Lue keskustelun säännöt.
Työ ahdistaa aivan hirveästi :(
23.02.2015 |
Olen muutaman vuoden jälkeen taas siinä tilanteessa, että työ ahdistaa aivan kauheasti. Työskentelen hoitoalalla ja viimeksi noin viisi vuotta sitten olin niin lähellä loppuunpalamista kuin olla ja voi, mutta jotenkin selvisin... En oikein osaa sanoa miten, työnkuva muuttui hieman ja tuli kesälomat jne. Nyt huomaan taas, että vihaan jo puhelimen soittoääntä = pelkään, että joku soittaa työasioista. Minun työpaikalla, kun työasiat ei jää töihin vaan vapaa-ajalla soitellaan kotiin niistä tai laitetaan hirveät määrät sähköpostia tai tekstiviestejä. Oma vastuualueeni on laajentunut ja vaatimuksia on tullut lisää. Siihen vielä perustyö päälle. Minulla on hirveän voimakas tarve suojata itseni täysin tuolta kaikelta. Tämä on johtanut siihen, että en kestä enää asiakkaita/potilaita, jotka vaativat jatkuvasti huomiota. Tekee mieli vain paeta paikalta, mutta kiltisti tietysti kuuntelen ja hoidan heitä...
Työyhteisö on mukava ja isoja ongelmia ei ole muuta kuin oman pääni sisällä. En tiedä miten jaksan kesälomaan asti :( Miten te muut olette selvinneet vastaavasta? Sairauslomilla en ole ollut mistään syystä kohta kahteen vuoteen. Työaikaakin olen lyhentänyt enkä tee enää 100% työaikaa, mutta tämäkään ei tunnu auttavan.
Kommentit (35)
Olen seurannut naapurityöyhteisön touhua ja siellä on sama homma, että työntekijät tekstittelee toisilleen kaikki tapahtumat vapaa-ajalle. Siitä on seurauksena se, että työntekijät eivät enää erota vapaata ja työaikaa. Osa on todella kireitä ja pahantuulisia ja loppuunpalamisen partaalla. Mutta se on minusta ihan heidän oma vikansa, jos vapaallakin tekevät koko ajan töitä.
Kun työaika loppuu, et mieti työasioita, etkä tee töitä. Työnantaja ei voi velvoittaa ilman palkkaa hoitamaan työasioita työajan loputtua.
Toinen asia on, että hoitoalalta löytyy töitä muualtakin. Ei ole pakko kärsiä yhdessä paikassa, jos työnteko tuntuu liian raskaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatinvaihto? Ymmärrän hyvin tarpeesi ja sinun pitäisi vetää raja siihen mikä on vapaa-aikaasi ja mikä ei. Vapaa-ajalla ei hoideta työasioita. Pitää oppia sanomaan ei. Luuri on kotona kiinni, jos sitten et ole päivystävä lääkäri.
Minä olen vaan kirjanpitäjä, mutta minullekin on yritetty soitella kotiin ja tivata, miksi en vastaa. Olen reippaasti siihen ilmoittanut, että koti-aikani on omaa aikaani ja en ole silloin töissä, enkä päivystä luurin vieressä, joten hoidetaan työasiat työajalla. Se viesti on mennyt perille.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:13"]
Olen seurannut naapurityöyhteisön touhua ja siellä on sama homma, että työntekijät tekstittelee toisilleen kaikki tapahtumat vapaa-ajalle. Siitä on seurauksena se, että työntekijät eivät enää erota vapaata ja työaikaa. Osa on todella kireitä ja pahantuulisia ja loppuunpalamisen partaalla. Mutta se on minusta ihan heidän oma vikansa, jos vapaallakin tekevät koko ajan töitä.
Kun työaika loppuu, et mieti työasioita, etkä tee töitä. Työnantaja ei voi velvoittaa ilman palkkaa hoitamaan työasioita työajan loputtua.
Toinen asia on, että hoitoalalta löytyy töitä muualtakin. Ei ole pakko kärsiä yhdessä paikassa, jos työnteko tuntuu liian raskaalta.
[/quote]
Yleensä näissä paikoissa missä töitä tehdään työajan ulkopuolella on myös palava tekemisen meininki eikä vain käydä töissä rahan takia.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:13"]
Olen seurannut naapurityöyhteisön touhua ja siellä on sama homma, että työntekijät tekstittelee toisilleen kaikki tapahtumat vapaa-ajalle. Siitä on seurauksena se, että työntekijät eivät enää erota vapaata ja työaikaa. Osa on todella kireitä ja pahantuulisia ja loppuunpalamisen partaalla. Mutta se on minusta ihan heidän oma vikansa, jos vapaallakin tekevät koko ajan töitä.
Kun työaika loppuu, et mieti työasioita, etkä tee töitä. Työnantaja ei voi velvoittaa ilman palkkaa hoitamaan työasioita työajan loputtua.
Toinen asia on, että hoitoalalta löytyy töitä muualtakin. Ei ole pakko kärsiä yhdessä paikassa, jos työnteko tuntuu liian raskaalta.
[/quote]
Yleensä näissä paikoissa missä töitä tehdään työajan ulkopuolella on myös palava tekemisen meininki eikä vain käydä töissä rahan takia.
[/quote]
No en nyt menisi sanomaan. Kun työaika ja vapaa-aika sekoittuu, menee iso osa työajasta myös vapaa-ajan sotkujen setvimiseen. Työteho on aika heikko. Toiseksi, jos on burnout, kun ei ole vapaa-aikaa, ei ole töissä sitä jaksamistakaan enää.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:13"]
Olen seurannut naapurityöyhteisön touhua ja siellä on sama homma, että työntekijät tekstittelee toisilleen kaikki tapahtumat vapaa-ajalle. Siitä on seurauksena se, että työntekijät eivät enää erota vapaata ja työaikaa. Osa on todella kireitä ja pahantuulisia ja loppuunpalamisen partaalla. Mutta se on minusta ihan heidän oma vikansa, jos vapaallakin tekevät koko ajan töitä.
Kun työaika loppuu, et mieti työasioita, etkä tee töitä. Työnantaja ei voi velvoittaa ilman palkkaa hoitamaan työasioita työajan loputtua.
Toinen asia on, että hoitoalalta löytyy töitä muualtakin. Ei ole pakko kärsiä yhdessä paikassa, jos työnteko tuntuu liian raskaalta.
[/quote]
Yleensä näissä paikoissa missä töitä tehdään työajan ulkopuolella on myös palava tekemisen meininki eikä vain käydä töissä rahan takia.
[/quote]
No en nyt menisi sanomaan. Kun työaika ja vapaa-aika sekoittuu, menee iso osa työajasta myös vapaa-ajan sotkujen setvimiseen. Työteho on aika heikko. Toiseksi, jos on burnout, kun ei ole vapaa-aikaa, ei ole töissä sitä jaksamistakaan enää.
[/quote]
Meillä ei kyllä töissä ehdi vapaa-ajan asioitaan selvitellä. Tekemistä on sen verran paljon.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
Miten olisi työterveyshuolto? Olet niin uupunut, että tipahdat kohta kokonaan! Ei työpaikan tai alan vaihto välttämättä tuo onnea, koska alalla kuin alalla on kova tahti nykyään. Pitäisi pureutua siihen perussyyhyn mikä sinut uuvuttaa. Näytät sen tietävän jo itsekin mikä vie voimat, joten tarvitsisit muutosta tuon työsi sisältöön ja ehkä sairauslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisiko viimein aika ajatella ihan itseäsi ja omaa jaksamistasi? Palat ihan pian loppuun, jos et nyt reagoi omaan pahaan oloosi :(
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kosmetologiksi. Mukava työ ihmisten parissa, huomattavasti paremmat työajat ja itsenäinen työ yrittäjänä. Tykkään kovasti! Ihana asiakaskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Tässäpä se tuli. Työpaikallasi on asiat erittäin typerästi järjestetty, jos sinun pitää vastata potilaista omalla vapaa-ajallasi. Sairaanhoitajille luulisi löytyvän muualtakin töitä, kun tuollaisesta paikasta, jossa lähtökohtaisesti asiat ovat päin persettä ja työntekijää pompotellaan mielivaltaisesti. Etsi uusi työpaikka.
Omahoitajuus kusee, jos asiakkaan asiat ei hoidu omahoitajan poissaollessa. Voi luoja mitä paskaa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Tässäpä se tuli. Työpaikallasi on asiat erittäin typerästi järjestetty, jos sinun pitää vastata potilaista omalla vapaa-ajallasi. Sairaanhoitajille luulisi löytyvän muualtakin töitä, kun tuollaisesta paikasta, jossa lähtökohtaisesti asiat ovat päin persettä ja työntekijää pompotellaan mielivaltaisesti. Etsi uusi työpaikka.
[/quote]
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko yrität muuttaa työpaikkasi kulttuuria tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Mitä ovat potilaisiin liittyvät asiat, joita ei voi hoitaa seuraavana päivänä ja joita ei voi ollenkaan ennakoida niin että hoitaisit ne etukäteen? Kuitenkin itsekin ne etänä teet, eli kyse ei ole konkreettisista hoitotoimenpiteistä. Vai onko kyse siitä, että sinulla ei ole työaikana aikaa hoitaa/ennakoida kyseisiä asioita, vaan osa työtehtävistä on salakavalasti siirretty vapaa-ajalla hoidettavaksi?
Ihan samalla tavalla muilla hoitoaloilla ollaan lopussa. Itse en kestä tai jaksa asiakaspalvelua yhtään. Jaksaisin tehdä työtä jos asiakaspalvelua olisi vähemmän tai ei yhtään. Omassa tahdissa tekisin työt. Nyt en vain jaksa asiakaspalvelua ja jatkuvaa miellyttämistä. Väsyn siihen. Olen siis hammaspuolella hoitaja.
Harmaata ylityötä, jokainen hetki, jonka teet töitä kotona, on palkasta, eläkkeestä ja ansiosidonnaisista tuistasi pois. Liittoon yhteys heti!
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Erittäin huonoa työn organisointia. Täytyyhän sitä työkaveriin sen verran luottaa, että se osaa hoitaa asiat työajalla, eikä oma hoitaja ole niin korvaamaton, että hän vain osaa vapaalla hoitaa asiat
Tämä jatkuva käytettävissä olo on tullut myös hoitoalalle ja tekee siitä rankan. Näin ainakin joissain työpaikoissa, onneksi kuitenkin aika harvinaista vielä. Mitä jos vaihtaisit työpaikkaan missä töitä tehdään vain työajalla? Kuulostat niin tunnolliselta ihmiseltä, että et yksinkertaisesti kestä tuota jatkuvaa valmiustilaa.