Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa harjoittelussa olleet
24.03.2015 |
Löytyykö kenties täältä ketään joka olisi ollut päiväkodissa harjoittelijana joskus tai on parasta aikaa?
Tuli mieleen tehdä tällainen topa, koska itse olen nyt harjoittelussa päiväkodissa, lapset on ihania pieniä mutta ärsyttää kun en osaa jotenkin komentaa niitä... :/
Toinen on ehkä se, että en ole sitten yhtään näppärä käsistäni. Minun piti päällystää sellaisella paperilla puolikas joku pahvihökötys, voi taivas varjele että hävettää kun siitä ei tullut niin siistiä kuin ehkä olisi pitänyt. Kuinkahan isot huudot saan?
Muitakin mokia on jo kerennyt sattua, esimerkiksi yksi aamu lapsi tuli hoitoon ja jotkut lapset oli aamupalan jo syöneet. Minä olin pesemässä syöneiltä käsiä ja naamaa, kunnes käsien pesulle tuli tämä juuri hoitoon tullut. En vielä tunnista lapsia niin hyvin, joten puhuin lapselle että "pestään vielä naama".
Sillon vasta tajusin että ko lapsi oli vasta hoitoon tullut, kun sen äiti oli vielä siinä katselemassa ja sanoi "ei kai siltä vielä tarvitse pestä kun vasta tuli". Ai että hävetti!!!
Kurahousujakin on laitettu väärinpäin, mitähän vielä...
Päivässä tyhmin aika on päiväunet. Välillä tuntuu että ei ole mitään tekemistä kun työntekijät menee palavereihin tms... Yritän siinä sitten laittaa vaatteita nätisti tai jotain mutta onhan se aika turhauttavaa.
muidenkin kokemuksia olisi kiva kuulla! Saa toki päiväkodin työntekijätkin avautua harjoittelijoista ;)
Kommentit (31)
Eihän nuo mokat kovin pahoilta kuulosta,ihan normaalia ettet tunne vielä kaikkia/osaa kaikkea,sitä vartenhan olet harjoittelemassa. Olen ollut muutaman kuukauden 0-4-vuotiaiden ryhmässä harjoittelemassa,haastavinta oli uhmakohtaukset,muuten mukavaa hommaa.Auktoriteetti komentamistilanteissa oli minullakin hukassa.Oli esimerkiksi riisipuuroa aamupalaksi,muut paitsi yksi poika söivät ja menivät leikkimään.Minun piti jäädä tämän pojan kanssa käymään tahtojen taistelua puurolautasen ääreen.Lopulta annoin periksi,koska olen itse saanut trauman tarhan pakkopuurosta,annoin pojalle banaaninpuolikkaan ja sanoin ettei kerro kenellekään. Luultavasti ikä ja kokemus tuovat auktoriteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut! Kuulostaa siltä, että sinulla on mukava harjoittelupaikka ja saatat jopa olla oikealla alalla :) Askarteluhässäkät ei oo se ygöshomma joiden meno sinne päin olisi hirveää... Ja auktoriteetti kehittyy kokemuksen myötä.
t. entinen harjoittelija, nykyinen työntekijä
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 15:59"]
.Oli esimerkiksi riisipuuroa aamupalaksi,muut paitsi yksi poika söivät ja menivät leikkimään.Minun piti jäädä tämän pojan kanssa käymään tahtojen taistelua puurolautasen ääreen.Lopulta annoin periksi,koska olen itse saanut trauman tarhan pakkopuurosta,annoin pojalle banaaninpuolikkaan ja sanoin ettei kerro kenellekään. Luultavasti ikä ja kokemus tuovat auktoriteettiä.
[/quote]
:D Oikein! Itse olen joissain asioissa, etenkin lasten turvallisuuteen liittyvissä, todella tiukka ja ehdoton. Mutta tuo syömiseen/ maistamiseen pakottaminen on sellainen asia, johon en suostu lähtemään mukaan. Pakottaminen kääntyy lopulta itseään vastaan ja traumat on taattu.
Aikoinaan sijaisena ollessani olisi todella tehnyt mieli puuttua asiaan ja ottaa yhteyttä johtajaan (nyt harmittaa, etten niin tehnyt), kun lapsia itketettiin ruoan äärellä. Pahaa teki.
Ja tuo päiväuniaika, toisaalta kun ei kokoaikaa viitsisi olla kysymässä "mitä sitten voisin tehdä?", mutta on se turhauttavaa olla tekemättä mitään... Välillä on vaan niin vaikeaa olla harjoittelija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun tulee asiallisia vastauksia :)
Vaippaakaan en varmaan ikinä opi laittamaan, siis sellaista missä on tarrat tai mikä lie onkaan. Viimeksikin pistin sen väärin päin enkä tajunnut että miten sen koko vaipan saa kiinni! Hävetti vietävästi.
housuvaipat on tämän harjoittelijan pelastus!
Oletko lukenut päiväkodin perhdytyskansion, palo- ja pelastussuunnitelman, turvallisuussuunnitelman, varhaiskasvatussuunnitelman?
Entä tutustunut ryhmäläisten vasuihin? Entä onko päiväkodilla ammattikirjallisuutta jota voit lukea. Tutustu myöskin päivähoitoa ohjaaviin lakeihin.
Näillä saat jo näyttöösi paljon materiaalia. Ja kyllä kannattaa kysyä tekemistä nukkarin ajaksi. Aktiivinen opiskelija on lahja. Mukavaa harjoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there, done that :) Tuoreessa muistissa on vielä harjoittelut joista pari oli myös päiväkodissa, voi välillä sitä kiusallisuuden tunnetta, turhautuneisuutta, stressiä.. Mutta nyt jälkiviisaana voisin todeta että kaikki se on ihan turhaa, harjoittelija on syystäkin harjoittelija, riittää kun vaan tekee parhaansa! Noi sinun tekemät "mokat" ei kuulosta mokilta ollenkaan, vaan asioita mitä tapahtuu kaikille, myös niille vakkarityöntekijöille! Älä stressaa. Ja tosiaan päiväuniaika oli aikamoista.. aina sai tyhjänpanttina olla. Välillä sain jotain askartelutehtäviä, siivoamista tmv kontolleni, ja aina voi kysyä työntekijöiltä olisiko jotain, he näkevät sen vaan oma-aloitteellisuutena. Tsemppiä, vaikka se tuntuu nyt ikuisuudelta, harjoittelut on niin pieniä pätkiä elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ehkä varmaan jotenkin tuntuu esim se lasten kieltäminen ym että en voi koska "en ole vakituinen työntekijä", tai että jos teen jotakin jonkun lapsen kanssa siis aikalailla ihan mitä vaan niin ajattelen helposti että joku ryhmän kolmesta aikuisesta ajattelee että teen hänen työnsä.
Sitten minusta myös tuntuu että olen henkilökunnalle jotenkin "ylimääräinen taakka".
:/
Valmistuin lähihoitajaksi 2010, joten nuo harjoittelut on vielä suht tuoreessa muistissa.
Nyt vinkkini sinulle: ÄLÄ stressaa!
Auktoriteetti kasvaa samalla kuin varmuutesi lasten kanssa olemiseen ja tekkemiseen.
Kädentaitoja oppii tekemällä, virheidenkin kautta.
Lapsia saapuu aamuisin niin eri aikaan, että tuo käsienpesu"moka" nyt voi käydä kelle vaan, jos ei muista mihin aikoihin lapsi yleensä saapuu.
Jos lapsi pukee itse kurahousut ja ne meneekin väärin päin, en minä ainakaan ala housuja kääntelemään. Lapsi on hieosti saanut kurikset itse yllensä, ja ne suojaa vaatteita olivatpa miten päin tahansa.
Tuo päiväuniaika oli kyllä aika turhauttavaa.. Siinä kun olin määrätyt hommat saanut hoidettua, istahdin pöydän ääreen ja aloin täyttelemään oppimispäiväkirjoja ja muita harjoitteluun liittyviä lippusia ja lappusia. Hain myös netistä tietoa/ideoita mahdollisiin toimintatuokioihini ja tarpeita niissä käytettäviksi.
Nuo luettelemasi esimerkit on ihan inhimillisiä virheitä, jos niitä edes virheiksi voi kutsua. :D
Tsemppiä harjoitteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo älä stressaa, ei ole isoja mokia nuo. Lakkaa pelkäämästä niitä lapsia, ne on pieniä ja uskoo mitä sanot kunhan itse uskot siihen ensin. (Tai no toki aina on niitä jotka ei tottele mitään, mutta suurin osa tottelee jos itse uskot että näin tapahtuu etkä anteeksipyydellen piipitä että voisko joku totella jos kehtaa...)
Komentelu on ehkä vähän epäsopiva sana, älä käytä sitä kun käyt keskustelua ohjaajan kanssa. Puhu mieluummin lasten ohjaamisesta vaikka. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koulutusta alalle, sehän se kai tässä isoin ongelma on.
Määki olin kerran 4kk päiväkodissa ja vieläkin traumoja. Se oli kamala paikka.
Itse olen kanssa tällä hetkellä päiväkodissa harjoittelussa ja kyllä välillä törmää hankaluuksiin.
Itsellänikin on ongelmia juurikin aktoriteetin kanssa, kun en aina ole varma miten tilanne hoitaa. Ehkä pelkään, että lapsi menee kotona itkemään ilkeää harjoittelijaa, ja itse saan sitten huudot?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 16:32"]
Siis millainen?
Nään itse että ne leikkaamani kädet ei olleet niin hienoja kuin pitäisi olla ja siksi mietin että käytetäänköhän niitä ollenkaan, epäilen. Kuitenkin yritin parhaani että niistä tulisi hyvät..
[/quote]
No mutta eihän sinun harjoittelusi tärkein sisältö ole se, että kuinka hienot askartelut saat tehtyä? Tuntuu hassulta, että nuo ovat ne sinun pahimmat kompastuskivesi.
Tärkeintä olisi saada tuntumaa päiväkotityöskentelyyn ja ymmärrystä lasten kanssa toimimiseen + varhaiskavatuksen perusperiaatteisiin. Kaikki askartelu sun muu on vain siinä sivussa tehtävää hommaa, jotta lapsille saadaan aktiivista tekemistä.
T. 23
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 14:43"]
Toinen on ehkä se, että en ole sitten yhtään näppärä käsistäni. Minun piti päällystää sellaisella paperilla puolikas joku pahvihökötys, voi taivas varjele että hävettää kun siitä ei tullut niin siistiä kuin ehkä olisi pitänyt. Kuinkahan isot huudot saan?
[/quote]
Äläs nyt hei, olin yläasteella taksvärkissä päiväkodissa ja askarreltiin lasten kanssa jotain kalatauluja isille isänpäivälahjoiks. Ideana oli, että lapset sai ite keksiä minkä näkösen kalan halusivat askarrella ja keksivät sille sitten nimen. Eräs poika halus tehä "moottorisahakalan", mutta ei tietenkään osannu kirjottaa sitä sanaa vielä ite. Ehdotin, että kirjottaisin mallin valmiiks ja poika kirjottais siitä sitten. Ei kelvannu, kun ei kuulemma osannu ollenkaan kirjaimia. Niinpä hänen pyynnöstään sitten kirjotin askarteluun sen kalan nimen. Myöhemmin kuulin, kun päiväkodin työntekijä sano pojalle "Ootpa kirjottanu hienosti ton kalan nimen, hyvä!"... Siinä mun harakanvarpaat :)
:) jotenkin sekin pahvijutun päällystäminen meni sen takia päin sitä itseään, koska yksi niistä työntekijöistä teki sen niin hienosti. Itsehän päällystelin yksin, huomenna saa nähdä tuleeko minkälaista palautetta... No, täytyy aika hyvin olla asiat jos tästä tulee suurta satinkutia..
Siinäkin on vaikeuksia välillä, jos joku työntekijä on samassa tilassa (niinkun useasti on), niin lasten kanssa on silloin jotenkin hankampi kommunikoida. En tiedä mistä johtuu!