Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mita neuvoja ihmiselle joka ei kehtaa elaa? En ole kaynyt kouluja enka tehnyt lapsia koska en kehtaa olla esilla missaan. En halua etta kukaan tuntee minua tai tietaa minusta mitaa

Vierailija
22.03.2006 |


Häpeän itseäni. En voi kuvitellakaan synnyttäväni, pelkkä ajatuskin hävettää. Kouluun en halua mennä, joutuisin esittäytymään, kertomaan nimeni jne.



Ollaan vaan siinä pisteessä, että jos jotain ei jollain elämän saralla pian tapahdu niin mieheni jättää minut. Hän on elättänyt minua jo muutaman vuoden, kun ei minusta oikein ole työssäkään käymään.



Minulla on vaikeuksia liikkua julkisesti ja saatan olla sisällä 2 viikkoakin putkeen.



Onko muita samanlaisia, tai sitten neuvoja tilanteeseeni tms.?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja saanutkin sitä. Mulla ei tosin ole kokoaikaa se olo vaan olen myös käynyt työssä ja lapsiakin saanut 2. Minusta sinun kannattais varata aika psykologille ja myöskin työkkärissä voisit kertoa omista ajatuksistasi ja vaikeuksistasi. Mua ainakin on autettu ja ymmärretty monin tavoin. Kun saat jalkasi johkin ovenrakoon niin huomaat ettei se niin kauheeta se elämä ole vaan on paljon muitakin epävarmoja ihmisiä olemassa.

Vierailija
2/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Eikö sinua hirvittänyt lapsen teko? Itseäni pelottaa jo pelkkä raskaana olo. Ajattelen etten kehtaa olla raskaana, ihmiset näkevät mahani, tietävät mitä olen tehnyt ja se nolottaa.



Minulla oli todella sairas kotikasvatus joten se on osaltaan muokannut tätä sairaalloista luonteen kehitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pääset asioitten yli. Et elä ketään muita kuin itseäsi varten, joten sinun ei tarvitse hävetä itseäsi. Eikä muilla ole oikeutta sinua arvostella. Kohteleeko miehesi sinua hyvin? Älä mieti raskautta ennenkuin saat itsesi ja parisuhteesi kuntoon. Muuten saat ravata omien terapioittesi lisäksi myöskin lapsesi terapioissa.

Vierailija
4/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

omat vanhempani, eivätkä hänen.. :-(

Vierailija
5/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olin ihan samanlainen n. 3 vuotta sitten. Ulos en mennyt viikkoihin, en kehdannut olla / elää , kaikki asiat tuntui tosi vaikealta, esim. ruokakaupassa käynti. Sitten eräänä päivänä kun tuntui siltä , etää kohta pyörryn tähän oloon, soitin terveyskeskukseen ja varasin akuuttiajan lääkäriltä. Sain tunnin päähän ajan. Myös lääkäriin meno tuntui pelottavalta. Onneksi mieheni pakotti minut menemään lääkäriin, koska olisin vieläkin samanlaisessa tilassa muuten. Lääkäri kysyi erilaisia kysymyksiä ja kerroin tuntemuksia. Ei mennyt kuin 10 minuuttia niin lääkäri jo totesi, että sairastan paniikkihäiriötä , koska kaikki merkit viittaavat siihen. Tietysti kävin muistaakseni veritestin antamassa, jolla poissuljettiin muut sairaudet. Nyt elämä hymyilee taas ja parisuhde myös ( kiitos lääkityksen ). Meillä on 2,5 vuotias lapsi ja toinen tulossa. Toivon sinulle tosi paljon tsemppiä! Mitä kauemmin pitkittää lääkäriin menoa, sitä vaikeammaksi sinne m,eno tuntuu. Soita vaikka heti kun olet lukenut tämän tekstin :) T. Kohtalotoveri

Vierailija
6/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


mutta enhän minä tietenkään kehdannut mihinkään lääkäriinkään mennä...



Menitkö ihan tavan terveyskeskukseen? Olen niin vainoharhainenkin, että epäilen saavani pysyvästi jonkun " maineen" , jos menen mielenterveysongelmista julkiselle puolelle. Sen vuoksi päässä on aina kytenyt että pitäisi olla yksityinen lääkäri, mutta pitäisi vähän tietää että kelle sitä sitten menisi, kuka on hyvä, jottei maksa isoa summaa turhasta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
22.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisitpa nähnyt minut siellä odotushuoneessa kun kädet ja jalat tutisivat ja henki meinas loppua :). Nyt voi onneksi jo hymyillä. Itsekkin pelkäsin tota maineen menemistä ja itseni nolaamista myös ja toivoin ettei vaan tuttuja tulisi vastaa. No onneksi nyt on asiat paremmin. Helpotti muuten heti TODELLA paljon kun lähdin lääkäristä apteekkiin hakemaan läääkkeitä. Tuntui jo siinä vaiheessa että nyt olen kasvanut jo pari metriä henkisesti ja elämä alkaa.

Vierailija:

mutta enhän minä tietenkään kehdannut mihinkään lääkäriinkään mennä...

Menitkö ihan tavan terveyskeskukseen? Olen niin vainoharhainenkin, että epäilen saavani pysyvästi jonkun " maineen" , jos menen mielenterveysongelmista julkiselle puolelle. Sen vuoksi päässä on aina kytenyt että pitäisi olla yksityinen lääkäri, mutta pitäisi vähän tietää että kelle sitä sitten menisi, kuka on hyvä, jottei maksa isoa summaa turhasta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä yhdeksän