja se taas on paljon kummallisempaa.
[/quote]
Jos ei löydä elämälleen merkitystä tai mitään syvempää kuin lapset, niin missä on se sun oma elämä?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:24"]
Kun ajattelee millaista elämä olis ollut ilman omia lapsia niin itku tulisi.
[/quote]
Surullista,jos elämä on niin sisältököyhää.Lapsia pitäisi tehdä siksi että haluaa lapsia ja pystyy huolehtimaan niistä,ei siksi että ne jotenkin täydentäisivät vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:41"]
Jos jälkikasvu on toivottua ja suunniteltua, se on parhaimmillaan ihan kaunis asia.
mutta samaan aikaan on myös näitä, jotka projisoivat vauvakuumeeseen asioita joita eivät ole uskaltaneet käsitellä. Ei siinä ole lapsirakkauden kanssa mitään tekemistä. Heitä pelottaa olla yksin, tai pelkästään kaksin. Ilman lapsia, heillä ei ole arvoa eikä tarkoitusta. Ehkä sitä oikeaa perhettä ei lapsuudessa ollut, vanhempien kanssa meni vähän niin ja näin tai pää on täynnä arvottomuutta.
Vanhemmuus on hienoa, mutta ne jotka tekee siitä näytösluonteisen shown, heidän kaappinsa on täynnä luurankoja. Avain on hukassa, mutta se ovi lahoaa ajan mittaan.
minä säälin heitä.
-m35
[/quote]
Hyvin kirjoitettu. Kyllä elämässä tulee olla muitakin asioita, kuin vain ne lapset.
Itse tällaisia ihmisiä tavanneena, on ehkä hieman hankalaa edes olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, joilla ei ole muuta puhuttavaa kuin lapset ja niiden tekoset.
Mä taas juuri mietin, että täytyy olla todella kurja elämä (työ, ystävät, parisuhde, harrastukset, maailmankatsomus, vapaa-aika), jos kokee että ilman lapsia oma elämä olisi yhtä tyhjän kanssa. Enkä tarkoita sitä, että menettäisi lapset, vaan siis sitä että niitä ei olisi ikinä saanutkaan.
Mulla on neljä lasta, ja täytyy kyllä sanoa että jos heistä yksikään aikuisena noin ajattelee, niin olen epäonnistunut kasvatuksessani. Elämä on ainutlaatuista ja rikasta, lahja meille jokaiselle, ja sen laatu ei ole lisääntymisestä kiinni vaan sillä miten elämän ottaa vastaan. Kyllä minä muutenki lapsia tein, jotta he saisivat nauttia ja ihmetellä elämää -enkä siksi että he voisivat vain keskittyä tekemään lisää jälkikasvua. Kamalaa ajatella noin, että ihmisen elämällä ei ole merkitystä ilman lapsia. Sehän vie koko elämästä idean.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 17:06"]
Rakastan lapsiani niin paljon, että se tunne voittaa kaikki hyvät tunteet maailmassa. Meillä oli pitkä lapsettomuus. En tiedä, missä olisin jos emme olisi saaneet heitä. Lapset on ihan parasta ja kauneinta. Mutta uskon, että ei jokaiselle. Onneksi on erilaisia ihmisiä.
[/quote]
Mutta usko tai älä, sinäkin olisit selvinnyt lapsettomuudesta. Surrut sen, ja löytänyt muuta arvokasta ja rikasta elämään, ja ollut jopa onnellinenkin. Mutta se on kova tie se, ja ihanaa että olette nyt pitkän toiveen jälkeen saaneet oman lapsen! :) Tarkoitan vain, oli lapsia tai ei, niin elämme ensisijaisesti omaa elämäämme ja koemme asiat itsenämme, ja ihmismieli kykenee sopeutumaan suureen suruunkin, ja löytämään jotain uutta ja kaunista. En sanoisi tätä, jos en itse kärsisi lapsettomuudesta. Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu, mutta tiedän että siitä voi päästä ylikkin, kun lasta ei tule. Joten älä siis väheksy omia voimiasi, me kaikki selviämme yllättävistäkin asioista. Ihanaa kuitenkin, että teille lapsi siunaantui, ja tottakai nyt on lupa nauttia täysin rinnoin ja kuuluttaa vaikka koko maailmalle onnestaan :)
Olen harkinnut tekeväni tästä oman aloituksensa, mutta menköön nyt tänn: MIKSI joku haluaa lisääntyä? Mikä se juttu niissä lapsissa on? En tarkoita kysyä provosoidakseni, vaan ihan todella mietin tätä usein. En kehtaa kysyä keneltäkään. Tuntuu, että minulta puuttuu täysin se mystinen äitivaisto. Minä haluan keskittyä omaan elämääni, en halua siihen toisen elollisen ihmisen elämää huolehdittavaksi. Parisuhde minulla on, ja siinä olen onnellinen. Nautin kahdenkeskeisestä ajasta mieheni kanssa, en haluaisi siihen ketään muuta ihmistä - edes niitä lapsia. Koetan ajatella, että ehkä vanhemmilla on samanlainen halu hoivata lapsiaan, kuin minulla lemmikkejäni. Mutta silti, lapset sitovat paljon enemmän, vaativat paljon enemmän, niissä on enemmän riskejä. Nyt voin keskittyä omaan itseeni, kehittää itseäni kaikilla elämän osa-alueilla. Toisten mielestä se on itsekästä, ja ehkä juuri siksi olisin huono äiti. On viisautta jättää lapset tekemättä, kun tietää, ettei voisi tarjota heidän ansaitsemaansa huomiota.
Kun ajattelen, millaista omien lapsieni elämä tulisi olemaan tällä planeetalla 50 vuoden kuluttua, itku tulee.
Siksi en teekään lapsia.
Minua hämmentää suunnattomasti nämä usein kuullut "vasta lapsien saamisen jälkeen elämällä on vihdoin merkitystä" -kommentit.
Jos nainen synnyttää vaikka 30-vuotiaana, niin onko hänen elämänsä ennen sitä ollut täysin merkitysetöntä ja tyhjää? Eikö millään perhe-,ystävyys- ja parisuhteilla ole ollut väliä, ovatko kaikki kokemukset (opiskelu,työ,matkustus) ja muut elämykset olleet pelkkää ilmaa?
Totta kai perheen perustamisen jälkeen prioriteetit muuttuvat, mutta sellainen perhettä edeltävän ajan täydellinen nollaaminen ihmetyttää.
Rakastan lapsiani niin paljon, että se tunne voittaa kaikki hyvät tunteet maailmassa. Meillä oli pitkä lapsettomuus. En tiedä, missä olisin jos emme olisi saaneet heitä. Lapset on ihan parasta ja kauneinta. Mutta uskon, että ei jokaiselle. Onneksi on erilaisia ihmisiä.