Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan perhe-elämää!
20.02.2015 |
Inhoan elämääni. En kestä tätä melusaattetta ja jatkuvaa härdelliä enää yhtään. Lapset ovat 7 ja 5 v, joten pikkuhiljaa kai pitäisi olla helpompaa ja mukavampaa. Höpö höpö, ei tää miksikään muutu.
Käyn töissä, josta pidän. Harrastan harrastuksia, joista pidän. Minulla on kavereita, sellaisia, joita tavataan lasten kanssa tai yksin. Minulla on osallistuva mies ja vasta löydetty luotettava lastenhoitaja. Mutta silti inhoan tätä, mikään edellä mainituista ei riitä, kun koskaan missään ei ole hiljaista ja rauhallista. Omaa paikkaa ilman meteliä. Ei koskaan aikaa, ettei tarvitse kieltääkäskeäojentaaneuvojakieltääkieltääkieltää. Pestä pyykkiä, siivota loputtomasti ja siti elää siivottomuuden keskellä. Kylmää, pimeää, loskaa, huutoa, meteliä, aikatauluja loputtomasti.
Ai niin, mullahan pitäis olla vielä ne ikuisesti hiljaiset omissa oloissaan piirtelevät tyttölapset, joiden olemassaoloa tuskin huomaa.
Joopa. Miks en älynnyt ajoissa, että elämässä tärkeintä mulle on hiljaisus, loppuun ajatellut ajatukset ja lauseet. Rauha jaharmonia. Elämä yksin introverttina. Nyt on myöhäistä. Harkitsen eroa pelkästään siksi, että saisin olla yksin edes joka toinen viikko.
muita?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:51"]Kuulostaa just mun inhokkielämältä ja siksi tein jo aikaa sitten päätöksen, etten tee penskoja. Voimia sinulle, en osaa valitettavasti neuvoa :(
[/quote]
Mulla sama. Mutta voimia ap:lle. Mieti että jo n. 5v päästä lapset rauhottuu. Ehkä voisit myös ihan suoraan sanoa kaipaavas omaa aikaa. Mutta sano kiltisti. Mun äidillä oli tapana tiuskia ja raivota. Sä voisit sanoa kiltisti että parin tunnin aikana ei saa häiritä koska äiti lepää. Tai jotain. Ja hanki niille lapsille vaik harrastuksia paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:51"]Kuulostaa just mun inhokkielämältä ja siksi tein jo aikaa sitten päätöksen, etten tee penskoja. Voimia sinulle, en osaa valitettavasti neuvoa :(
[/quote]
Mulla sama. Mutta voimia ap:lle. Mieti että jo n. 5v päästä lapset rauhottuu. Ehkä voisit myös ihan suoraan sanoa kaipaavas omaa aikaa. Mutta sano kiltisti. Mun äidillä oli tapana tiuskia ja raivota. Sä voisit sanoa kiltisti että parin tunnin aikana ei saa häiritä koska äiti lepää. Tai jotain. Ja hanki niille lapsille vaik harrastuksia paljon
[/quote]
5 vuotta on aika pitkä aika vaan jaksaa..
Selvästikään kommentoijat eivät ymmärrä introverttiyttä ollenkaan. Se, ettei saa olla omassa rauhassa omine ajatuksineen voi todellakin olla raskasta. Siihen ei riitä tunti ollenkaan. Introvertti lataa akkunsa itsekseen ollessaan, jatkuva hälinä ja muut ihmiset stressaavat.
6, uskotko?! Tai tiedätkö?
8, en varsinaisesti halua eroon kummistakaan. Haluan eroon jatkuvasta metelistä, höpötyksestä, siivoamisesta, levottomuudesta, siitä ettei saa ajatella yhtäkään lausetta loppuun asti saatikka kokonaista ajatusta. Haluan eroon kiireestä töihin, kiireestä päiväkodille, kiireestä varmistamaan, että lapset ei ole turvattomia. Haluan eroon siitä, että jokainen homma pitää keskeyttää vähintään kerran, kun joku on pulassa.
Haluan edes joskus, vaikka kaksi kertaa kuukaudessa, kokea, että vastaan ainoastaan itsestäni. Syön mitä lystään ja milloin lystään. Haluan olla irti myyteistä ja arvotuksista. Haluan olla itsekäs ja juoda kuoharia, jos huvittaa.
Eli haluan eroon perhe-elämästä. Tuskin mun lapsissa tai miehessä mitään vikaa on. Ihan tavallisia tyyppejä. Mä vaan elän väärää elämää.
Mutta tiesitkö ap että kukaan muu kuin sinä et voi sitä elämääsi muuttaa. Jos sinun on kurja olla, asialle kannattaa tehdä jotain. Et olisi ensimmäinen etä-äiti eikä siinä ole mitään pahaa. Ei kaikki perhe-elämään kykene. Mutta pallo on sinulla. Voit odottaa että vuosikaudet lasten kasvamista tai voit yrittää muuttaa asioita jo nyt. Ja kai nyt isä voi tuon pari kertaa kuukaudessa sen vapaapäivän antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, juuri noin! Ei se auta yhtään, että makaan 1-2 tuntia makkarissa ovi kiinni, kun sieltä takaa kuuluu tauoton tappelu ja meteli. Se on sitten ihan sama oonko siinä mukana menossa. Tarvisin oikeasti äänistä vapaan tilan, tai tilan jossa saisin itse valita kuulemani äänet.
mulla ei oo 7 vuoteen ollut mahdollisuuksia latautua tavalla, joka on mulle oikea.
olen pyytänyt nätisti ja tiukasti. Kun pyydän tosi tiukasti saatan saada hetken joskus 1,5 kuukauden päästä. Mies ei vaan tajua sitä, se ei käsitä. Se syyllstyy ja ihmettelee, miksi en tarvitse aikaa hänen kanssaan vaan yksin. Varmaan tarvisin hänenkin kanssaa joo, mutta tämä yksinolon tarve on akuutimpi. Aina. Sitä on aina liian vähän.
13, sais kyllä voida.
yritän olla cool ja tiuskimatta niin pitkään kuin mahdollista, mutta nyt alkaa ola aika vaikeeta taas, kun 1kk sitten pyysin omaa aikaa, eikä ilmeisesti oo tulossa.
Ap, joka aina unohtaa allekirjoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulostaa että teillä olisi vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Eihän tuo ole oikein ettei saa mitään omaa aikaa.
Kyllä tuon jaksaa, kun mielessään tarkkaan punnitsee kaikki muut vaihtoehdot. Vaikka vielä 5 vuotta tuntuu kamalan pitkältä ajalta, niin se menee kyllä, jos itsestä löytyy vähääkään selkärankaa ja päättäväisyyttä. Itse koin saman meidän kaksosten kanssa, elin varaliekillä, mutta en vaan antanut periksi. Nyt on hiljaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kyllä sun on mahdollista yhdistää perhe-elämä ja se että hengität omassa elämässäsi. Koita nyt kaikessa inhossasi muistaa, että lapset ei ole syyllisiä siihen että oot irti omasta elämästäsi. Ei ne ole. Lapsista et vaan voi erota etkä voi edes kuvitella miten paljon hankalampaa heillä ja sulla olisi sen sun haaveileman eron jälkeen.
Mulla on kai aika tarkkaan samanlainen luonne, introvertti ja toisaalta inhoan sitä että eri suuntiin ravaaminen vie järjen. Yksi mitä voit kokeilla on, että yritä elää joka hetkessä omissa nahoissasi. Silloin kun menet kauppaan, töihin tai mihin menetkin niin pysähdy siihen hetkeen, että olet olemassa ja ajatukset just siinä hetkessä. Ihmeesti elämä pysähtyy ja ihan eri tunne ottaa seuraava askel.
Oletko varma että sun lapset ei reagoi, siis metelöi yms. senkin takia, että vaistoaa että olet tyytymätön. Tai reagoiko ne koska ne vaistoaa että et halua olla heidän kanssaan. Mun mielestä sä et suinkaan tarvitse yksinoloa ja vaan kaksinoloa yhden lapsen kanssa kerrallaan, ja sun miehen kanssa. Teidän pitäisi sopia vaikka kerta/viikko toinen vanhempi toisen lapsen kanssa toinen toisen kanssa pari tuntia kahdestaan. Sä et kohtaa nyt ketään, et edes itseäsi. Ja tässä kohtaa sun on turha puskea ulospäin pahaa oloa, että et pääse arjestasi jonnekin hallusinaatioihin sinkkuelämästä. Sä olet äiti ja vaimo, hyväksy se ja ala elää jokaista hetkeä ja katso silmiin lastasi ja miestäsi joka ikinen kerta kun avaat suusi.
By the way, iänikuiseen meteliin alkaa kummasti auttaa kun alat kuiskata vastaukset. Toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:19"]
By the way, iänikuiseen meteliin alkaa kummasti auttaa kun alat kuiskata vastaukset. Toimii.
[/quote]
Totta, tämä toimii usein. Jopa kokonaisen päiväkotiryhmän kanssa.
Huh, varmasti raskasta :( Kuulosti aika kurjalta elämältä. En siis voi samaistua mutta tsemppiä. Kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiiti. En mä tiedä onko mulla rohkeutta erota :( toivon, että olisi.
ap
sulla on selkeesti mielenterveysongelmia, varaa aika psykologille.
Mä oisin varmaan just ehdottanut harrastuksia, kavereita ynm. mutta jos mitkään elämän iloista ei auta etkä voi nauttia perhe-elämästä laisinkaan, kannattaa varmaan erota. Ennemmin kuin katsoa, katua ja katkeroitua. Luulisi että lapsetkin jo tuollaisesta kärsisivät..
Jos jaksat vielä ihan muutaman vuoden, niin helpottaa varmasti.
Kuulostaa just mun inhokkielämältä ja siksi tein jo aikaa sitten päätöksen, etten tee penskoja. Voimia sinulle, en osaa valitettavasti neuvoa :(
Vanha ketju, mutta aihe varmasti tuttu monelle edelleen. Minä kestin aikoinaan sen ajan, kun omat oli pieniä ja nuoria. Enää en jaksaisi esim. Puolison lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Haluat siis eron lapsistasi? Et miehestäsi?