Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Takana loistava tulevaisuus
13.04.2015 |
olin kuuden ällän yo, urheilija, musiikin harrastaja, varmaan nättikin.
ihania poikaystäviä, suoraan kauppikseen. Sitten jostain syystä aloin saada mstasukkaisuuskohtauksia ja tappelin suhteen poikki. Seuraava suhde samanlainen. Koin itseni ulkopuoliseksi ja jätin opiskelut kesken ja menin töihin.
Etenin uralla, mutta koulutus alkoi ottaa vastaan. Kävin 3/4 AMK:ta iltalomilla tähtäimenä edes tradenomin tutkinto. Jätin kesken.
Tapasin ihanan miehen, tunsin varmaan jotain alemmuutta tms ja jätin miehen. Etenin uralla, sain hillitöntä liksaa, autot jne ja yhtäkkiä vaan en jaksanut ja irtisaunouduin ilman uutta työpaikkaa. Tein hanttihommia, velkaannuin.
Sain jossain vaiheessa velat maksettua ja hyppäsin yrittäjäksi. Kaksi ekaa vuotta tappiolla, nyt kaksi plussalla. Nyt viides vuosi menossa ja vuoden alusta ihan takki tyhjä. En jaksa vääntää, en tapaa kavereita, keksin tekosyitä jäädäkseni pois juhlista ja mökötän kotona verkkareista.
Ei kiinnosta miehet, ei sosiaalinen elämä, ei mikään. Kohta loppuu rahat, enkä silti saa itseäni niskasta kiinni.
Pahan luokan masennus? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (4)
Mulla ei onneksi intoa juomiseen, tupakkaa tosin menee liikaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen alisuorittaja. Kaikki jää kesken, ja työpaikoissa hyydyn aina viime metreillä kun olisi ylennys tai lisää vastuuta tarjolla.
Teen yksinkertaista, suorittavaa, raskasta työtä, työkavereina yksinkertaiset, kapeakatseiset juntit ja esimiehenä mistään mitään tietämätön, kouluttamaton punaniska.
En tajua itseäni. Olin erittäin hyvä lukiossa, pääsin yliopistoon mutta meni sukset ristiin laitoksen johtajaproffan kanssa, olin erittäin edustavan näköinenkin nuorempana.
Nyt kun ajattelen sisaruksiani, niin sekä veli että siskokaan eivät ole ollenkaan sillä tasolla millä voisivat olla.
Kotona jo pienenä nitistetttiin aika huolella.
Haukkasitte liian nopeasti turhan iso palan. Tyvestä puuhun noustaan, kiiruhda hitaasti.
Pitäisi oppia tuntemaan itsensä ja tyytymään vähempään,vaikka eteneekin. Ja edetä järjestyksessä. Ei kaikki ole tarpeellista.
Ap:lle: käy kallonkutistajalla ( tämä ei ole piruilua), pieni luonteen kartoitus voisi auttaa. Voit olla tietämättäsi epävakaa persoona tms.
Alue: Aihe vapaa
Mulla vähän samantyyppinen alisuorittajan tarina.
Olin lapsena ns. ihmelapsi. Olin myös nuorena hyvännäköinen ja miesseuraa riitti. Menin opiskelemaan yliopistoon, mutta biletyselämä vei mukanaan eikä oikein jaksanut opiskella. Lisäksi sain opiskelemani alan töitä jo 2 vuoden opiskelun jälkeen, ja kun kerran töitäkin jo oli, en viitsinyt opiskella loppuun. Miesystäviä on ollut muutama mutta aina tuntui ettei tämä ole se oikea, ei riittävän hyvä, että mahdollisuus on parempaan, jtoen jätin näin jälkeenpäin ajatellen ihan ok miehiä.
Nyt olen nelikymppinen. Olen edelleen siinä samassa työpaikassa kuin mihin opiskelujen kesken lähdin, enkä oikeastaan voi vaihtaakaan, kun kerran ei ole tutkintoa. Kuka minut töihin ottaisi ilman papereita, ei kukaan. Täytyy vaan olla tyytyväinen että on edes tämä työ, jossa on ok palkka vaikka tympeää onkin. Miestä tai lapsiakaan ei ole, ja nykyään olen jo rupsahtanut "lähiövalas", en enää jaksa edes yrittää löytää ketään. Aika erakoitunut ja alkoholisoitunutkin olen. Eikä enää mitään halua yrittää ylöspäin. Näin elämänin jatkunee kunnes maksa tuhoutuu juomisesta tai jotain.