Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaalla kauheat pelkotilat, lamaantuu täysin...
23.03.2015 |
... jos kuulee vaikka tarinan peikoista tai telkkarissa jossain ohjelmassa näkyy peikko. Jostain syystä pelkää eniten epämääräisiä metsän olioita, tonttuja ym... Ei suostu tulemaan sen jälkeen minnekään mistä voi nähdä ulos ikkunasta, kun on pimeää. Pelkää näkevänsä jonkun tontun pihalla.
Lapsi muuten tosi reipas, ulospäinsuuntaunut ja itsenäinen. Ei pelkää ollenkaan mennä uuteen porukkaan, tai muutenkaan ole mitenkään erityise pelokas. Mutta nyt tullut tällaisia ihmeellisiä pelkoja. Ja sitten kun tällainen pelkotila iskee, niin saattaa koko illan istua vessassa eikä suostu tulemaan sieltä ulos.. Tai vaihtoehtoisesti makaa pöydän alla ja ihan tärisee pelosta.
Nyt kysynkin täällä, että mikä neuvoksi? Puhuminen ei tunnu auttavan, ja se on yhdentekevää kun sanoo ettei peikkoja ole olemassa. Tai sitten en vaan osaa puhua oikein. Onko normaalia 5-vuotiaalla?
Kommentit (27)
Ehkä se on nähnyt oikean pelottavan peikon tai tontun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tarinoita kilteistä peikoista. Tarkka kuvaus, millainen peikko on. 'Vihreä paita ja siniset housut, niinkuin sinulla!' peikko voisi käydä koulua, pelata jalkapalloa ja syödä mustikoita. Yrittäisit luoda peikosta ei pelottavaa hahmoa tarkkojen mielikuvien ja tarinoiden avulla.
Voit myös kertoa, että kuulit tänään hammaspeikoista! Niitäkin on hyviä ja tuhmia. Kun hampaita pesee, vaahtokuplien sisällä voi olla peikko. Kun suun huuhtelee, lähtevät ne lavuaariin, hyvät peikot kiillottamaan hampaita valkeiksi.
onko kokenut jotain traumaattista?
Esim. vaikka nähnyt isän tai äidin humalassa tms? Riitelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:19"]
onko kokenut jotain traumaattista?
[/quote]
Ei kyl tietääkseni :(
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:19"]
Esim. vaikka nähnyt isän tai äidin humalassa tms? Riitelyä.
[/quote]
Ei ole nähnyt varmaan koskaan äitiä tai isää humalassa, eikä riitelyäkään viime aikoina.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tarvitse olla huolissaasn 5-vuotiaan tuollaisesta kaudesta. Monella on tuon ikäisenä ja voi olla vähän vanhempanakin vielä epärationaalisia pelkoja, joille ei ole mitään erityistä syytä, ja jotka kyllä ihan varmasti menevät ohi, ellei siis niille peloille ole taustalla jotain todelliseen tapahtumaan liittyvää vakavaa traumaa.
Kannattaa vaan antaa lapsen olla kun pelkää, vakuuttaa ettei ole hätää, mutta liikaa ei kannata lohdutella, yrittää pois piilosta tai muuten tehdä pelosta isoa numeroa. Ja sitä puhumista voi jossain määrin tehdä, vaikkei se autakaan vielä. Esim. itse pelkäsin jossain 5-8 vuoden iässä kummituksia ja ufoja ihan hervottomasti. Vanhemmat toki sanoivat ettei sellaisia ole. Alkuun en uskonut, mutta jossain iässä uskoin, mutta silti pelkäsin niitä vielä vaikka järki tiesikin ettei niitä ole. Esim. pimeällä koulusta kotiin kävellessä kävelin katsellen varpaitani tai silmät kiinni siitä pelosta että muuten voisin nähdä kummituksen ja järkyttyisin. Mutta ohi meni itsestään kasvamisen myötä tuollaiset pelot.
Meillä poika pelkäsi 4-5v välillä moniakin asioita. Esimerkiksi jotkut lastenlaulut sai ihan hysteeriseksi. Meni aikanaan ohi. Nykyisin reipas koululainen. Tsemppiä! Oli ainakin itselleni raskas vaihe vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kanssa tuollainen vaihe. Tyttö tosin pelkäsi jotain muuta, mutta oli monessa tilanteessa tosi ahdistunut ja pelokas.
Saatiin melko pian aika lastenpsykologille, joka osasi auttaa tyttöä ja pelko pikkuhiljaa hälveni.
Kuulostaa jotenkin traumaattiselta, onko joku perheen ulkopuolinen tehnyt lapselle jotakin? Onko lapsi päiväkodissa? Jos on, niin minkälaista henkilökuntaa siellä on? Ota puheeksi hoitajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:34"]
Kuulostaa jotenkin traumaattiselta, onko joku perheen ulkopuolinen tehnyt lapselle jotakin? Onko lapsi päiväkodissa? Jos on, niin minkälaista henkilökuntaa siellä on? Ota puheeksi hoitajien kanssa.
[/quote]
Noita tuommoisia kausia on kyllä varsinkin herkillä lapsilla ihan ilman mitään traumojakin. Ne menevät kyllä iän ja kasvun myötä ohi. Usein pelon kohteet voi olla ihan järjettömiä kuten söpöksi tarkoitetut piirroselokuvan hahmot, kaikki eläimet tai esim. perhoset. Ja pelko menee lapsella helposti hyvin voimakkaaksi kun ei mieli osaa vielä järjellä sitä ajaa pois, selittää itselleen vakuuttavasti että vaikka minua pelottaa niin mitään vaaraa ei ole ja voin mennä "pelkoa päin". Iän myötä oppivat kyllä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:34"]
Kuulostaa jotenkin traumaattiselta, onko joku perheen ulkopuolinen tehnyt lapselle jotakin? Onko lapsi päiväkodissa? Jos on, niin minkälaista henkilökuntaa siellä on? Ota puheeksi hoitajien kanssa.
[/quote]
Ei ole päivähoidossa. En oikein keksi kuka olis voinut jotain tehdä.. Enkä sellaista missään vaiheessa ole epäillytkään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:34"]
Kuulostaa jotenkin traumaattiselta, onko joku perheen ulkopuolinen tehnyt lapselle jotakin? Onko lapsi päiväkodissa? Jos on, niin minkälaista henkilökuntaa siellä on? Ota puheeksi hoitajien kanssa.
[/quote]
Ei ole päivähoidossa. En oikein keksi kuka olis voinut jotain tehdä.. Enkä sellaista missään vaiheessa ole epäillytkään.
-ap
[/quote] Eikä kannatakaan epäillä. Nuo on kasvamiseen kuuluvia ja toiset lapset on herkempiä. Anna aikaa, ne menee ohi.
Voi olla että on nähnyt jonkun pelottavan kuvan jostain mörrimöykystä -vaikka lastenkirjassa. Tai sitten kaveri on kertonut pelottavan tarinan.
Se meidän tyttö sai lastenpsykologilta leijonapehmon, jonka tehtävänä oli olla turvana ja rohkeuden antajana sellaisissa tilanteissa joissa pelottaa. Tyttö kantoi pehmoa mukanaan ja illalla piti sitä vieressään.
Auttaisiko teillä poikaa joku tällainen turvaeläin?
Mun tytär pelkää kuollakseen Jenni Vartiaista. Isosiskolla on tämä seili levy ja tyttö pelästyi sitä kuvaa (Jennin kuva) joka on siinä kannessa. Ihan käsittämätöntä. Radiosta jos alkaa kuulua Jennin laulua alkaa huutamaan hysteerisenä. Mikään ei auta. Olen yrittänyt näyttää tytölle Jennistä muita kuvia mutta ei suostu katsomaan eikä kuuntelemaan. Aivan järjettömiä pelkoja voi lapsilla siis olla ja ne voi tulla ihan mitättömistä asioista. Siis aikuisille mitättömistä.
Mun lapsi oli 5-vuotiaana nähnyt pätkän elokuvaa nimeltä Arthur ja piti niitä neekerimiehiä pelottavina. Näki noin puoli vuotta painajaisia ja kaupassa käyminen oli melko haastavaa tummien miesten osuessa samaan kauppaan. Neuvolapsykologillakin käytiin juttelemassa :)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 21:34"]
Kuulostaa jotenkin traumaattiselta, onko joku perheen ulkopuolinen tehnyt lapselle jotakin? Onko lapsi päiväkodissa? Jos on, niin minkälaista henkilökuntaa siellä on? Ota puheeksi hoitajien kanssa.
[/quote]
Noita tuommoisia kausia on kyllä varsinkin herkillä lapsilla ihan ilman mitään traumojakin. Ne menevät kyllä iän ja kasvun myötä ohi. Usein pelon kohteet voi olla ihan järjettömiä kuten söpöksi tarkoitetut piirroselokuvan hahmot, kaikki eläimet tai esim. perhoset. Ja pelko menee lapsella helposti hyvin voimakkaaksi kun ei mieli osaa vielä järjellä sitä ajaa pois, selittää itselleen vakuuttavasti että vaikka minua pelottaa niin mitään vaaraa ei ole ja voin mennä "pelkoa päin". Iän myötä oppivat kyllä.
[/quote]
On omalla tavallaan herkkä lapsi, vaikka onkin avoin ja reipas luonteeltaan. Yleensä on positiivinen, mutta toisaalta on myös sellainen "murehtija-tyyppi" ja miettinyt usein pienestä pitäen vaikeita asioita kuten kuolemaa. On esikoinen, joten en tiedä missä vaiheessa nuo mietteet yleensä tulee. Sanoo esim pelkäävänsä sitä että äitistä ja isästä tulee mummo ja vaari, ja sitten kuolevat pois..
-ap
Mun lapsi pelkäsi imuria 5v johtuen teletappien nuunuusta. Meni ohi hiljalleen.