Rakastaako mieheni minua enään?

Jos se unohti?

Stressiä?

EnääN ei ole suomen kielen sana. Se on ENÄÄ!

No jos sillä oli jotain tärkeää töissä?

Tai myöhässä?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:37"]

EnääN ei ole suomen kielen sana. Se on ENÄÄ!

[/quote]

Tai jos siitä unohtui N alusta. Nasaaliseksi on kivaa.

Tärkeimmät asiat parisuhteessa ovat kuunteleminen ja puhuminen. Sen sijaan, että olettaisit mitä toinen ajattelee ja tarkoittaa, kannattaa oikeasti kuunnella mitä hän sanoo (ja kysyä myös). Monesti asiat eivät olekaan niin kuin oit kuvitellut. Sinun pitää myös itse sanoa mitä  ajattelet ja haluat.

Rakkaus? Kuka sen loppujen lopuksi osaa oikein määritellä? Meidän parisuhteeseen kuuluu molemminpuolinen luottamus, tunnetaan vastuu itsestä ja toisesta niin ajatuksissa kuin teoissakin. Voi aina välillä pysähtyä miettimään myös sitä, miltä toisesta tuntuu, sillä liika itsekkyys johtaa etääntymiseen puolisosta. Täydellistä rakkautta tai onnea ei ole olemassakaan. Nykyisin vain näyttää siltä, että hyvin monet juoksevat tämän harhan perässä.

Olen toisen kerran avioliitossa, ensimmäinen päättyi eroon. Päätin, etten toista virheitäni. Olen koettanut olla rehellinen, raatorehellinen, ainakin omista tunteistani ja toiveistani. Jos haluan jotain, sanon sen, jos en, sanon senkin. Mieheni tietää sen ja luottaa, eikä hänen tarvitse arvella, mitä oikeasti haluan.

Pidämme yllä kosketusta. Kun kulkee toisen ohi, voi hyväillä toisen selkää tai taputtaa pyllylle. Menemme aina sohvaan vierekkäin, lähelle.

Pilailemme ja leikimme. Sanomme miten paljon tarvitsemme toisiamme. Joka aamu ennen töihin lähtöä ja aina töistä palattua annamme suukon. Siitä on tullut hauska rituaali, kun toinen jopa juoksee autotallille puolipukeissa huutaen: "Suukko unohtui"

Jos kumpikin puoliso pyrkii parisuhteessa antamaan toiselle vielä hiukan enemmän kuin mitä itse kokee häneltä saaneensa, syntyy positiivinen, itseään vahvistava nousukierre.

Voi, miten vaikeaa se on ollut edes vähän oppia huomioimaan toisen tarpeet ja tekemään yhdessä kompromissia, silloin, kun toiveet ja tarpeet ei käy yksiin. Uskon oppineeni edes vähän tuota asennetta ja se on totisesti auttanut monessa kiperässäkin paikassa. Sitä jo lähes 50v yhteiselon aikana on kyllä oppinut tuntemaan toisen halut ja toiveetkin. Niin, että eikun opettelemaan vaan lisää. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia hyvää!!

Huumori on hyvä lääke silloin, kun tarvitaan ymmärrystä mies- ja naisnäkökulmien lähentämiseen toisiinsa. Kun avoimesti myönnetään, että aina ei voi olla samaa mieltä, eikä tarvitse olla, niin elämä muuttuu väljemmäksi. Ei tarvitse väitellä, kumpi on oikeassa - molemmat ovat sitä, omalta kannaltaan.

Vinkkini olisi se, että on tärkeä, mitä ajattelee siitä toisesta, että kannustaa häntä ajatuksessa lämpimästi ja kunnioittaa häntä esim. sillä ettei puhu selän takana sammakoita hänestä..

Syyllistäminen on kanssa aika myrkyllistä puuhaa, jos esim. toinen on vaan väsynyt tai peruu jotakin, niin kannattaa hyväksyä sen sijaan, että alkais kiristää...

Rakkaus kasvaa ja pysyy yllä avoimuuden ja pienten arkisten tekojen avulla: kun käy yksin kaupassa, ostaa toiselle jotakin pientä, josta hän pitää, vaikkei hän sitä olisi pyytänyt; lähettää tekstiviestin kesken työpäivän; kysyy toiselta, mitä kuuluu ja todella kuuntelee.

Parisuhteessa on tärkeää muistaa että kaikki päivät eivät ole ruusuisia. Onnelliseen parisuhteeseen kuuluu myös ne ruusun piikit. En usko että yksikään pitkä parisuhde on sujunut ilman noita piikkejä. Vastoinkäymisistä ja huonoista päivistä pitää YHDESSÄ päästä yli vaikka se joskus tuntuisi aivan mahdottomalta. Sitä paitsi riidoista ja vastoinkäymisistä yhdessä selviämällä parisuhde vahvistuu ja sitä kautta rakkaus kasvaa ja syvenee uskomattomalla tavalla. Parisuhteen eteen on tehtävä paljon töitä, joka päivä, ja se on tehtävä YHDESSÄ.

Jälkeenpäin pohtiessamme suhteemme myrskyisiä hetkiä ja niistä selviämistä, olemme todenneet, että selviämiseen tarvittiin paljon rehellisyyttä, joustavuutta, epäitsekkyyttä, luottamusta, toivoa ja tietysti paljon paljon rakkautta siellä itkun ja kiukun välissä - MOLEMMILTA.

Tärkeintä parisuhteessa on kuunnella toista eikä hellyyttäkään saa unohtaa!

Vaikeita päiviä tulee jokaiselle, mutta silloin nämä kaksi asiaa nousevat ylitse muiden.

Siis kuuntele ja helli!

Opettele huomioimaan toinenkin. Tärkeää on antaa aikaa yhdessäololle. Rakastaa puolisoa virheineen päivineen.

Mielestäsi toisen kunnioittaminen, huomioonottaminen, kehuminen aina kun mahdollista tekee ihmeitä. ANTEEKSI ANTAMINEN ja toisen myös omituisuuksien hyväksyminen on poikaa. Itse täytyy ottaa oma tila ja säilyttää itsenäisyys. Leikkimielisyys suhteessa on tärkeä.

Pitkässä parisuhteessa puolisosta putkahtelee vikoja ja huonoja puolia esiin tuon tuosta. Niille kannattaa ummistaa silmänsä ja antaa anteeksi. Synkkänä ja raskaana päivänä kannattaa muistella hyviä päiviä ja uskoa, että niitä on vielä edessäpäinkin. Kun itse osaa antaa anteeksi, niin sitä myös saa sitten anteeksi kun puolisonsa silmissä mokaa.

Se on tosiasia, että silloin kun rakkautta on vähiten ansainnut - silloin sitä eniten tarvitsee. Yritän itsekin muistaa... Mutta sanoisin, että kaverini on sitä minulle opettanut käytännössä. Ja siitä syystä myös (ei sentään pelkästään) on aina vaan tärkeämpi ihminen elämässäni. Ottamalla toinen huomioon ja kohtelemalla niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Se on hyvä lähtökohta. Eikä edes vaikea muistaa, kun kyseessä on rakas ihminen.