Mitä mieltä tästä?
Erosin miehestäni viime marraskuussa. Olen lastemme (3- ja 1-vuotiaat) yksinhuoltaja. Välimatkaa on 400km ja isä kävi lapsia viimeksi tapaamassa jouluna eli 5kk sitten. Nyt hän soitti ja kertoi tulevansa tyttöystävänsä kanssa vanhemmilleen viikonlopuksi ja pyysi esikoistamme heidän mukaansa kaupungille. Kieltäydyin, sillä oletan isän tapaavan molempia lapsia tapaamiskerroillaan ja koen tapaamistauon olleen niin pitkä, että isänkin on tutustuttava lapsiin uudestaan ja annettava lapsille taas aikaa tottua häneen turvallisessa ympäristössä äidin eli minun läsnäollessa. Alkuun vaikutti ymmärtävän asian (näin oli puhuttu jo ennen eroa), ja esitin jopa hänen tyttöystävänsä tervetulleeksi meille, jos haluaa lapset tavata. Alkuun isä tuntui asian ymmärtävän, mutta soitti seuraavana päivänä, ettei tyttöystävä halua minua tavata, vain lapset ja yritti uudestaan saada esikoistamme mukaansa. En suostunut, jolloin tokaisi tulevansa sitten käymään.
Tänään oli tuo suuri päivä, jolloin lasten isä aamulla saapui. Mukana oli hänen isänsä, ilmeisesti auktoriteettina minulle. Olivat olleet 5 minuuttia kun isä kysyi, että saisiko Julia lähteä heidän mukaansa. Kieltäydyin samoista syistä uudestaan, jolloin vaari puuttui puheeseen ja alkoi syyttelemään etten toimi lasten edun mukaisesti, etten voi vaati uutta tyttöystävää minun elämääni jne. Kysyin miksei isä ole lähes puoleen vuoteen kä'ynyt lapsia tapaamassa, soittanutkin vain kaksi kertaa ja elatusmaksutkin sain vasta kun uhkasin ulosotolla? Selitin, että luottamus lasten ja hänen välille on luotava uudestaan, jotta voin antaa lapset hänen matkaansa. Nuorimmainen oli kuitenkin vain 8kk kun erosimme, ei siis tunne isäänsä ollenkaan. Selittivät rahapulasta ja viikonloppuvapaiden puutteesta (olen kuitenkin lasten kanssa kotona, joten lapsia voisi kyllä viikollakin tulla tapaamaan) sekä syyttivät minua siitä, että muutin lasten kanssa nii kauas. Syytökset jatkuivat niin kauan, että jouduin pyytämään heitä poistumaan,
Vaari oli se, jonka kanssa keskustelua kävin. Sanoin moneen otteeseen, ettei asia hänelle kuulu, mutta esitti vaan vaatimuksiaan, että nyt pitäisi lähteä ammattiihmiselle sopimaan lasten eduista, kun ei kerran äiti niin toimi... heidän mielestään.... Itse olen kuitenkin koko ajan kysellyt, milloin isä tulee lapsia tapaamaan ja toivonut, että tapaamiset toimisivat. Ammattiauttajalle pyysin miestäni lähtemään jo ennen eropäätöstä, mutta terapiakerran ollessa äijä makasi krapulassa, eikä lähtenyt.
Mitä mieltä olette heidän vaatimuksistaan?
Kommentit (2)
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Kirjoitit asioista hyvinkin samankaltaisesti kuin ajattelen... olen myös miettinyt kaikki nuo asiat jo valmiiksi ja voin käsi sydämellä vakuuttaa ettei isän uusi elämä aiheuta minussa suuria tunteita. Olen vain helpottunut, että meidän yhteinen elämäntaipale on ohi.
Olen koko tämän ajan koittanut kertoa exälleni isomman lapsen toiveista, että isi soittaisi ja tulisi käymään. Olen kaikin tavoin koittanut kysellä milloin hän tulee ja selittänyt moneen kertaan tuota vieraantumisasiaa hänelle sekä kertonut myös hänelle, että myös minun toive on toimiva vanhemmuus vaikka erossa ollaankin... eli niin, että lapset voivat tavata etävanhempaansa säännöllisesti.
Jos tapaamiset olisivat toimineet alusta saakka, ei olisi mikään ongelma antaa lapsia hänen matkaansa. Mielestäni on kuitenkin reilua lapsia kohtaan, että isä tapaa molempia lapsia, ei vain toista.Jo ennen eroa puhuimme välimatkasta ja siitä, että tapaamisvälin venyessä hän ei voi vain tulla yhtäkkiä nappaamaan lapsia matkaan vaan on annettava lapsillekin aikaa tottua isäänsä uudestaan. Isä oli tällöin asiasta samaa mieltä. Näen yhä edelleen, että tilanteeseen olisi hyvä saada säännölliset tapaamiset, joista ensialkuun muutama täällä meillä ja sitten muualla. Jos tapaamiset jatkuvat säännöllisinä ei takapakkia tarvisi enää edes ottaa vaan isä voisi hakea lapset sovitusti jatkossa mukaansa.
Sen verran vielä valotan, että eron yhteydessä minun toivomukseni oli tapaamissopimus, jossa tapaamisajankohdat määriteltäisiin, mutta isä oli se joka sellaista ei halunnut. Hän sanoi suoraan, ettei tiedä miten usein haluaa lapsiaan edes tavata....
Mutta tottahan se on, ettei täällä pysty kaikkia asioita edes kertomaan, joten kannanottokin on hankalaa.
Ensinnäkin voimia Sinulle! Lapsesi ovat vielä kovin pieniä ja varmasti vaatii aika paljon huoltaa yksin kahta noin pientä. Omastakin kokemuksestani voin kommentoida, että niinhän se aina (lähes) on, että sinun elämäsi "pysähtyy" ja on lähestulkoon yhtä arkea, mutta ex-miehesi on tosiaan löytänyt jo uuden... :-/
No, mutta se siitä katkeruudesta! ;-)
Olen samaa mieltäkanssasi siitä, että isä on tosiaankin osoittanut varsin kehnoa innostusta ja yritteliäisyyttä lastensa tapaamiseen. Olkoonkin, että välimatkaa on, mutta samassa maassa sentään asutte!! Ei pitäisi olla mahdotonta vähän tiheämmin yrittää tavata - jos omille lapsilleen antaisi edes yhden viikonlopun joka TOINEN kuukausi, sen ei luulisi olevan mahdotonta järjestää... Muttamutta. Siltikin täytyy sanoa, että vaikka ymmärrään kommenttisi isän vieraantumisesta (ja pienemmän kohdalla se etenkin varmaan onkin konkreettisempaa), niin olen ikävä kyllä kuitenkin sitäkin mieltä, että hyvä *vanhemmuus* on myös toisen vanhemmuuden tukemista. Mikäli exäsi ei ole päihde- tms. ongelmainen ja kuitenkin luotat häneen isänä ja ihmisenä, minusta lähes kaikkia tapaamispyrkimyksiä (kohtuuden rajoissa tietenkin!) tulee tukea. Nimittäin jokainen tapaaminen on tärkeä LAPSILLE, vaikka ne olisivat vaikeita sinulle.... :-( Voitko käsi sydämellä myöntää, ettet olisi päästänyt isompaa lasta kahdestaan isänsä kanssa kaupungille manitsemistasi syistä? Toisin sanoen, onko ihan varma, ettei isän uusi tyttöystävä ollut suurempi syy...? Itse ainakin olen ollut hirveän mustasukkainen exäni ensimmäisistä tyttöystävistä (en onneksi enää - nyt ihmettelen, jos jollekin kelpaa! ;-D), ja se on mielestäni inhimillistä ja ymmärrettävää! Mutta siltikin omia tunteita tärkeämpää on punnita, mikä lapsillenne on parasta! Mitä riidattomampi tulevaisuus ja mitä enemmän isäänsä tapaavat, sen parempi heille... Jälleen siis luonnollisesti sillä varauksella, että isä on vaatimuksissaan kohtuullinen! Minusta kaupunkireissu isomman kanssa, kun pienempi on vielä noin pieni, on kohtuullista. Mutta tämä sillä varauksella, etten toki tunne teitä tai tapauksenne yksityiskohtia...
Mitä siihen tulee, että exäsi ottaa isänsä (=lasten isoisä) mukaan "äänitorveksi" osittaa puolestaan melkoista selkärangattomuutta. :-/ Parasta olisi kaikille, jos pystyisitte sopimaan nämä asiat MAHDOLLISIMMAN aikuismaisesti keskenänne, ilman muuta sukua... Suosittelen lämpimästi käyntiä lastenvalvojan pakeilla! Se olisi oikeastaan tilanteessanne ihan välttämätöntä, sekä kummankin teidän oman edun että etenkin lasten edun mukaista. Varatkaa aika, jotta pääsette sopimaan tapaamisista ja ne saadaan säännöllisiksi ja niistä on "mustaa valkoisella". Silloin vältetään nuo spontaanit "otetaan Julia mukaan, kun on kiva leikkiä kotia" -tilanteet. Ja kuten sanottu, lasten edun mukaista on se, että tapaamisiin saadaan jonkinlaista säännönmukaisuutta.
Oikein paljon voimia sinulle ja kaunista ja lämmintä kesää teille!