Kysymys syvällisille ihmisille

Saman tunteen olen kokenut. Mutta ei sitä tunnetta pysty ylläpitämään koko ajan. Ihmisen tunteet vaihtelee haluamattaankin. Toki voi tehdä enemmän asioita joista tulee se elämisen tunne. Mulla se tulee matkustelusta ja kivoista ihmisistä.

Sitä tunnetta kutsutaan skitsofreniaksi.

Millaisesta kirjallisuudesta olette saaneet tuollaista oloa?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:14"]

Millaisesta kirjallisuudesta olette saaneet tuollaista oloa?

[/quote]

Joku voi saada sen kirjallisuudestakin, mutta itse voin saada sen pelkästään tuijottamalla ikkunasta ulos. Välillä kun katsoo ikkunasta, sitä näkee vain talonmiehen puhaltamassa syksyn lehtiä johonkin ojaan. Joskus sitä näkee sen ihmeellisen kokonaisuuden mikä tämä universumi on ja on vain tyytyväinen että voi olla osa tätä suurta ihmettä. Mutta tuo tunne tosiaan on ohimenevä. Tuon tunteen voi saada varmaan monella eri tavalla.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:06"]

Onko teillä koskaan, edes lyhyinä hetkinä semmoista tunnetta, että elämä on aivan ihmeellinen, maaginen, upea ja mahtava mysteeri? Ja jos teillä on tuommoinen tunne joskus, niin katoaako se teillä nopeasti? Itse välillä saan tuosta tunteesta hetkeksi kiinni ja maailma näyttäytyy aivan käsittämättömänä (positiviisella tavalla) seikkailuna, mutta se tunne katoaa hyvin nopeasti. Kun se tunne laantuu, kaikki näyttää taas arkiselta.

Minusta tuo ihmeellinen maaginen tunne on se mikä pitäisi olla koko ajan, koska onhan tämä elämä aivan ihmeellinen asia. Silti suurimman osan ajasta olemme kuitenkin kuin robotteja, jotka vain suorittavat arkirutiineja.

[/quote]

Huolesttuttavan kuuloisia mielialan vaihteluja sulla. Eihän sulla ole bipo päässäs?

En ole ihan varma mitä tarkoitat, joten luultavastikaan en ole siis kokenut samaa. Voitko yrittää selittää tarkemmin, miten ajattelet noina "maagisina hetkinä", miten siis näet asiat, itsesi, maailman?

Olen kokenut, ja aiemmin uskoinkin, että niitä tunteita on jokaisella. Se on minusta hyvin lähellä uskonnollista kokemusta.

Olen kyllä tähän ikään mennessä huomannut, että osalla ihmisistä ei ole minkäänlaisia uskonnollisiakaan tunteita eikä kokemuksia.

Tunne on hieno, siinä tulee fiilis, että maailma on ihmeellinen kaleidoskooppi, joka on täynnä monimuotoisuutta ja jossa kuitenkin kaikki loksahtaa paikalleen. Sen voi saada ihan vaikka sunnuntaikävelyllä ulkona. Siihen ei tarvita kirjallisuutta.

Joskus työmatkalla voi tulla samanlainen olo, kun katselee junassa muita matkalaisia. Miten erilaisia me olemme, eri tavoin pukeutuneita, erilaisia väri- ja kuvioyhdistelmiä, kasvojen piirteitä, silmiä, hiuksia.

En ole koskaan ajatellut, että se olisi oire mistään sairaudesta.

En muista kokeneeni, mutta mulla on ollut paljon masennusta elämässäni. Ehkä se on vielä edessä :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:21"]

En ole ihan varma mitä tarkoitat, joten luultavastikaan en ole siis kokenut samaa. Voitko yrittää selittää tarkemmin, miten ajattelet noina "maagisina hetkinä", miten siis näet asiat, itsesi, maailman?

[/quote]

No sanotaan näin että elämän näkeminen pelkkänä arkisena elämänä on oikeastaan aika omituista. Me yhtäkkiä määräämättönänä aikana vain tupsahdamme tänne, emmekä sen enempää mieti mistä hemmetistä me olemme oikein tulleet. Käymme vain töissä, maksamme laskut ja jynssäämme wc-pöntön välillä puhtaaksi.

Tilanne on vähän samanlainen kuin jos istuisit jossain puiston penkillä ja joku ohikulkeva ihminen antaisi sinulle Ferrarinsa avaimet ja sanoisi että auto on sinun. Sen sijaan että ihmettelisit asiaa sen enempää, lähtisit vain ajelulle ja miettisit että mistäköhän löytäisi hyvä parkkipaikan kodin lähistöltä. Tuohan olisi tuossa tilanteessa aivan järjetöntä ajattelua. Ja se että tupsahdamme tähän maailmaan on miljoona kertaa suurempi ihme kuin se että joku ojentaa Ferrarinsa avaimet sinun käteesi.

Minusta se että ihminen ajattelee vain arkisia asioita keskellä tätä suurta ihmettä, mikä elämä kiistatta on, on outoa. Silti me kaikki vain elämme sen enempää asiaa kummastelematta. Välillä kuitenkin mieleen tulee se että me todella olemme kokemassa jotain suurta mysteeristä.

ap

8 lisää: en minäkään koe tuota tunnetta koko aikaa, itse asiassa suurimman osan ajasta olen ilman sitä tunnetta. Elämä on kuitenkin enimmäkseen arkista työtä ja tavallisten askareiden suorittamista. Minusta se on hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 15:26"]

Olen kokenut, ja aiemmin uskoinkin, että niitä tunteita on jokaisella. Se on minusta hyvin lähellä uskonnollista kokemusta.

Olen kyllä tähän ikään mennessä huomannut, että osalla ihmisistä ei ole minkäänlaisia uskonnollisiakaan tunteita eikä kokemuksia.

Tunne on hieno, siinä tulee fiilis, että maailma on ihmeellinen kaleidoskooppi, joka on täynnä monimuotoisuutta ja jossa kuitenkin kaikki loksahtaa paikalleen. Sen voi saada ihan vaikka sunnuntaikävelyllä ulkona. Siihen ei tarvita kirjallisuutta.

Joskus työmatkalla voi tulla samanlainen olo, kun katselee junassa muita matkalaisia. Miten erilaisia me olemme, eri tavoin pukeutuneita, erilaisia väri- ja kuvioyhdistelmiä, kasvojen piirteitä, silmiä, hiuksia.

En ole koskaan ajatellut, että se olisi oire mistään sairaudesta.

[/quote]

Juuri näin. Kokemus on tosiaan jollain tavalla uskonnollinen. Minulla se tunne sisältää usein sen että kaikki maailmassa on yhtäkkiä hyvää ja olemme kaikki (ihmiset, luonto jne) täydellisessä harmoniassa.

ap

Ap on varmaan runotyttönsä lukenut :-). Tuota hetkeähän kutsutaan "leimahdukseksi".

Saar 3. 11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä.

Olen vain pikku huppelissa tai panacodin vauikutuksen alaisena kokenut moisen maailmoja syleilevän olotilan.

Psilosybiini, jota on Suomessakin kasvavissa suippumadonlakki-sienissä, toisi todennäköisimmin kuvailemasi tunteen pidemmäksikin aikaa. Hallusinogeeni siis, hoitaa mm. masennuksen pois.