Lapselle kouluun siirtopalaveri ADD?
Meillä on eskarilainen poika, jolla on eskarissa vaikeuksia keskittyä. Lueskelin noita ADD ominaisuuksia ja moni voisi sopia meidän poikaan. Ei kuitenkaan kaikki ja kaikissa tilanteissa. Ja moni tuollainen asia voi olla 7 vuotiaalle ihan normaalia.
Eskariopettaja järjesti nyt siirtopalaverin kouluun, johon tulee myös erityisopettaja jne. mukaan. Miten saisin parhaan mahdollisen avun lapselleni? Haluan siis hänet pienluokkaan ja mahdollisiin tutkimuksiin, mutta kokemukseni mukaan sinne on vaikea päästä. Mitä siis voisin tuossa palaverissa sanoa, jotta lapsen vaikeus otettaisiin tosissaan, eikä sitten koulun alkaessa todettaisi, että vaikeaa on.
Eli mitä minun pitää sanoa, että eivät laita lasta normaaliin luokkaan. Ja sitten taistellaan, kun oppi ei mene perille??
Kotona varsinaisia keskittymisvaikeuksia ei ole, mutta haluttomuutta kyllä on. Eli ei viitsi on laiska jne. Tämä kai on ADD:lle normaalia. Varsinaista ylivilkkautta ei ole eli ADHD:ta en usko, että on. Toki osaa olla vilkas, mutta ei hänellä vaikeuksia ole sen kanssa laisinkaan. Kotona ei myöskään ole mitään ongelmia pojan kanssa. On vain normaalia hitaampi, sitä on kyllä tyttömmekin. Tyttömme on myös haaveilija, mutta on opetellut keskittymään. Poika ei ole halukas opettelemaan. Poika on matemaattisesti erittäin lahjakas, mutta ei osaa lukea, eikä ole halukas opettelemaan. Eskarin tehtäviä tekee kotona pakottamalla ja tekee ne todella nopeasti.
Apuja keneltäkään?
Kommentit (6)
Meillä tutkimukset etenivät perheneuvolan kautta. Kouluvaikeuksien takia kävimme siellä, jonkin ajan kuluttua heräsi epäily ADHD:sta, jolloin saimme ajan lastenpsykiatrille. Diagnoosi tuli, mutta myöhemmin se purettiin toisessa kaupungissa, ja luotan enemmän tähän jälkimmäiseen lääkäriin, koska hän paneutui paremmin pojan asioihin ja käytti diagnoosin tekoon paljon enemmän aikaa. Diagnoosihan ei ole ehdoton joko-tai näissä tarkkaavaisuushäiriöissä. Se on oirediagnoosi, ja kaksi lasta samoilla oireilla voi johtaa eri lääkärit eri johtopäätöksiin, varsinkin rajatapauksissa.
Uskoisin että terveyskeskuksen kautta voi päästä myös tutkimuksiin, mutta varautukaa joka tapauksessa siihen, että ne kestävät kuukausia. Tarvitaan sekä vanhempien että eskarin/päivähoidon tekemä pitkä oireseuranta ja neuropsykologisia tutkimuksia, että voidaan asettaa tuollainen diagnoosi. Diagnoosi sinänsä ei ole edellytys tukitoimille. Erityisluokista on menty aika pitkälle siihen, että erityislapset integroidaan normaaliluokkaan, avustaja ja erityisopettaja sitten auttaa vaikeissa asioissa.
Jos lapsi on jo eskarissa, niin teillä on jo kiire. Ekalle luokalle on kai jo pitänyt ilmoittautua? Ilmoittautumisen yhteydessä pitää hakea erityisen tuen päätöstä. Hakemuksen liitteeksi päiväkodissa tehty pedagoginen selvitys + lasta tutkineen lääkärin lausunto.
Jos ette ole tätä tehneet, niin lapsi joutuu ihan tavisnormiluokalle, jossa sitten ihmetellään mitä tehdä, kun on vaan yksi opettaja 25:lle lapselle ja erityisopettaja ehkä auttaa n tunnin pari viikossa. No, lapsi kitkuttelee ekan luokan ja toivottavasti pääsee pienryhmään/samanaikaisopetukseen tokalla luokalla.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että vaatikaa mustaa valkoisella tukitoimista. Suunnitelmat pienryhmästä meillä unohtuivat äkkiä ja nyt lasta palloteltu milloin mihinkin, kun ei pysty omassa luokassa keskittymään. Jos vaan alusta alkaen olisi päässyt pienryhmään tai saanut oman avustajan niin olisi koulunkäynti sujunut varmasti paremmin.Älkää suostuko sille linjalle, että katsellaan miten käy. Tunnet itse lapsesi parhaiten, jos olet sitä mieltä, että tarvitsee tukea niin pyydä sitä jämäkästi. Meillä meni liian kauan pelkkään jahkailuun. Tsemppiä!
Ei se pienryhmä aina ole paras ratkaisu edes ADD-lapselle. Monissa kunnissa säästetään ja näihin pienryhmiin kerätään kaikenlaisia käytöshäiriöisiä lapsia. Usein vielä opettajatkin on epäpäteviä. Itse olen luokanopettaja ja minulla on normaaliin luokkaa integroitu erityisoppilas. Jossain vaiheessa keskusteltiin hänen siirtämisestään pienryhmään mutta onneksi siitä tullut mitään. Olisi ollut tälle lapselle tosi huono vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 15:50"]
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että vaatikaa mustaa valkoisella tukitoimista. Suunnitelmat pienryhmästä meillä unohtuivat äkkiä ja nyt lasta palloteltu milloin mihinkin, kun ei pysty omassa luokassa keskittymään. Jos vaan alusta alkaen olisi päässyt pienryhmään tai saanut oman avustajan niin olisi koulunkäynti sujunut varmasti paremmin.Älkää suostuko sille linjalle, että katsellaan miten käy. Tunnet itse lapsesi parhaiten, jos olet sitä mieltä, että tarvitsee tukea niin pyydä sitä jämäkästi. Meillä meni liian kauan pelkkään jahkailuun. Tsemppiä!
[/quote]
Pienryhmiin oman avustajan saa yleensä vain fyysisesti liikuntavammainen lapsi tai esim. erittäin agressiivinen ja näin muille vaarallinen oppilas. Nykyään kaikki tukitoimet ym. palaverissa päätetyt asiat pitää kirjata ylös. Meillä käytössä wilma ja siellä kirjattuna kaikki lapsen tukitoimet sekä suunnitelmat että toteutuneet.
Jos paikkakunnalla on lastenpsykologia tai lastenpsykiatria vie lapsi sinne ja pyydä perusteellisia tutkimuksia. Jos diagnoosi selviää, kannattaa neuvotella koulun rehtorin ja erityisopettajan kanssa asiasta. Ilman tutkimuksia ei voi mitään diagnoosia antaa.