Taitaa homman nimi olla sellainen, että...

...en saa pysyvää, toimivaa parisuhdetta, koska pohjimmiltani en taida (?) edes haluta antaa kaikkeani. En tiedä, mutta esim. olen huomannut, että uuden miehen kanssa käyn ihan kuumana alkuun ja olen ihan nymfomaani. Parin paneskelukerran jälkeen se ei tunnu enää niin hyvältä eikä seksi suju enää kuin vettä vaan, koska en enää saa niin helposti kiimaa toista kohtaan. Seksistä tulee sellaista "no pannaan nyt kun on mahdollisuus" -juttua. Kauheaa tajuta, oikeasti.

Lisäksi en voi sietää toisen tapoja. On miehiä, jotka mättävät turpaansa loputtomat määrät kaikkea ällöttävää, ja sitten niitä, jotka paheksuvat herkuttelua ja joiden edessä en kehtaisi edes pientä patukkaa syödä. Ikinä en tunnu löytävän miestä, joka ei mättäisi kaloripommeja liikaa TAI liian vähän. Mutta kyllä minuakin,
suklaasyöppöä puistattaa päivittäinen limun kittaus, pizzahampparikebabsipsi-mättäminen ja ruuanlaitossa kermalla lotrailu. Vihaan sipsejä ja vihaan kuunnella sitä pussin rapinaa.

Ja kolmas asia: lähes (!) jokaisen mieheni jäljiltä olen saanut puunata ja kiillottaa kämppääni, kun niillä rasvanäpeillä täytyy käydä jokainen mahdollinen pinta läpi, pöydät ovat täynnä yököttäviä juomalasirinkuloita, tahmaisia tahroja, matot vinossa, tiskit pitkin poikin ja vesitippoja pitkin laminaattilattiaa. Uuvuttavaa!!! Ei ihan kaikkien kanssa ole tuillaista, mutta liian monet miehet jättävät jälkeensä vain kuvottavat rasvstahrat ja hikiset lakanat, jotka nekin täytyy vaihtaa välittömästi vierailun jälkeen. Huoh...

Halusin vain kertoa! En ole mitään apua pyytämässä, koska taidan jatkossa elää ihsn hyvillä mielin yksikseni ja nauttia olostani.