Lue keskustelun säännöt.
Työ ahdistaa aivan hirveästi :(
23.02.2015 |
Olen muutaman vuoden jälkeen taas siinä tilanteessa, että työ ahdistaa aivan kauheasti. Työskentelen hoitoalalla ja viimeksi noin viisi vuotta sitten olin niin lähellä loppuunpalamista kuin olla ja voi, mutta jotenkin selvisin... En oikein osaa sanoa miten, työnkuva muuttui hieman ja tuli kesälomat jne. Nyt huomaan taas, että vihaan jo puhelimen soittoääntä = pelkään, että joku soittaa työasioista. Minun työpaikalla, kun työasiat ei jää töihin vaan vapaa-ajalla soitellaan kotiin niistä tai laitetaan hirveät määrät sähköpostia tai tekstiviestejä. Oma vastuualueeni on laajentunut ja vaatimuksia on tullut lisää. Siihen vielä perustyö päälle. Minulla on hirveän voimakas tarve suojata itseni täysin tuolta kaikelta. Tämä on johtanut siihen, että en kestä enää asiakkaita/potilaita, jotka vaativat jatkuvasti huomiota. Tekee mieli vain paeta paikalta, mutta kiltisti tietysti kuuntelen ja hoidan heitä...
Työyhteisö on mukava ja isoja ongelmia ei ole muuta kuin oman pääni sisällä. En tiedä miten jaksan kesälomaan asti :( Miten te muut olette selvinneet vastaavasta? Sairauslomilla en ole ollut mistään syystä kohta kahteen vuoteen. Työaikaakin olen lyhentänyt enkä tee enää 100% työaikaa, mutta tämäkään ei tunnu auttavan.
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Tässäpä se tuli. Työpaikallasi on asiat erittäin typerästi järjestetty, jos sinun pitää vastata potilaista omalla vapaa-ajallasi. Sairaanhoitajille luulisi löytyvän muualtakin töitä, kun tuollaisesta paikasta, jossa lähtökohtaisesti asiat ovat päin persettä ja työntekijää pompotellaan mielivaltaisesti. Etsi uusi työpaikka.
[/quote]
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko yrität muuttaa työpaikkasi kulttuuria tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Mitä ovat potilaisiin liittyvät asiat, joita ei voi hoitaa seuraavana päivänä ja joita ei voi ollenkaan ennakoida niin että hoitaisit ne etukäteen? Kuitenkin itsekin ne etänä teet, eli kyse ei ole konkreettisista hoitotoimenpiteistä. Vai onko kyse siitä, että sinulla ei ole työaikana aikaa hoitaa/ennakoida kyseisiä asioita, vaan osa työtehtävistä on salakavalasti siirretty vapaa-ajalla hoidettavaksi?
[/quote]
Voi kuule, onhan näitä akuutteja asioita, joita voi potilaalle sattua ja sitten vuorossa onkin kokemattomampia hoitajia, joka ei tiedä miten toimia. Kaikista helpointa on ottaa yhteys siihen hoitajaan, joka tuntee potilaan hyvin. Itsekin olen hoitoalalla eikä meillä ole mitään lääkäripäivystystä, jotta voisi konsultoida lääkäriä. Meillä myös saatetaan soittaa kotiin, jos potilaalla on akuutti asia ja vuorossa sijainen tms. Että ei tämä niin erikoista ole, ap et ole ainoa hoitoalalla, jolla työt tulee kotiin :( Itse jaksan ihan hyvin, koska ei ole sattunut kohdalle vaativia omia hoidettavia, joista sitten minulle soiteltaisiin kotiin asti. Kaikilla oman osastoni työntekijöillä ei ole yhtä hyvä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Tässäpä se tuli. Työpaikallasi on asiat erittäin typerästi järjestetty, jos sinun pitää vastata potilaista omalla vapaa-ajallasi. Sairaanhoitajille luulisi löytyvän muualtakin töitä, kun tuollaisesta paikasta, jossa lähtökohtaisesti asiat ovat päin persettä ja työntekijää pompotellaan mielivaltaisesti. Etsi uusi työpaikka.
[/quote]
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko yrität muuttaa työpaikkasi kulttuuria tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Mitä ovat potilaisiin liittyvät asiat, joita ei voi hoitaa seuraavana päivänä ja joita ei voi ollenkaan ennakoida niin että hoitaisit ne etukäteen? Kuitenkin itsekin ne etänä teet, eli kyse ei ole konkreettisista hoitotoimenpiteistä. Vai onko kyse siitä, että sinulla ei ole työaikana aikaa hoitaa/ennakoida kyseisiä asioita, vaan osa työtehtävistä on salakavalasti siirretty vapaa-ajalla hoidettavaksi?
[/quote]
Voi kuule, onhan näitä akuutteja asioita, joita voi potilaalle sattua ja sitten vuorossa onkin kokemattomampia hoitajia, joka ei tiedä miten toimia. Kaikista helpointa on ottaa yhteys siihen hoitajaan, joka tuntee potilaan hyvin. Itsekin olen hoitoalalla eikä meillä ole mitään lääkäripäivystystä, jotta voisi konsultoida lääkäriä. Meillä myös saatetaan soittaa kotiin, jos potilaalla on akuutti asia ja vuorossa sijainen tms. Että ei tämä niin erikoista ole, ap et ole ainoa hoitoalalla, jolla työt tulee kotiin :( Itse jaksan ihan hyvin, koska ei ole sattunut kohdalle vaativia omia hoidettavia, joista sitten minulle soiteltaisiin kotiin asti. Kaikilla oman osastoni työntekijöillä ei ole yhtä hyvä tilanne.
[/quote]
Ei ole olemassa asiaa, mikä soitetaan kotiin. Työnantajan vastuulla, jos työvuorossa on kokemattomia ihmisiä. Se ei nyt vain mene niin, että siellä soffalla istuu sijainen peukaloita pyörittäen ja saa täyden palkan ja vakituinen hoitaa vapaalla ilmaiseksi työt.
Minä myös hoitoalalla ja aivan raivona töissä. Ärsyttää, kun asiakkaat pompottavat ja vaativat ties mitä. Ärsyttää, kun tunkevat toimistoon välittämättä siitä vaikka olisi raportti kesken. Ärsyttää kun tunkevat iholle juttuinensa jne. Ja kyseessä on sillä tavoin vajavaiset ihmiset, että heiltä ei voi odottaa ns. normi ihmisen käytöstä, joten muutosta ei ole tulossa vallitseviin työoloihin. Pää hajoaa noiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:31"]
Minä vaihdoin alaa samassa tilanteessa. Elämänlaatuni parani niin huomattavasti! Nyt ymmärrän mikä työelämässä on normaalia ja jaksan asioita vielä työpäivän jälkeenkin, unettomuus parani ja ylipäätään mieliala koheni ahdistuksen väistyttyä. Ap, kannustan sinua miettimään alan vaihtoa koska ei ne työolot tuosta muuksi muutu! Rohkeutta ja voimaa uuteen, oikeastaan siinä ei voi mitään hävitä. Vain voittaa. Tsemiä! T. Entinen lähihoitaja
[/quote]
Mille alalle vaihdoit? Mietinnässä on ollut tämäkin, mutta kun tietäis mihin vaihtaa. Sinänsä koen olevani mielekkäässä työssä sh:n hommissa, mutta työtä ei jaksaisi ajatella vapaa-ajalla.
t. ap
[/quote]
Kannattaa miettiä, mitkä oikeasti ovat vapaa-aikaan kuuluvia työvelvollisuuksiasi. Kuinka moni yhteydenotoista on sellainen, että se pitää hoitaa vapaa-ajalla, eikä voi odottaa seuraavaa työpäivää? Oletko töissä liian hallitseva, eivätkö muut osaa ottaa vastuuta asioista vaan varmistelevat kaiken sinulta? Jos tulee esimerkiksi paljon yhteydenottoja potilaille tehdyistä toimenpiteistä tai muista edellisen vuoron asioista, on selkeästi vikaa tiedonkulussa vuorojen välillä tai yleisessä töiden määrittelyssä. Tiedon ei missään nimessä pitäisi kulkea somen tai puhelimen välityksellä, vaan työpaikan virallisesti määrittelemiä kanavia pitkin.
Hanki uusi puhelinnumero yksityiskäyttöön (etkä anna sitä työpaikalle/kavereille ollenkaan) ja sammutat tämänhetkisen numerosi aina työajan ulkopuolella. Työkaverit oppivat yllättävän hyvin ratkomaan ongelmansa itse, jos sinua ei saa kiinni. Jos taas sinut on pakko tavoittaa, asiasta pitää sopia työnantajan kanssa ja samalla sopia pelisäännöt ja korvaus. Hieman keveämpi koulutusmenetelmä on olla vastaamatta puhelimeen ja vastata tekstiviesteihin/muihin viesteihin vain silloin, jos kyse on aidosti sinulle kuuluvasta ja työnantajan kanssa sovitusta hätätilasta, joka vaatii välitöntä vastausta. Muut viestit/puhelut kuittaat vain sanomalla seuraavana päivänä, että unohdit puhelimen paikkaan x/oli äänettömällä ja luit viestin vasta y tunnin päästä, jolloin oletit asian jo ratkenneen. Noin toimiessa yhteydenotot pikkuhiljaa vähenevät ja ihmiset joko oppivat toimimaan itsenäisesti tai siirtyvät kysymään asioita joltain toiselta henkilöltä.
Niin kauan kun vastaat puheluihin ja viesteihin ja olet käytettävissä työajan ulkopuolella, sinulta tullaan sitä vaatimaan.
[/quote]
Työpaikallani vallitseva kulttuuri vain on tällainen. Kunkin potilaan omahoitaja hoitaa potilaan asioita vaikka sitten vapailta asti. Ottaa esimerkiksi vastaan puhelun/viestin kollegalta koskien potilasta (jos on kiireellinen asia). Siinä mielessä en vain voi päättää olla tekemättä töitä vapaapäivinä. Joihinkin asioihin pakko reagoida tai ne jää hoitamatta työn rakenteesta johtuen.
ap
[/quote]
Tässäpä se tuli. Työpaikallasi on asiat erittäin typerästi järjestetty, jos sinun pitää vastata potilaista omalla vapaa-ajallasi. Sairaanhoitajille luulisi löytyvän muualtakin töitä, kun tuollaisesta paikasta, jossa lähtökohtaisesti asiat ovat päin persettä ja työntekijää pompotellaan mielivaltaisesti. Etsi uusi työpaikka.
[/quote]
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko yrität muuttaa työpaikkasi kulttuuria tai sitten vaihdat työpaikkaa.
Mitä ovat potilaisiin liittyvät asiat, joita ei voi hoitaa seuraavana päivänä ja joita ei voi ollenkaan ennakoida niin että hoitaisit ne etukäteen? Kuitenkin itsekin ne etänä teet, eli kyse ei ole konkreettisista hoitotoimenpiteistä. Vai onko kyse siitä, että sinulla ei ole työaikana aikaa hoitaa/ennakoida kyseisiä asioita, vaan osa työtehtävistä on salakavalasti siirretty vapaa-ajalla hoidettavaksi?
[/quote]
Voi kuule, onhan näitä akuutteja asioita, joita voi potilaalle sattua ja sitten vuorossa onkin kokemattomampia hoitajia, joka ei tiedä miten toimia. Kaikista helpointa on ottaa yhteys siihen hoitajaan, joka tuntee potilaan hyvin. Itsekin olen hoitoalalla eikä meillä ole mitään lääkäripäivystystä, jotta voisi konsultoida lääkäriä. Meillä myös saatetaan soittaa kotiin, jos potilaalla on akuutti asia ja vuorossa sijainen tms. Että ei tämä niin erikoista ole, ap et ole ainoa hoitoalalla, jolla työt tulee kotiin :( Itse jaksan ihan hyvin, koska ei ole sattunut kohdalle vaativia omia hoidettavia, joista sitten minulle soiteltaisiin kotiin asti. Kaikilla oman osastoni työntekijöillä ei ole yhtä hyvä tilanne.
[/quote]
Ei ole olemassa asiaa, mikä soitetaan kotiin. Työnantajan vastuulla, jos työvuorossa on kokemattomia ihmisiä. Se ei nyt vain mene niin, että siellä soffalla istuu sijainen peukaloita pyörittäen ja saa täyden palkan ja vakituinen hoitaa vapaalla ilmaiseksi työt.
[/quote]
Tuskin ilmaiseksi vaan joku hälytys tai päivystysraha on maksettava tes:sta riippuen.
Varaapa aika lääkärille, että saat sairauslomaa. Saatat olla tosiaan ihan loppu tai jopa masentunut. Ei se ole sinun vika, noin vaan joskus käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ja lähde pois ap. Vika on syvällä työpaikkasi kulttuurissa ja sitä ei voi yksi ihminen muuttaa. Minulla on kokemusta lähes vastaavasta ja tuo on hirveän kuluttavaa ja ahdistavaa. Hakeudu työterveyshuoltoon!
Saako ap sitten varallaolon palkkaa kotona päivystyksestään tai hälytysrahaa siitä, että hoitaa vapaalla työasioita. Jos asia on niin, niin asiahan on sitten eri. Ap on sitten päivystyvuorossa, mistä saa palkan ja mikä on sovittu työsopimuksessa. Silloin ei kannata valittaa
Mutta jos työnantaja ei ole järjestänyt päivystystä, ei soitella kotiin. Soitetaan akuuttitapauksissa päivystykseen ja kysytään sieltä lääkärin konsultaatiota. Voi tulla isot rapsutjos hoitaja vapaa-aikana antaa väärän määräyksen, mitä potilaalle pitää tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:30"]
Varaapa aika lääkärille, että saat sairauslomaa. Saatat olla tosiaan ihan loppu tai jopa masentunut. Ei se ole sinun vika, noin vaan joskus käy.
[/quote]
Mutta tässä tapauksessa tuo on vain ensiapu, koska ap:n tapa olla erottamatta vapaa-aikaa ja työtä polttaa taatusti loppuun sen saikun jälkeenkin. Ap:lla on vaihtoehtoina vain vaihtaa työpaikkaa, tai sitten pysyä nykyisessä ja opetella pitämään rajansa.
Jaha. Ja taas kiltit niiavat työnantajalle ja hoitavat hommat vapaalla, kun työaika ei riitä. Mitäs jos otettaisiin siellä töissä ihan liittoon yhteyttä ja kerrottaisiin, että henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ja työnantaja teettää vapaa-ajalla palkatonta työtä.
Vai mitä varten ne työaikalait olikaan olemassa? Lopettakaa hallan tekeminen omalle ammattikunnallenne. Kyllähän se työnantaja teettää sitä kotityötä, kun ette vaadi mitään. Minä en tee mitään ilman että näkyy palkkakuitissa.
terv. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tyypillistä hoitoalalla, että ei pidetä puoliaan!
Vanha ketju, mutta sopii täysin minunkin tilanteeseen. Minulla ongelmana on se, että olen ajautunut johtavaan asemaan mikä ei ole ollenkan minun juttuni. En tiedä kuormitaako tämä niin paljon, mutta olen alkanut inhota asiakkaita kaikkine vaatimuksineen jne :( työt tulee vapaa-ajalle jne. Minä en oikeasti enää tiedä miten jaksan eteenpäin työssäni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin uuvun. Työskentelen myöskin hoitoalalla kuten ap. Meillä ongelmaksi on tavallaan tullut liiallinen asiakaslähtöisyys. Hoitajan pitää suunnitella työvuorot niin, että kykene palvelemaan asiakastaan mahdollisimman pitkälle. Hyvä asia sinänsä, mutta aiheuttaa valtavaa uupumusta, jos omalle kohdalle sattuu vaativa, rajaton tms asiakas. Työpäivä ei useinkaan riitä asioiden hoitamiseen vaan töitä hoidetaan kotoa käsinkin välillä. Minä en enää tiedä miten jaksaa eteenpäin!
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:31"]
Ota ja lähde pois ap. Vika on syvällä työpaikkasi kulttuurissa ja sitä ei voi yksi ihminen muuttaa. Minulla on kokemusta lähes vastaavasta ja tuo on hirveän kuluttavaa ja ahdistavaa. Hakeudu työterveyshuoltoon!
[/quote]
just näin, työpaikka vaihtoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä tehdä mitään "tyky-kyselyjä", joiden pohjalta pidetään palaveri? Jos saisi muitakin valmistelemaan puheenvuoroja eli ottamaan esiin ongelmia ja esittämään ratkaisuvaihtoehtoja, ja sitten pidettäisiin seurantapalavereja? Olisi hyvä, jos ulkopuolinen taho seuraisi tilanteen kehittymistä.
Siis nyt opettelet ap pitämään rajasi. Kyllä sinä VOIT ja sinulla on OIKEUS olla vastaamatta työpuheluihin vapaa-aikanasi, vaikka koko tiimisi kulttuuri ilmeisesti onkin sairas ja siellä moni vastailee. Minä aloin itse burn-outin 7 vuotta sitten koettuani tehdä niin, että aloin täysin joustamattomaksi. Työpuhelin ei ole päällä vapaa-ajalla. En katso työsähköposteja vapaa-ajalla. En jousta yhtään mistään. Pomo nikotteli siinä kuukauden pari ja jäkätti että pitäisi joustaa kun muutkin. Mutta minä tiesin etten voi, tai pian päädyn lopullisesti "telakalle" työelämästä pää loppuun palaneena. Ja nykyisin samassa työpaikassa on ihan mukavaa, kun vaan itse pidän rajani.