Lue keskustelun säännöt.
Minimalismi - miten muutti elämääsi?
24.03.2015 |
Olen hurahtanut täysin tuohon minimalismiin. Olen huomannut olleeni viime vuodet kauhea keräilijä. Uskomattomat määrät on tullut kerättyä jotain hyviä cv-levyjä ja elokuvia, joita en tule ikinä katsomaan tai kuuntelemaan. Muutenkin olen ulkomailta esimerkiksi ostellut täysin turhia koriste-esineitä, jotka vain vievät tilaa pöydiltä. Olen alkanut tyhjentämään kotia ja koko ajan vain löytyy lisää turhia tavaroita laatikoiden pohjilta. Paljon olen laittanut tavaraa myyntiin nettiin, koska en missään nimessä halua heittää tavaraa hukkaan. Vaikka olen hinnoitellut matalaksi hinnat, niin tuntuu vaan tosi hitaasti menevän tavarat kaupaksi. Haluaisin jo heti kodin tyhjäksi! :)
Miten teidän muiden elämä on muuttunut minimalismin myötä? Itselläni on vasta vaikuttanut tavaranpaljouden vähentämiseen.
Kommentit (62)
Mulle se aiheutti alkuihastuksen jälkeen paljon stressiä ja pahaa mieltä. Äärimmäisyyksiin meneminen on aina pahasta. Nykyään yritän elää motolla "kohtuus kaikessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta oli pysyä kohtuudessa, mutta onneksi lopulta löysin balanssin. On ihanaa kun kaikki on ja pysyy järjestyksessä. Olen vapautunut turhista tarpeista. Näen asiani selkeämmin.
"Everything should be made as simple as possible, but not simpler." (Albert Einstein)
Muutti elämää positiivisesti! Koti on ihanan siisti ja raikas, ei mitään turhaa roinaa lojumassa nurkissa. Olen myös paljon tarkempi kulutustottumusteni suhteen nykyään enkä osta mitään turhaa rompetta enää. Kaikki taravat löytyy tarvittaessa heti ja kaikelle on oma paikkansa. Minimalismi on mun juttu!
Helpotti paljon. On paljon helpompaa siivota ja löytää tavaraa. Tavaranpaljous ei ole ikinä ollut minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin, että kyse on oikeastaan vain siivoamisesta ja tyylistä, mutta lääkäri sanoi, että verikokeessa esimerkiksi mun kortisoli on palannut normaaliksi ja että terveystietojeni perusteella elämä on muuttunut paremmaksi, stressi on kadonnut. Mainitessani tästä töissä sain kuulla, että sielläkin huomattu. Tosin sekä lekuri että duunikaverit oli ajatelleet, että olen varmaan ihastunut tai tullut uskoon. :D :D
En elä valkoisessa tyhjyydessä, olen vain karsinut kaiken turhan pois.
Olen aina ollut minimalisti. Nyt siitä on vain tehty trendikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minimanissa on hyviä tarjouksia, jää rahaa muuhunkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haaveilen isosta lavasta jonka saisin pihaan ja että saisin tyhjentää kaiken tavaran siihen!
Olisi vaan välttämättömimmät tavarat ja vaatteet. Nekin laadukkaita ja kestäviä!
No, hitaasti etenen tuota kohti.
Peesaan nelosta! Itselläni alkaa olla se piste että kohtuuden ja ääripään rajaa haetaan, tähän asti on lähtenyt valtavat määrät turhaa (entinen keräilijä/shoppaaja/hamstraaja) mutta nyt tahti on hidastunut ettei tule hätiköityjä päätöksiä.
Tärkeimmät ja parhaimmat muutokset olen huomannut siinä että siivoaminen on nopeampaa ja sitä täytyy tehdä harvemmin. Sekä se kun ei halua täyttää vapautunutta tilaa niin ei myöskään kiinnosta juosta kaupoissa "jos löytäisi jotain kivaa" eikä tule enää keksittyä turhia "tarpeita". Itselleni oli erityisen vapauttavaa luopua tavaroista joita jokaisella "pitää olla", myös ei-toivotut lahjat saa lähteä, se merkitsee minulle sitä että saan itse määrätä oman kotini tavaroista, ei vanhemmat eikä sukulaiset. Plussaa myös säästyneestä rahasta ja kirppikseltä saadut rahat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä elämä on ainakin helpottunut sen ansiosta, että saatiin toiselle lapselle oma huone raivattua, saunasta tyhjempi ja varsinaisesta varastosta ilmavampi. Moni tavara mistä luovuimme, näytti menevän todella tarpeeseen. Lisäksi ei tarvitse huolehtia enää niin paljosta (grillin ylläpito, terassikalusteiden öljyäminen, vaatehuolto), kun on luopunut ei-välttämättömistä asioista.
Valokuvat ja monet asiakirjat löytyvät helposti sähköisesti entisen kansioiden pläräämisen sijaan. Roskaa tulee vähemmän, kun suositaan ostoksilla laatua ja sopivasti pakattuja tuotteita. Siivoaminen on hauskempaa, kun siirrettäviä asioita on vähemmän. Lasten leikeille jää enemmän tilaa.
Töissä työpöytä on siistiytynyt, niin fyysinen kuin tietokoneenkin. Kaikki on sujuvampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saavuttanut minimalismia, tavaraa on edelleen liikaa. Tässä matkan varrella olen huomannut mistä tämä kaikki johtuu. Minulla on joku saman tyyppinen ongelma kuin hamstraajilla mutta päin vastainen. Saan hillittömiä ahdistuskohtauksia sotkusta ja liiasta tavarasta. En tunne hallitsevani tavaramäärää ja se johtaa pään sumenemiseen ja raivokohtauksiin.
Miksi tästä ei puhuta että tällaistakin on? monikohan tästäkin kärsii? Olen naureskellen katsonut niitä hamstrausohjelmia tv:stä ja nyt vasta tajuan että olen lähes samanlainen, se vain näkyy itsessäni erilain.
"Minimalismi - miten muutti elämääsi?"
Löysin itseni. Olen aina inhonnut siivoamista enkä tee sitä ikinä ennen kuin on välttämätön pakko. Suurpiirteisen minimalismin omaksumisen myötä sitä ei tarvitse tehdä enää juuri koskaan koska tavaraa ei vain ole niin paljoa että paikat olisi jatkuvasti sotkussa niiden takia. Ja tuo suurpiirteinen minimalismi tarkoittaa tässä sitä että en aktiivisesti yritä vähentää tavaroita minimiin vaan lähinnä sitä että hävitin minulle täysin turhat tavarat pois myymällä ja lahjoittamalla, ja pitämällä ne tarpeelliset. Ja niitä tarpeellisiä on lopun perin hyvin vähän. Tästä huolimatta en koe että joutuisin tinkimään elämänlaadusta tai luksuksesta missään muodossa, sillä sitten niihin tavaroihin joita oikeasti haluan ja tarvitsen, käytän sitten enemmän rahaa ja ostan parempaa. Eli ne käyttöesineet on sitten sitä luksusta ja jokainen omistamani esine on lempiesineeni.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:40"]En ole saavuttanut minimalismia, tavaraa on edelleen liikaa. Tässä matkan varrella olen huomannut mistä tämä kaikki johtuu. Minulla on joku saman tyyppinen ongelma kuin hamstraajilla mutta päin vastainen. Saan hillittömiä ahdistuskohtauksia sotkusta ja liiasta tavarasta. En tunne hallitsevani tavaramäärää ja se johtaa pään sumenemiseen ja raivokohtauksiin.
Miksi tästä ei puhuta että tällaistakin on? monikohan tästäkin kärsii? Olen naureskellen katsonut niitä hamstrausohjelmia tv:stä ja nyt vasta tajuan että olen lähes samanlainen, se vain näkyy itsessäni erilain.
[/quote]
Täällä kohtalotoveri. En halua avata vaatehuoneen ovea koska oven takaa paljastuu sekava roinaläjä jota en osaa alkaa purkamaan :(
Rahaa säästyy, koska en ostele tavaroita tai vaatteita huvin vuoksi. Myös asunto voi olla pienempi, kun turhan tavaran säilömiseen ei mene tilaa. Mulla kesti aika kauan kypsytellä ajatusta minimalismista, enkä ole täydellinen siinä enkä oikeastaan pyrikään täydellisyyteen. Pyrin siihen, että materiaa on sopivasti. Saan kirjastossa tyydytettyä "shoppailun" tarpeeni. En ole perusluonteeltani järjestelmällinen ja siisti, joten minimalismi on auttanut pitämään järjestystä yllä kotona. Esimerkiksi ennen kun kaapit oli 90-100℅ täynnä, jonkun tavaran kaivaminen esiin aiheutti kaaoksen, koska minulla ei ollut malttia laittaa tavaroita takaisin paikoilleen. Nyt kun kaapit on väljemmät, saan löydän ja saan haluamani tavaran siististi esiin kaapista. Ennen saatoin ostaa jonkun tuplakappaleen vain, koska en ollut varma oliko minulla ko. tavaraa tai sitten en vain jaksanut etsiä sitä kaiken rojun seasta. Nyt tiedän mitä omistan, eikä tavaroiden etsimiseen kulu aikaa.
Kotona on ihanan harmonisen näköistä kun turhaa tavaraa ei ole. Järjestyksen pitäminen on helppoa, vaikka ennen olin ihminen joka epäilin jopa että mulla on ADHD kun on niin mahdotonta pitää siistiä vaikka kuinka päättäisi. Rahaa säästyy kun ei tule ostettua vahingossa uutta samanlaista tavaraa kun ei muista että jossain kaapin perillä olisi jo vastaava. Ja kun tarvii jonkun tavaran käyttöön, niin koska kaikelle on oma selkeä paikka, sen löytää heti eikä tarvi ihmetellä että mihinhän minä sen eilen laitoin...
Mä olen materiaan kiintyvä ihminen ja tulen sitä aina olemaan. Tykkään luksuksesta. Minimalismi (tai siis toisten ihmisten minimalismiprojektien seuraaminen) on opettanut mulle, että se luksus kannattaa ottaa arkeen.
Esimerkiksi ennen hullaannuin kauniista juhlamekoista ja niitä oli kaappi täynnä. Nykyään olen alkanut hullaantua juuri minun näköisistäni t-paidoista ja pehmoisista villatakeista, joista on iloa joka päivä. En heitä niitä juhlamekkojakaan menemään, koska tyylini on ajaton. Halpakaupoista en osta enää vaatteita.
Kirjojen ostamisen sijasta olen siirtynyt kirjaston asiakkaaksi. Olen alkanut harrastaa e-kirjoja. Mutta kirjahyllystäni en luovu.
Uusia kodintekstiileitä en juurikaan osta, koska en ole tyytyväinen niidenkään laatuun. Kirpputorilta ostan esim. tyynyliinoja joissa on käsintehdyt pitsit. Ostan aina käyttöön, en koristeeksi.
Ja kun hankin uutta, lähtee sama määrä vanhaa. Koska tykkään roinistani, en osta uutta.
Ketjun upittelu on minimalismin hengen vastaista.