Ihastuminen sumentaa kaiken järjen

Huoh. Ihastun hyvin harvoin, mutta silloin kun ihastun, niin ihastun sitten ihan täysillä. Tuntuu, että ihastuminen vie kaiken kyvyn ajatella järkevästi - tai juuri mitään muuta kuin sitä toista ihmistä (joka ei välttämättä/todennäköisesti ole ainakaan heti ihan yhtä myyty :/).

En tykkää yhtään ajatuksistani/käytöksestäni ihastuneena. Esimerkiksi tarkkailen neuroottisesti, vaikuttaako hänellä olevan juttua jonkun toisen naisen kanssa (ja totta kai tulen kovin murheelliseksi, jos vaikuttaa olevan läheinen jonkun kaverinaisensa kanssa, mikä on täysin hullua :/). Lisäksi en osaa olla ihastusteni edessä oma iloinen itseni, vaan muutun omasta mielestäni todella kuivakaksi keskustelukumppaniksi - tämä onkin varmasti omiaan hurmaamaan se toinen ihminen...

Minun taitaa olla aika hyväksyä tulevaisuuteni ikisinkkuna.