Miten auttaa ihmistä, joka on päättänyt kuolla?
Äitini on kuukausia kärsinyt kovista päänsäryistä ja huonosta olosta. Voimat on vähissä, eikä ole käynyt ulkonakaan kuukausiin. Lääkärit eivät ole löytäneet mitään syytä ja hänelle syötetään vaan erilaisia lääkkeitä,,jotka eivät tunnu tehoavan. On myös selvästi masentunut. Kun käyn häntä katsomassa, on ihan apaattinen. Ei halua puhua tutkimuksista, eikä muutenkaan tilanteestaan. Eikä juuri mistään muustakaan. On sulkeutunut itseensä. Ikää on 72 v ja on ihan selvästi päättänyt kuolla pois? Mitä voin tehdä auttaakseni häntä, kun ei suostu edes keskustelemaan esim. yksityiselle lääkärille menosta (en ainakaan itse luota yleiseen sairaanhoitoon).
Kommentit (18)
Onko varmaa, että äiti ottaa lääkkeitä?
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:27"]
Onko varmaa, että äiti ottaa lääkkeitä?
[/quote]
Kyllä ottaa, mutta lääkkeet eivät poista kivun syytä ja tekevät vaan huonon olon. Vaikeinta on, etten tiedä paljonko tuosta olosta johtuu henkisistä syistä. Soitin hänelle juuri, ja ei halunnut jutella edes puhelimessa. käski vaan keskittyä omaan elämääni. Mutta enhän siihen pysty. Hän on kuitenkin äitini.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:27"]
Kyllä tuon ikäinen ihmienn saa jo itse päättää että haluaa kuolla. Omalla samanikäisellä äidilläni ei ole edes mitään tuskaisia sairauksia, mutta silti on sitä mieltä että kyllä täältä jo joutaisi lähtemään. Ja se on ihan ok. Kai se on luontainen prosessi, että siinä iässä alkaa valmistautua siihen että ei siihen lähtöön niin kovin kauaa ole.
[/quote]
OHO , kylläpäs on teksitä !!!
Nykyään 72v ei ole ikä eikä mikään, ei todellakaan ole lähelläkään kuolemaa, välttämättä.
Moni yli 80 v elää täysillä, on jopa täysin terve, ilman ensimäistäkään lääkettä, matkuistelee tekee sitä kaikkea mitä nuoremmatkin. Omat sukulaiseni ovat yli80 kymppisiä esim enot, sedät tädit , heitä on monta ja kaikki matkustelevat ulkomaila, käyvät konserteissa, teattereissa, kylpylöissä, mökillä. kaupoissa jne jne ihan samaa mitä me nuoretkin ;)
AP hyvä äitisi tarvitsee selvästi psykiatria. Nyt menet äitisi luokse, laitat hänelle ruokaa, kiskot sängystä ylös, ja istutte pöydän äärelle ja kesksutelette. Sitten sovitte ajan psykiatrille, yksityiselle pääsee vaikka heti. Siitä se elämä alkaa. 72v ei ole korkea ikä !!!
Kipuihin saa apua, aivan varmasti.
Kipupolille, mutta sitä ennen kunnon lääkärille, yksityiselle !
Päänsärky voi johtua home-ongelmista, millaisessa asunnossa asuu ???
kUNNON SELVITYKSET KÄYNTIIN HETI !
Olisiko niin, että on saanut diagnosin jostain vakavasta, joka johtaa pian kuolemaan. Ei kuitenkaan halua kertoa kenellekään siitä, vaan pitää sisällään ja masentuu aina vaan enemmän?
Onko äitisi niin huonossa kunnossa, ettei kykene itse päättämään elämäänsä?
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:08"]
Onko äitisi niin huonossa kunnossa, ettei kykene itse päättämään elämäänsä?
[/quote]
Ei ole.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:04"]
Olisiko niin, että on saanut diagnosin jostain vakavasta, joka johtaa pian kuolemaan. Ei kuitenkaan halua kertoa kenellekään siitä, vaan pitää sisällään ja masentuu aina vaan enemmän?
[/quote]
tämä minulle on tullut mieleen. Jos haluaa "säästellä "meitä muita läheisiä. Miten ihmessä saisin hänet avautumaan asiasta? ap
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:08"]
Onko äitisi niin huonossa kunnossa, ettei kykene itse päättämään elämäänsä?
[/quote]
Ei ole.
[/quote]
No sitten en edes miettisi kuolinapua.
Ethän sinä oikein mitenkään voi auttaa. Yritä myötäelää niin paljon kuin voit. Kuuntele häntä kun hän haluaa puhua mutta älä kauheasti kumminkaan kysele. Kerro, että rakastat häntä, että hän on sinulle tärkeä. Jos sinulla menee hyvin niin kerro niistä hyvistä asioista että hän tajuaa että sinä pärjäät kyllä.
Jos hän on päättänyt kuolla niin anoin annat hänelle siihen "luvan". Kovien kipujen keskellä ei jaksa ja kipuihin ei läheskään aina saa kunnon lääkettä :( Jotkut täällä on sitä mieltä että saa, mutta totuus o paljon karumpi. Ikävä kyllä esim morfiinia ei tahdota antaa millään vaikka se helpottaisi oloa. Ymmärrän sinua ja ymmärränn äitiäsi koska äitini tosi sairas ja nyt myös itse. Ennenkaikkea olen sitä mieltä että ketään ei saa väkisin pitää hengissä!
Pistä seurakunnalle ja/tai tuntemallesi uskovalle pyyntö rukoilla äitisi puolesta. Erikoislääkärille kannattaisi myös soittaa äidin puolesta ja tehdä sinne lähteminen mahdollisimman helpoksi, ehkä sieltä saisi lähetteen myös kipuklinikalle.
Ehkä hän ei halua kertoa kaikkea mitä tietää sairaudestaan, monesti vanhukset pitää tietoja omana tietonaan. Voisikko häntä piristää (saada elämään kiinni vielä) jos vaikka otatte häntä luoksenne kyläilemään, käytte hänen kanssaan ulkona. Tai jos et itse jouda niin jos saisit hälle vapaaehtoisen ystävän, joka kävisi hänen luonaan ilman kiirettä joka päivä. Väkisinhän ei elämännälkää toiseen ihmiseen ruokkimaan, mutta jos jotenkin kuitenkin.
Miten paljon hän joutuu olemaan yksin. Päivän ehkä useamman. Näin ei pitäsi ainakaan olla. Yksinäisyys vie elämänilon ja niin kivutkin.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:37"]
Ehkä hän ei halua kertoa kaikkea mitä tietää sairaudestaan, monesti vanhukset pitää tietoja omana tietonaan. Voisikko häntä piristää (saada elämään kiinni vielä) jos vaikka otatte häntä luoksenne kyläilemään, käytte hänen kanssaan ulkona. Tai jos et itse jouda niin jos saisit hälle vapaaehtoisen ystävän, joka kävisi hänen luonaan ilman kiirettä joka päivä. Väkisinhän ei elämännälkää toiseen ihmiseen ruokkimaan, mutta jos jotenkin kuitenkin.
Miten paljon hän joutuu olemaan yksin. Päivän ehkä useamman. Näin ei pitäsi ainakaan olla. Yksinäisyys vie elämänilon ja niin kivutkin.
[/quote]
Äitini asuu isäni kanssa, joten ei joudu olemaan yksin. Mutta hän ei joko jaksa tai halua enää lähteä kotiovesta ulos. Ja ei oiken halua, että kukaan tulee kyläilemään. Aamulla juuri ehdotin, että tulisin käymään, mutta sanoi, että turha tulla, kun hän ei jaksa. Isälleni tämä on myös todella raskasta, kun viettää koko ajan aikaa äitini kanssa.
Ole vain läsnä! Se on monesti ainoa asia mitä oikeasti voi tehdä ja sinänsä täysin riittävä asia. Ei tarvitse sääliä, ei myötätuntoa, ei tsemppaamista tai edes sanojakaan välttämättä. Ole vain siellä. Monesti läsnäoleminen on se kaikkein isoin asia. Kyllä hän itse tietää mitä tekee ja päätöksistään myös vastuun kantaa.
Mies77
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:48"]
Ole vain läsnä! Se on monesti ainoa asia mitä oikeasti voi tehdä ja sinänsä täysin riittävä asia. Ei tarvitse sääliä, ei myötätuntoa, ei tsemppaamista tai edes sanojakaan välttämättä. Ole vain siellä. Monesti läsnäoleminen on se kaikkein isoin asia. Kyllä hän itse tietää mitä tekee ja päätöksistään myös vastuun kantaa.
Mies77
[/quote]
mielelläni olisin läsnä, mutta tuntuu, että äitini välttelee minua, kuten muitakin ihmisiä. Olen kuitenkin tyttärenä miettinyt, onko velvollisuuteni koittaa saada häntä lisätutkimuksiin tai pitäisikö minun vaan tiukata häneltä enemmän tietoja tilastaan. mistä voin tietää, missä vaiheessa hän on henkisesti siinä jamassa, että tarvitsee ulkopuolisen apua.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 09:27"]
Kyllä tuon ikäinen ihmienn saa jo itse päättää että haluaa kuolla. Omalla samanikäisellä äidilläni ei ole edes mitään tuskaisia sairauksia, mutta silti on sitä mieltä että kyllä täältä jo joutaisi lähtemään. Ja se on ihan ok. Kai se on luontainen prosessi, että siinä iässä alkaa valmistautua siihen että ei siihen lähtöön niin kovin kauaa ole.
[/quote]
OHO , kylläpäs on teksitä !!!
Nykyään 72v ei ole ikä eikä mikään, ei todellakaan ole lähelläkään kuolemaa, välttämättä.
Moni yli 80 v elää täysillä, on jopa täysin terve, ilman ensimäistäkään lääkettä, matkuistelee tekee sitä kaikkea mitä nuoremmatkin. Omat sukulaiseni ovat yli80 kymppisiä esim enot, sedät tädit , heitä on monta ja kaikki matkustelevat ulkomaila, käyvät konserteissa, teattereissa, kylpylöissä, mökillä. kaupoissa jne jne ihan samaa mitä me nuoretkin ;)
AP hyvä äitisi tarvitsee selvästi psykiatria. Nyt menet äitisi luokse, laitat hänelle ruokaa, kiskot sängystä ylös, ja istutte pöydän äärelle ja kesksutelette. Sitten sovitte ajan psykiatrille, yksityiselle pääsee vaikka heti. Siitä se elämä alkaa. 72v ei ole korkea ikä !!!
Kipuihin saa apua, aivan varmasti.
Kipupolille, mutta sitä ennen kunnon lääkärille, yksityiselle !
Päänsärky voi johtua home-ongelmista, millaisessa asunnossa asuu ???
kUNNON SELVITYKSET KÄYNTIIN HETI !
[/quote]
AP vastaisitko ??
Voit esim. tönäistä sillalta alas
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 10:48"]
Ole vain läsnä! Se on monesti ainoa asia mitä oikeasti voi tehdä ja sinänsä täysin riittävä asia. Ei tarvitse sääliä, ei myötätuntoa, ei tsemppaamista tai edes sanojakaan välttämättä. Ole vain siellä. Monesti läsnäoleminen on se kaikkein isoin asia. Kyllä hän itse tietää mitä tekee ja päätöksistään myös vastuun kantaa.
Mies77
[/quote]
mielelläni olisin läsnä, mutta tuntuu, että äitini välttelee minua, kuten muitakin ihmisiä. Olen kuitenkin tyttärenä miettinyt, onko velvollisuuteni koittaa saada häntä lisätutkimuksiin tai pitäisikö minun vaan tiukata häneltä enemmän tietoja tilastaan. mistä voin tietää, missä vaiheessa hän on henkisesti siinä jamassa, että tarvitsee ulkopuolisen apua.
[/quote]
Jos hän välttelee sinua niin jokin käytöksessäsi todennäköisesti aiheuttaa sitä. Sinun velvollisuutesi ei ole saada häntä hoitoon eikä tutkimuksiin. Sinun ei myöskään pidä tiukata häneltä mitään.
Jollei hän halua apua niin se on sinulta itsekeskeistä pakottaa hänet siihen. Aikuinen ihminen vastaa itsestään! Älä pakota, älä vaadi vaan hyväksy ja ole läsnä mikäli hän sinun läsnäolosi huolii.
Jollei niin hyväksy sekin! Pakolla saat aikaan ainoastaan vastustusta. Vapaudella valita pääset parempiin tuloksiin. Vaikka lopputulos olisikin sama niin pakolla olette viimeisenkin yhteisen ajan napit vastakkain.
Sinun asiasi ei ole holkota ketään! Jos hänen suurin toiveensa on kuolla ja sinä häntä rakastat niin annat hänen kuolla rauhassa etkä omien halujesi takia pahota häntä mihinkään.
Mikäli rupeat pakottamaan äitiäsi, sinä et rakasta häntä vaan omia halujasi ja toimit näin omien menettämisen pelkojesi takia omaksi parhaaksesi, et äitisi parhaaksi.
Mies77
Kyllä tuon ikäinen ihmienn saa jo itse päättää että haluaa kuolla. Omalla samanikäisellä äidilläni ei ole edes mitään tuskaisia sairauksia, mutta silti on sitä mieltä että kyllä täältä jo joutaisi lähtemään. Ja se on ihan ok. Kai se on luontainen prosessi, että siinä iässä alkaa valmistautua siihen että ei siihen lähtöön niin kovin kauaa ole.