Minut raiskattiin useasti, ja nyt haluan rakastua (mutta pelottaa!!!!!!)
Expoikaystäväni raiskasi minut niin useasti, etten ole laskenut. Sitä ennen koin lukuisia hyväksikäyttöjä lapsena ja nuorena. Syytin itseäni (osittain syytän edelleen, koska on vaikea päästää virheellisistä ajatuksistaan irti) todella pitkään.
En milloinkaan voisi ajatella niin, että kenessäkään muussa raiskatussa itsessään oikeasti olisi vikaa, mutta omat aivoni kääntävät asian niin, että itse olen kuitenkin tästä syystä pilalla, enkä ansaitse koskaan mitään rakkautta ja hellyyttä. Nyt kuitenkin olen viimein saanut vähän uskoa siitä, että ehkä joku todella voisi rakastaa minua ja haluta olla minulle hyvä. Mutta pelottaa niin jumalattomasti.
Tiedän olevani hyvin onnekas siitä, että kaikesta kauhusta huolimatta silti olen kykenevä nauttimaan seksistä todella paljon. Raiskausten jälkeen minulla oli kesällä lyhyehkö suhde todella ihanan miehen kanssa. Emme päätyneet seurustelemaan, mutta jäimme hyviksi ystäviksi. Puhuimme kaikesta avoimesti, ja hän itsekin kertoi nauttivansa todella paljon seksistä minun kanssani, ja ettei ikinä mitään pidä tehdä, mitä ei halua. Oli aina hyvä ja hellä, muttei kohdellut kuin "hajoaisin".
Silti pelottaa ja kauhistuttaa koko seurustelu ja etenkin seksi ihan hulluna. Hyvinä hetkinä seksiä ajatellessa tulee hyvä olo ja ajatus tuntuu onnelliselta ja ihanalta. Huonoina tunnen vain surua, pelkoa ja häpeää. En ole kovin kykenevä tuntemaan itseäni kauniiksi (vaikka yritän kyllä), vaikka moni muu on sanonut, että heistä olen hyvin kaunis. Yritän kovasti hymyillä paljon ja muutenkin olla edes vähän nätti, mutta sisällä tuntuu pahalle.
Pelottaa, että jos löydänkin ihmeen kaupalla sen ihanan miehen, niin en ole hänen arvoisensa, vaan koen olevani ruma, hyödytön ja riittämätön sängyssä, vaikka hän itse kertoisi minulle kaikkea muuta. Pelkään ansaitsevani huonoa kohtelua (ja tästä ajatuksesta tuntuu ajoittain mahdottomalta päästää irti).
Olen nyt vuoden käynyt terapiassa, ja se on auttanut paljon!
En ole vielä tavannut ketään itselleni oikeaa, mutta olen yrittänyt opetella taas deittailemaan mukavia miehiä.
Toivoisin teiltä kaikenlaisia omia kokemuksianne (myös suoraan aiheeseen liittymättömiä) ja ylipäätään ajatuksianne. En aijo enää olla lannistunut, olen ollut monta vuotta, nyt haluan oikeasti rakastua ja vakiintua.
Tekstini on hieman pitkä. :)
Empatiakyvyttömät trollit voivat painua *****. Teitä ei tarvita.
Kommentit (7)
Mä etenisin hitaasti. Tutustuisin ensin, sitten hyväilyt ja seksi. Mut on raiskattu kanssa, mulla oli silloin ymmärtävä poikaystävä, joka on nyt aviomies. En osaa sanoa kuinka etenisin tuntemattoman miehen kanssa. Varovasti ja vähitellen kai. Suurin osamiehistä on kuitenkin hyviä ihmisiä ja ymmärtää kyllä. Tsemppiä!
Muita omia kokemuksianne ja ajatuksianne?
Olisi kiinnostavaa myöskin kuulla vaikka ihan terveistä ja onnellisista parisuhteistakin.
Toivottavasti pystyt vielä uskomaan rakkauteen ja ihmisen hyvyyteen se voi olla vaikeaa jos on joutunut rikoksen uhriksi useasti ! Toivottavasti olet tehnyt aina rikosilmoituksen asiasta etkä vain kärsinyt yksin ! Toivottavasti löydät hyvän miehen ja onnen elämääsi ! Voimia ja jaksamista !
No itse olen seurustellut onnellisesti jo monta vuotta vaikka olen pahoin traumatisoitunut. Hyvässä suhteessa mies kyllä ymmärtää jos on paha olla ja lohduttaa. Olen kyllä joskus joutunut valistamaan trauman mekanismeista jne, ettei ota itseensä joissain asioissa. En tiedä miten kokemus on vaikuttanut suhteeseeni..Varmasti myös negatiivisesti, mutta myös positiivisesti. Ainakin tavallaan lähentänyt koska olen pystynyt oppia vähän luottamaan ihmiseen ensimmäistä kertaa, kun toinen on tukenut koko tässä prosessissa. Suurin vaarahan sulla tossa on jos valitset vääränlaisen miehen. Sun pitää valita itselles hyvä ja luotettava mies, etkä saa kelpuuttaa muuta. Etene rauhallisesti niin pääset miehen luonteesta perille.
Vaikka joku kuspää pystyy hallitsemaan sun kehoa, mielesi on omassa hallinnassasi. Et ole itsekäs, etkä luovuttava uhri, vaikka otat oikeuden antaa anteeksi ja unohtaa, aloittaa alusta eheytyvän itsesi kanssa.
Varmasti synkkä tunne koko loppuelämän, mutta paholaisen kosketus on sinusta riippumaton. Lupaa ei kysytty. Mielenrauhaa!
Ei, ei ja ei. Olet saanut kokea naisvihan ja herkän, kovia kokeneen naisen ei tule koskaan hakea itselleen miestä. Et voi saada kuin nenillesi tuosta, miehet aistivat istuntosi ja pahat hakeutuvat seuraasi. Miehet katsovat pornoa, haluavat naisesta usein vain panon. Valitettavasti mieheltä harvoin saa hellyyttä ja rakkautta. Sanon tämän vilpittömästi.
Kiitos teille kaikille ihanista ja kannustavista vastauksistanne, te olette oikeita aarteita.
Ajattelinkin, että ehkä kovin montaa ei kiinnosta keskusteluni, mutta teidän vastauksistanne tuli hyvä ja lämmin mieli. Aijon uskoa, että nyt olen jo ehkä oppinut tunnistamaan kusipäät oikeista miehistä, ja saan jonkun, joka on hyvä minulle. Kiitos, kun jaoitte ajatuksianne!