Junttisotilaan elämää

Päevee, mie oon Puavo Dynn, mie oon juntti ja mie oon mukana junttien sodassa. Mie en oo mikkään sotapiällikkö kuitenkaan, vuan sotapiällikkö on minnuu heikompi immeinen jota mie puolustan. Mie puolustan sitä yheltä rankalta tyypiltä ja rankan tyypin mielivallalta. Mie mänin tuassiisa Pönkijärvelle sen luokse tiältä Pippurijärveltä. Mie oon nyt sen luona. Mie oon levähtänny tiällä ja mie oon tehnynnä ruokia sille ja mie oon komentanna sitä jotta mänehän sinä nukkummaan ku kerta saeraana oot ollunna ja oot toepilas niin mäne hyvä immeinen nukkummaan.


Mie oon käynynnä yhessäki vappaaehtoistyöpaekassa jossa hiän käy niin mie yheks päeväks tulin mukkaan sinne. Mie siivosin sen kanssa käytävvee ja kun siellä ol töessä myös venäläesijä niin mie sanoin venäläesille, jotta "Mitteepä tiijätte, mie oon yks teistä vaekka suomalaenen oon ja Amerikasta tulen! Miut on adoptoitu venäjältä sillon ku olin 12 vuotta vanaha. oon viettännä lapsuuteni Neuvostoliitossa ja sitten piässynnä Suomeen ja lopulta Amerikkaan." Tälleesä mie kerroin heille. Sitten mie mänin heille avuks heijjän hommiin ja lauloin samalla venäjäks Ystävän leuluva ku kohtahan sitä on ystävän päevä.



Hyö olvat ilosija ja kiitollisia ja hyö yhtyvät mukkaan miun lauluun ja myö korreesti venäjäks laulettiin.





Sitten olkin ruokatunti ja ruokana ol mitteepä muuta ku suomalaesta kualiluatikkova! Mie mänin ja otin kaks eri lautasta ja tyhjensin saman tien koko ruoka-astian ja sanoin jotta hyvvee hyvvee, hyvvee on, suomalaesta ruokova ku en oo nähnykkään vuoskymmenniin niin pakko on syyvvä, ihan pakko on syyvvä, kaekki yhellä kertaa on pakko syyvvä!!! Mie söin koko astian ja huusin ruokapöyvässä jotta "Hirveen hyvvee, hirveen hyvvee! tää on ihan hirven hyvvee!!" ja keittiön henkilökunnan piti tehä toinenni astiallinen ruokaa ku olin mie syönä kaeken.




Sen jäläkeen mie sanoin jotta tulukee kaekki juhlasalliin, mie piän teille kaekille esityksen. Miulla ol hirven sarvet ja hirven piä siellä mukana esityksessä ja mie esitin jotta se hirvi olevinnaan siinä puhhuu. Se hirvi olevinnaan sannoo siinä, jotta "Hyvvee päevee, hyvvee päevee, mie oon hirvi, mie oon hirvi. Mitteepä teille, mitteepä teille?" ja mie esitin sillä hirvellä ja huutelin jotta varokee varokee, hirvikolari tulloo. Se ol hyvä esitys jolleka hyö anto ablodit ja miulla ol ylioppilaslakki piässä sen esityksen aekana ja mie sanoin jotta hirvi tietää jotta vaekka olis mikä oppinu tai prohvessori tai vaekka poliitikko niin hirvikolari voe tulla kelle vuan, vaekka just siulleki ku määt mihin tillaesuuteen vuan tai kottiis niin voepi tulla hirvikolari millon vuan. Moni luuloo olevasa korvaamaton mutta joskus sitä voep elämän lanka katketa vaekka hirvikolarin muodossa. Hirvi on varsinkin pimmeellä ajokelillä salakavala elläin. Elä sie hyvä immeinen siis piä ihtees korvaamattomana eläkä luule jotta rajattomasti eläsit varsinkaan Pohjois-Karjalassa ja varsinkaan korvessa kun tiällä jos missä on iso riski hirvikolarille joka voep siutti korjata talteen millon hyvvääsä. Elä siis pullistele eläkä mahtaele vuan nöyränä elä päevä kerrallaan