mikä siinä on niin kauheaa, jos lapsen nimi on yleinen?

Mun äiti oli aikoinaan kuullut kivan nimen ja koska hän ei olllut kuullut kenelläkään olevan sitä, nimi annettiin minulle. No hupsis, nimi olikin tosi suosittu ja kouluvuosina joka luokalla oli vähintään yksi kaima, pahimmillaan kolme.

Sitten, kun siirryin työelämään, ei niitä kaimoja enää työpaikalla ollut. Töissä kun ikäkirjo oli laaja, 20-60-vuotiaisiin. Tusinanimestä ei aikuisena ole ollut mitään haittaa.

Omille lapsille laitoimme just ne nimet, jotka näyttivät lapsille sopivan.

Meidän tuttavilla on 3 lasta joilla tavallisen kuuloiset nimet mutta kirjoitusasu on outo. Tyttö esim. on Certtu. Sain tietää nimestä tekstiviestillä ja pitkään mietin sanotaanko Kerttu vai Serttu? En uskaltanut kutsua lasta nimellä ennenkuin olin ensimmäisen kerran kuullut äitinsä kutsuvan nimeltä. Mua on myös aina naurattanut nämä Nikosta väännetyt Nicot ja Micot. "Mico M-kirjaimella ja yhdellä C:llä, ei siis kahdella K:lla."

Mulla on aika yleinen nimi, mutta en voisi/haluaisi vaihtaa sitä. Se on kuitenkin mun vanhempien päättämä ja haluan olla se miksikä minut nimettiin (vaihtaminen varmaan loukkaisi vanhempiani). Jos olisi nimi vaikka joku Veripää, niin ymmärtäisin kyllä nimen vaihdon. Offtopic

Lapsellani on yleinen nimi ja aikoo kuulemma vaihtaa sen täysi-ikäistyttyään. On kyllästynyt olemaan juuri sellainen Sofia M. / Pikku-Elias / Möttölä -tyyppinen koko ajan joka paikassa. Oma etunimi ei riitä, kun aina on joku, jolla on sama nimi. Luokalla on samanniminen, harrastuksissa on samannimisiä, samassa taloyhtiössä on samanniminen jne. 

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]Minua ei oikeastaan edes kiinnosta muiden nimivalinnat. Kukin varmaan antaa lapsellee nimen, jota pitää kauniina.
MUTTA itse olen Minna ja syntynyt 1960-luvun lopussa. Joka paikassa on kaimoja läjäpäin, eikä ole kiva tulla puhutelluksi sukunimellä.
Kalenterissa on hurjasti hyviä nimiä. Lapselle löytyy varmasti sieltä nimi, joka ei ole outo ja keksimällä keksitty ja sellainen, jota pitää koko ajan tavata ihmisille.
Mutta jota ei myös tule vastaa joka kolmannella.
Eli itse olen valinnut lapsilleni harvinaisehkot, mutta silti useimmille tutut, nimipäiväkalenterissa olevat nimet. Joita pidän tietysti myös kauniina.

[/quote]
Aina ei tiedä tuleeko nimestä suosittu sillon kun sen antaa. Mun miehen nimi on Sami, äitinsä kun antoi sen niin ajatteli että on kaunis harvinainen nimi. Mutta siitä tulikin tosi yleinen. Samoin kun me annoimme lapsillemme nimen emme ajatelleet sitä niin suosituksi, mutta se olikin sen vuoden yleisin nimi

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]Minua ei oikeastaan edes kiinnosta muiden nimivalinnat. Kukin varmaan antaa lapsellee nimen, jota pitää kauniina.
MUTTA itse olen Minna ja syntynyt 1960-luvun lopussa. Joka paikassa on kaimoja läjäpäin, eikä ole kiva tulla puhutelluksi sukunimellä.
Kalenterissa on hurjasti hyviä nimiä. Lapselle löytyy varmasti sieltä nimi, joka ei ole outo ja keksimällä keksitty ja sellainen, jota pitää koko ajan tavata ihmisille.
Mutta jota ei myös tule vastaa joka kolmannella.
Eli itse olen valinnut lapsilleni harvinaisehkot, mutta silti useimmille tutut, nimipäiväkalenterissa olevat nimet. Joita pidän tietysti myös kauniina.

[/quote]
Aina ei tiedä tuleeko nimestä suosittu sillon kun sen antaa. Mun miehen nimi on Sami, äitinsä kun antoi sen niin ajatteli että on kaunis harvinainen nimi. Mutta siitä tulikin tosi yleinen. Samoin kun me annoimme lapsillemme nimen emme ajatelleet sitä niin suosituksi, mutta se olikin sen vuoden yleisin nimi
[/quote] VRK:n nimipalvelu on keksitty...

Uniikki tarvitse olla, mutta..., olen itse vähän alle 40-kymppinen mies ja olen selvinnyt illanistujaisten esittelyistä toteamalla, että kaikki miehet paikalla on Antteja (niitä oli kuusi) - joskus pari Jannea tulee sotkemaan tätä. 

Onhan se ihan kiva, että nimen avulla voi erottaa muista ihmisistä. 

Me myös kuvittelimme että annoimme pojallemme ei-niin-yleisen nimen, vaikkei mikään erikoinen olekaan. Sopi vain mielestämme hyvin ruotsinkieliseen sukunimeen emmekä tunteneet ketään saman nimistä. Mutta kas, eilen luin HS:n sivuilta että antamamme nimi on viimeisen 10 vuoden aikana ollut Helsigissä toiseksi suosituin pojan nimi!  No, nimi on näköjään ihana muidenkin kuin meidän mielestä ;)

Meillä pojalla on englantilainen pappanimi. Kaimoja on kasoittain aikuisissa ihmisissä. Kerhoissa ja koululuokalla ei ole yhtään kaimaa. Tytöllä on taas suomalainen suosikkinimi mutta kun asutaan ulkomailla ei kaimoja ole tullut vastaan.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:51"]

Omilla lapsillani on varmaan ns. tusinanimet. Siltikin yhdenkään luokalla ei ole toista samannimistä lasta, joten se on ihan tuurista kiinni enkä sitä varten jättäisi nimeämättä lastani nimellä josta itse pidän. <3 Lapsillani on perinteiset mutta kansainväliset nimet.

Yrittäkää vaan puolustella te liian harvinaisten tai erikoisilla kirjaimilla (c,d,x...) nimettyjen lasten vanhemmat, tosi asia on että tuollaisista nimistä väännetään enemmän vitsiä ja joutuu varmemmin kiusatuksi kuin ns. tavisnimillä. Ja aina saa olla korjaamassa kirjoitusvirheitä "ei kun mun nimi kirjoitetaan c:llä"...

Oma nimeni oli syntymävuotenani Suomen suosituin tytön nimi, silti minulla ei ole koskaan ollut samannimistä kaveria (tuttavia kyllä), omalla luokallani ei ole koskaan ollut toista samannimistä, ekassa työpaikassani taisi olla hetken nimikaima mutta ei meitä sekoitettu kun toinen oli vaalea, toinen tumma. En ole koskaan kärsinyt nimestäni, päin vastoin mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän pidän nimestäni.

[/quote]

Köh....Pojallani on ainoana ihmisenä maailmassa se nimi, joka on. Etunimi on melko harvinainen ja sukunimikin, ja sattumalta täysin samannimisiä ei ole muita.

Mutta kappas, ei ole eksoottisia kirjaimia ja nimi on täysin ymmärrettävä ja etunimikin nimipäiväkalenterissa.

Joten pikkuisen nyt yksinkertaistat, kun väität, että erikoiset nimet automaattisesti ovat "outoja". Jos joku on oikeasti siinä luulossa, että nimi on JOKO muotinimi TAI itsekeksitty cdx-nimi, niin sanonpa, että ihmisellä on mielikuvituksella ja lukutaidossakin aika laisia puutteita. Kun ei osaa kalenteria plarata ja lukea sieltä muita kun noita muotinimiä...

PS: edelleenkään minua ei haittaa muiden nimivalinnat, kunhan nyt huvittaa tuo mustavalkoinen yksinkertaistus.

22

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]Minua ei oikeastaan edes kiinnosta muiden nimivalinnat. Kukin varmaan antaa lapsellee nimen, jota pitää kauniina. MUTTA itse olen Minna ja syntynyt 1960-luvun lopussa. Joka paikassa on kaimoja läjäpäin, eikä ole kiva tulla puhutelluksi sukunimellä. Kalenterissa on hurjasti hyviä nimiä. Lapselle löytyy varmasti sieltä nimi, joka ei ole outo ja keksimällä keksitty ja sellainen, jota pitää koko ajan tavata ihmisille. Mutta jota ei myös tule vastaa joka kolmannella. Eli itse olen valinnut lapsilleni harvinaisehkot, mutta silti useimmille tutut, nimipäiväkalenterissa olevat nimet. Joita pidän tietysti myös kauniina. [/quote] Aina ei tiedä tuleeko nimestä suosittu sillon kun sen antaa. Mun miehen nimi on Sami, äitinsä kun antoi sen niin ajatteli että on kaunis harvinainen nimi. Mutta siitä tulikin tosi yleinen. Samoin kun me annoimme lapsillemme nimen emme ajatelleet sitä niin suosituksi, mutta se olikin sen vuoden yleisin nimi

[/quote]

Ei voikaan, mutta harvemmin niitä muotinimiä ihan tyhjästä nousee, vaan ne nousevat useamman vuoden aikana. Esim. mietimme vuonna 2000 syntyneelle lapsellemme nimeä Ella tai Emma, mutta nähtiin kyllä jo, että suosittu nimi tulee olemaan, joten keksittiin kolmas yhtä hyvä tilalle.

22

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:11"]

Liian yleisestä etunimestä ei ole kuin haittaa. Meidänkin luokalla oli kolme Tonia, kaksi nikoa ja neljä Jenniä 90-luvulla. En näe mitään järkeä antaa liian yleistä etunimeä, mieluummin tavallinen vähemmän yleinen tai sitten harvinainen. Eikä oikein kenenkään mielestä nämä liian yleiset nimet ole enää kauniita, kun niitä vuosikausia kuulee kaikkialla. Vai kenen mielestä Sari, Jari, Jenni, Niko, Toni, Aada ja Onni ovat enää kovin kauniita? Eivät ainakaan omasta mielestäni, massanimiä jotka edelleen muutaman vuosikymmenen kuluttua kuvastavat omaa aikakauttaan ja sen aikaista nimenantomuotia.

[/quote]

No mun mielestä noi sun luettelemat nimet on kauniita tai ei-kauniita ihan riippumatta niiden yleisyydestä. Itse olen Jenni ja olen aina pitänyt nimestäni. En tiedä miten 80-luvun lopulla nimen yleisyystiedot ovat olleet saatavilla, mutta vanhempani ainakin jollain tasolla ajattelivat antavansa ei-niin-yleisen nimen. Jennejähän ei aiemmilla vuosikymmenillä juurikaan ollut. Nimen suosio sitten otti ja räjähti. Nuoremmilla sisaruksilla on kyllä sitten oikeasti harvinaisemmat nimet.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:22"]Minua ei oikeastaan edes kiinnosta muiden nimivalinnat. Kukin varmaan antaa lapsellee nimen, jota pitää kauniina. MUTTA itse olen Minna ja syntynyt 1960-luvun lopussa. Joka paikassa on kaimoja läjäpäin, eikä ole kiva tulla puhutelluksi sukunimellä. Kalenterissa on hurjasti hyviä nimiä. Lapselle löytyy varmasti sieltä nimi, joka ei ole outo ja keksimällä keksitty ja sellainen, jota pitää koko ajan tavata ihmisille. Mutta jota ei myös tule vastaa joka kolmannella. Eli itse olen valinnut lapsilleni harvinaisehkot, mutta silti useimmille tutut, nimipäiväkalenterissa olevat nimet. Joita pidän tietysti myös kauniina. [/quote] Aina ei tiedä tuleeko nimestä suosittu sillon kun sen antaa. Mun miehen nimi on Sami, äitinsä kun antoi sen niin ajatteli että on kaunis harvinainen nimi. Mutta siitä tulikin tosi yleinen. Samoin kun me annoimme lapsillemme nimen emme ajatelleet sitä niin suosituksi, mutta se olikin sen vuoden yleisin nimi [/quote] VRK:n nimipalvelu on keksitty...

[/quote]

Ei kai se nimipalvelukaan tulevaisuutta ennusta? Vaikea sitä on tietää, montako kaimaa lapsi saa, jos kaikki eivät ole vielä edes syntyneet.

Mun oma nimi on ikäluokallani huippusuosittu. Ala-aseteella luokalla oli kaima, yläasteella samassa koulussa ja aikuisena parissa duunipaikassa. Lapsena ehkä aavistuksen harmitti, mutta aikuisena ei. Nimeni on mielestäni kauneimpia, enkä sitä pois vaihtaisi.

Lapselleni annoimme kauniin nimen, joka osoittautui yleiseksi, vaikka ei sitä antohetkellä ollut. Nyt on päiväkodissa kaksi kaimaa, toinen samassa ryhmässä. Eräs tuttava antoi saman nimen lapselleen, mulle hieman nolona sanoi mihin olivat päätyneet, totesin että se on niin kaunis nimi, että en ihmettele että valitsitte! Turha tälläkään on päätään vaivata. Tusinpa kukaan päättää, että "annanpa massanimen", vaan valikoi mielestään kauneimman ja sopivimman. 

no minusta tuli Titta, koska samoilla kulmilla asui kolme kaimaa ja äiti luuli nimen olevan hyvinkin yleinen :D vaan eipä nimen "harvinaisuus"  ( luokkakavereissa, ystävissä tms ei ole ikinä tullut kaimoja vastaan) oleminua haitannut.  enpähän ole ikinä joutunut olemaan "Sanna K" tai  " pikku-Mari"!

omille lapsille koetin löytää nimet samalla periaatteella: eivät liian harvinaisia, eivät liian yleisiä

Puolensa ja puolensa. On sekin ärsyttävää, kun joutuu aina tavaamaan nimensä kaikille, eikä siltikään mene oikein.

Ei kai se nyt "kauheaa" ole, mutta tavallisin syy etsimällä etsiä harvinaista nimeä lienee se, ettei olisi niitä kaimoja.

Jos minulla olisi lapsia, haluaisin heille harvinaiset ja silti helpot nimet, eli mieluummin vaikka Paju ja Kuura kuin Eleanore ja Fitzgerald.  

Minulla on suhteellisen harvinainen nimi, sitä ei ole 20-30-luvun jälkeen annettu kuin muutama sata per vuosikymmen. Plussat: ei kaimoja, jää paremmin mieleen vaikka työnhaussa, sähköpostidomainit aina vapaana etunimi/sukunimi-yhdistelmälläni.  Miinukset: nimeni on niin ruma ettei ihmekään ettei ole annettu

No, itse vaihdoin 16-vuotiaana oman nimeni toiseen siksi, että se oli niin yleinen, että koulussakin luokallani oli 4 saman nimistä. Halusin vähän erottuvamman nimen.

Minäkin olen vaihtanut tusinanimestä harvinaisempaan.

Minulla on tusinanimi. Pidän siitä. Se osataan kirjoittaa oikein eikä sitä tarvitse toistella. Kun olen valinnut lapsille nimiä mieheni kanssa ollaan mietitty nimi niin ettei sitä nyt ihan lähipiirissä ole.