Mihin perustuu tämä : "vainajista ei saa puhua pahaa?"

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 15:41"]

Aikoinaan kun työpaikkamme kiusanhenki ja kiusaaja kuoli, niin kyllä alkoi maireat muistelot kahvihuoneessa. Vaikka veikkaan että suurin osa salaa sydämessään riemuitsi kuolinviestistä.

[/quote]

Ai että ärsyttää tällainen tekopyhyys! Jos minulla ei ole vilpitöntä hyvää sanottavaa vainajista,en puhu heistä mitään.Toki omaisille voin esittää osanottoni yms.

up

Hienotunteisuus, toisaalta tuokin, että vainaja ei voi enää puolustautua.

On varmasti tietysti ihmisiä, joita ei tule ikävä, mutta minusta siis meni sopivaisuusrajan yli näissä keskusteluissa, kun alettiin kovasanaisesti ruotia erästä julkisuudessa ollutta henkilöä, joka teki itsemurhan. Tämä siis silloin, kun itsemurha oli juuri tapahtunut. Ja henkilö ei ollut ärsyttävä tai ilkeä ihminen, hänen haukkumisensa ei todellakaan tuntunut kohtuulliselta.

Oli kusipää koko ikänsä ja pitää väkisin vääntää kehuja. Apple tietokoneet ei ole koskaan olleet lähelläkään laadukasta. Jobs heitti veivit niin pitää hypettää.

Musta voisi ajatella myös niin, että omaisten suhde hankalaan ihmiseen on myös vaikea. Silti he ovat aina joutuneet jotenkin suhtautumaan siihen, että heillä on tuo läheinen, johon heidän on oltava yhteydessä, koska ovat vaikkapa sukulaisia. Silloin ei välttämättä tarvita vielä jotakuta ulkopuolista muistuttamaan, kuinka ikävä henkilö on ollut kyseessä puhumattakaan siitä, että omaisia kohtaan pahaa puhuminen olisi kuitenkin epäkunnioittavaa.

Käytöstapoihin.

Vainajan muistoa on tapana kunnioittaa. Ihan sama pätee muuhunkin selän takana puhumiseen. 

Idea on se, että vainajan haukkuminen on epäreilua, koska hän ei voi enää puolustaa itseään.

Oon kuullut sanottavan ettei kuollut voi puolustaa itseään ja siksi ei saisi puhua pahaa. Oma isä oli väkivaltainen juoppo enkä tasan rupea siitä vaikenemaan vaan koska äijä on onnistui ryyppäämään itsensä hengiltä.

Koska vainaja ei voi enää puolustautua esim. vääriä syytöksiä vastaan. 

Vanha juttu: de mortuis nil nisi bene, sanoivat jo muinaiset roomalaisetkin.

Perustuu siihen vanaan kirkolliseen ajatukseen että jokainen vastaa kultuaan teoistaan luojalle, jolloin ei ole enään ihmisen tehtävä puhua pahaa kuolleesta.

En tajua miksi pitäisi kaunistella jonkun TODELLA ärsyttävän, huonotapaisen, muita kohtaan kauhean tms muistoa tyyliin "voih kun se oli ihana ja lämmin ihminen". Jos on ollut paha ihminen, niin ei kuolema sitä korjaa tai tee hänestä mitään pyhimystä. Eihän Hitleristäkään saisi puhua pahaa tämän logiikan mukaan?

Kun muinoin on pelätty että vainajat palaa kiusaamaan eläviä (ruuminvalvojaiset järjestettiin tästä syystä) niin liittyisiköhän siihen, tyyliin että jos puhuu pahaa, niin vainaja suuttuu ja tuo pahan onnen mukanaan.

Vainajan haukkumisesta voi olla haittaa, jos tämän omaisia/ystäviä on kuulemassa, siksi hienotunteisuus on suotavaa. Mutta ajatus siitä, että vainajaa pitäisi jotenkin kunnioittaa hänen itsensä takia, on täysin pähkähullu. Vainaja on vain mätänevää lihaa, ei henkilö enää ollenkaan.

Jos ihminen on ollut ns.paska eläessään, ei kuolema hänestä parempaa tee. Tämä "ei saa kuolleista puhua pahaa"on  kaksinaismoralismia.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 15:04"]

En tajua miksi pitäisi kaunistella jonkun TODELLA ärsyttävän, huonotapaisen, muita kohtaan kauhean tms muistoa tyyliin "voih kun se oli ihana ja lämmin ihminen". Jos on ollut paha ihminen, niin ei kuolema sitä korjaa tai tee hänestä mitään pyhimystä. Eihän Hitleristäkään saisi puhua pahaa tämän logiikan mukaan?

[/quote]

Ei kai siinä tarkoituksena olekaan, että kiellettäisiin kaikkien tietämät tapahtumat. Ei kuulu kuitenkaan hyviin käytöstapoihin kaivaa vasta kuoleman jälkeen esiin tapahtumia, joista vainaja ei ole enää esittämässä omaa versiotaan. "Silloin kaksikymmentä vuotta sitten Mirjan hääjuhlissa Ville sanoi jotain todella törkeää Martta-tädistä. Jätkä oli varsinainen kusipää. Joo, joo, te ette olleet kuulemassa, mutta uskokaa vaan minua kun sanon niin."

Jos joku edesmennyt ärsyttää niin haukkumisen sijaan kannattaa kehua tätä ylenpalttisesti. Esim. kyllä se Matti-isä oli aivan hirveän etevä juomaan viinaa, joi niin perusteellisesti että kuoli juomiseen. Tai kyllä se Maija-täti oli antelias ihminen, jakoi tavaraansa kaikille halukkaille ja sai palkkioksi kupan! Näin menetellen ei syyllisty vainajan häpäisyyn vaan voi riemumielin kehua retostaa kaikille, kuinka etevä joku oli jossain asiassa.

Taikauskoon.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:59"]

joskus kuulee tälläsen sanonnan.

[/quote]

Oon miettinyt samaa,tuntuu että kuolema kuittaa kaiken.Esimerkiksi mummuni aina haukkui pappaani,josta oli eronnut jo ajat sitten.Pappa kuoli.Mummu laittoi hänen kuvansa hopeakehyksissä kirjahyllyyn ja oli niin surevaa leskeä. Minusta jos joku on eläessään kusipää,ei hän muutu pyhimykseksi vain koska on kuollut.

Kuolleista ei saa puhua pahaa, mutta ei se tarkoita, että heitä pitäisi ylistää. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa ja elävät jatkakoot elämäänsä.