hyväksyisitkö itsesi lihavana?

En.raskausaikana inhotti punkeroolo ja kilot onkin saaneet kyytiä samantien.

En. En kyllä normaalipainoisenakaan. Vaikka olin jotain BMI 20-21. Ei se aina painosta ole kiinni.

Olen ollu elämäni aikana niin alipainoinen, ylipainoinen kuin normaalipainoinenkin, nyt onneksi normaali. Tiedän omat syyni painon vaihtelulle, hassua vaan että tuon ajattelutavan mukaan minun persoonanikin pitäisi olla muuttunut esim kilpirauhasvaivojeni mukaan.

Olen hyväksynyt itseni 48-75 kg painoisena. Itseasiassa en ole huomannut eroa itsetunnossa hoikimmillani tai paksuimmillani. Enkä oikeastaan peilikuvassakaan. Vaaka kuitenkin kertoo muutoksiata ja vaatekoko. Nyt paino on noin puolivälissä tuossa haarukassa. Olo ok. Bmi noin 27.

En olisi tyytyväinen ylipainoisena. Nyt 163cm ja 56kg olen ok.

Tottakai, ei itsetuntoni ja elämäni painostani ole kiinni. Olen nyt 15 kiloa kevyempi kuin viime kesänä, mutta onnellisuuteni on sama, ystäviä on yhtä paljon, perheeni myös, seksiä saan yhtä paljon kuin painavampanakin jne.

Ehkä poikkeaa vähän aiheesta, mutta mitä olen lukenut, katsonut ja keskustellut, ei kukaan iso ihminen hyväksy itseään 100% lihavana. He ovat aina laihtuessaan normaaliksi hokeneet, miten paljon onnellisempia ovat nyt, kuin olivat lihavana ja miten he rakastavat elämää vasta nyt.

En ole koskaan kuullut ylipainoisen, joka on laihduttanut haluttuun määrään sanovan, että "olin onnellisempi lihavana." Olen nähnyt muutaman haastattelun, jossa lihava laihduttanut ja sitten lihonut takaisin kiloihinsa, niin silloin sanonut ettei ollut laihana onnellinen, mutta minä en usko. Ne kuulostavat lihavan sanoilta, joka ei  pystynyt vain pitämään kilojansa alhaalla ja nyt yrittää valehdella itselleensä. Kuitenkin nämä henkilöt olivat laihduttuaan eri blogeissa ja haastatteluissa niin onnellisia ja hokivat, miten eivät ikinä halua takaisin lihaviksi. 

En usko että hyväksyisin, mutta se ei ole niinkään itsetuntokysymys. Ei ainakaan suoraan. Olen muutenkin ruma, joten ei paljon hetkauta, olenko muiden mielestä hyväkroppainen vai en. Mutta parikin liikakiloa tuntuu jotenkin ahdistavalta ja epämukavalta. En osaa selittää: sen vaan tuntee heti fyysisessä kunnossa ja olossa.

En hyväksynyt itseäni 65-kiloisena, mutta nyt päälle 100-kiloisena olen parempi sinut itseni kanssa. Perseestähän tämä lihavuus on, en minä muuta väitä, mutta hyväksyn itseni ihmisenä.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:03"]

Mä en,en kertakaikkiaan.ylipaino kertoo että ihminen on välinpitämätön,mukavuudenhaluinen ja laiska. Puhumattakaan ulkonäöstä.

[/quote]

Hyväksyn. En ole välinpitämätön, mukavuudenhaluinen enkä edes laiska. Ulkonäkökin on ihan ok,vaikka en muotilehtien naisihanteen mukainen olekaan. Kuitenkin saan osakseni paljon ihailua ihan eläviltä ihmisiltä, joka lienee hiukan parempi vertailukohta kuin fotoshopattu mallimaailma.

Mutta mulla onkin paljon elämänkokemusta ja myös isoja vastoinkäymisiä jotka ovat opettaneet mikä tässä elämässä on ihan oikeasti tärkeää ja rakastamisen arvoista. ja oma vartalo on yksi niistä, oli sitten millainen tahansa. Se kuinka hienosti pärjään elämässäni ja olen selvinnyt vastoinkäymisistä, saa mut muutenkin arvostamaan itseäni. Mulla on myös takana sairaus joka altistaa painon kertymiselle. Ylipäätään elämässä olen oppinut sen, ettei kaikki ole oman tahdon aloista, eikä saavutettavissa suorituksilla tai tahdonvoimalla. Moni ylipainosta kärsivä ihminen kärsii ensisijaisesti masennuksesta tai jostain muusta psyyken tai fysiikan sairaudesta, tai esimerkiksi yksinäisyydestä, arvottomuuden tunteesta, jonka seurauksena ylipaino kertyy. Ylipaino ei todellakaan tarkoita välinpitämättömyyttä tai laiskuutta. Moni lihava on laihduttanut lukuisia kertoja, ja se on niin vaikeaa ja vaatii niin kovaa itsekuria ettei tuollaiselta hölmöltä kuin sinä, ap,  löydy mitään rahkeita siihen urakkaan. Laihduttaminen ei myöskään ole yksinkertaista, että syöt vain terveellisesti. Jos elimistössä on homronitoiminta ja aineenvaihdunta menneet sekaisin (ja näin käy helposti stressin tai vaikkapa vääränlaisten dieettien kanssa),  on erittäin vaikeaa saada elimistöä toimimaan niin että laihtuu. ja mikä onnistuu yhdeltä, on täysin väärä jollekin toiselle. Sitten kun elämä näyttää sulle ihan oikeita haasteita, voit huomata että kilot eivät ole ne jotka ratkaisevat.

Muiden paino ei ole minulle mikään ongelma, mutta en hyväksy itseäni lihavana. Lihoin nopeasti kilpirauhasen vajaatoiminnan takia, ja painoa tuli miltei puolet enemmän, lähtöpainooni verrattuna. En tunnistanut itseäni enää peilistä. Muilla ihmisillä oli myös hyvin vaikea tajuta ihmisarvoani. En alkuun tiennyt, että painoni voi olla joillekin niin iso asia. Olen nyt saanut laihdutettua takaisin normaalipainoon. Huomaan hyvin eron ihmisten asenteissa lihavia ja hoikkia kohtaan.

Ainakaan nyt yli viisikymppisenä ei pieni ylipaino minua haittaisi. Kasvojen rumuutta olisi vaikea hyväksyä.

Luultavasti en, koska laihanakin on aika vaikeaa tuo itseni sietäminen.

Hyväksyn. Oon kaunis ja seksikäs ylipainoisenakin.

Minä olen syömishäiröinen, mutta varmaan tappaisin itseni, jos painaisin joskus yli 52kg. Nyt 165/48.

Olen ollut aina hoikka, en tuntisi itseäni minuksi lihavana. Nautin siitä, että olo on kevyt. 

En tod. Olen nyt lihava ja häpeän ja inhoan itseäni.

En. Olen ollut eräässä vaiheessa vähän pulskempi (bmi n. 30) enkä silloin pitänyt itsestäni yhtään. En-yhtään. Oli paha olla koko ajan, siis ihan fyysisestikin, ja huono itsetunto. Joka paikka löllyi, kaksari tursusi, olin pöhöttynyt, reidet hinkkasi yhteen. Yhh.

En. En tuntisi itseäni minuksi. Olen aina ollut alipinoinen, niin siihen olisi tosi vaikea tottua.

Olen hieman ylipainoinen, ja en pidä itsestäni tässä painossa. Liikun aika paljon mutta olen vain onneton herkkusuu.