Onko täällä ihmisiä, jotka ei ole "kokenut kovia"
Siis aiempaan ketjuun viitaten, mistä tunnistaa ihmisen, joka on kokenut kovia?
Tähän kypsään, keski-ikään mennessä musta tuntuu, että kaikki mun tutut on kokenut kovia jollain tapaa.
Esim. Isä on ollut alkoholisti/pedofiili/väkivaltainen, äiti alkoholisti/välinpitämätön, veli/isä/ystävä tehnyt itsemurhan/kuollut muuten vain yllättäen, yhteisö ollut tiukan uskonnollinen, vaikka omat arvot on muuta. Vanhemmat tehnyt konkurssin, on itse ollut sairas/koulukiusattu jne. jne.
Mä jotenkin luulen, että kaikki on kovia kokeneita, että se kuuluu elämään. Vai liikunko omituisissa piireissä?
Kyse on enemmänkin siitä, kuinka siitä on selvinnyt ts. onko elämässä ollut riittävästi positiivisia kokemuksia.
Melkein kaikki varmaan tuntee kokeneensa tosi kipeitä ja vaikeita asioita. Ne voi vaikuttaa ulkopuolisen silmin tosi mahdottomilta rinnastaa (jonkun mielestä isovanhemman kuolema on hirveen hevi juttu, toinen taas on tosiaan tullu hyväksikäytetyks lapsena tai raiskatuks tai muuta järkyttävää), mutta ihminen voi kokea ne oman elämänsä mittakaavassa vaikeaksi. Enemmän siis sellanen mittakaavakysymys.
Jos sun ystäväpiirissä on noin avoin ja toista tukeva ilmapiiri, että sä tiedät muiden vaikeuksista noin paljon, niin se sellaisenaan auttaa jo paljon kaikkia, joilla niiitä vaikeuksia on ollut.