Lapsen ääni lastensuojelutapauksissa

Eerikan tapaus on laittanut miettimään pakosti lastensuojelua ja sen toimivuutta. Mietin että miten lapsen ikä vaikuttaa lastensuojetapausten ratkomiseen. Esim. Eerikan tapauksesta luulen että hän oli juuri erittäin haavoittuvaisessa iässä sen puoleen että ei ollut niin pieni että olisi vain möläyttänyt tietoja kotioloista niitä kysyttäessä mutta ei ollut vielä niin iso että olisi uskaltanut uhmata väkivaltaisia hullua isää ja psyko Laamasta vastaan. Tuon ikäisen mitä Eerika oli, saa valitettavasti helposti manipuoloitua ja peloiteltua kuoliaaksi. Uskon että hiljaisuus oli asia, jonka Eerika luuli että pitää hänet elossa. En vain ymmärrä että tavattuaan niin monia "asiantuntijoita" varsinkin terveydenhuollon ammattilaisia niin miten kukaan ei pystynyt luomaan häneen sellaista suhdetta, että olisi saanut edes jotain irti niistä kauheuksista mitä tapahtui kotona enkä usko että tarpeeksi edes yritettiin. Pääasiassahan ongelmista käytiin keskusteluja vajakki isän kanssa.

Tuosta aiheesta vielä sen verran että ihmettelen sitten yleisellä tasolla miten nämä kaikki muut pahoinpidellyt lapset on osattu ottaa huostaan koska tuntuu että jokaiseen sossun kyselyyn riitti Tarkin valehtelu ja keksityt syyt. Onko sitten niin että muissa tapuksissa vanhemmat eivät ole edes yrittäneet valehdella vaan myöntäneet pahoinpitelyn niistä kysyttäessa tai onko niin että lähes kaikissa muissa tapuksissa lapset ovat itse avautuneet edes jonkin verran?

Kyllä huono on lapsen oikeusturva jos turvaan pääsemiseksi vaaditaan se että itse uskaltaa avata suun ja kertoa väkivallasta!!! Jos edes epäillään lapsen kaltoinkohtelua lasta ei saisi päästää takaisin kotiin ennenkuin on aivan varma että sellaista ei tapahdu. Nyt näytti Eerikan kohdalla esim. olevan niin että kun varmuutta syyllisyydestä ei ole niin lapsi piti palautaa. Mutta kyseessähän on lapsen elämä! Näyttää olevan siis tärkeämpi vanhempien oikeusturva ettei vain tule väärin tuomituksi?

Ja Eerikan tapauksesta vielä sen verran että kaiken sen perustella mitä olen lukenut tapaus ei ole ollenkaan niin helppo ja perus lastensuojelutapaus kun alusta moni ehkä luuli. Ihmiset, edes sossut eivät yleensä osaa ajatella jotain aivan sairasta vaihtoehtoa. Uskon että monille sossuille ei ole tullut ennen vastaan tapausta jossa hirviövanhempi itse etsii apua lapselle ja kiikuttaa lääkärille. Tuli vaan mieleen että eikö Tarkkia pelottanut että oikeasti lääkärissä käytyään paljastuu jotain häntä vastaan vai oliko niin että näistä ongelmakäyttäytymisistä hän ei oman luulonsa mukaan valehdellut vaan oli suoraan tuon psyko äitipuolen keksimiä kaikki ja hän ei tiennyt sitä vajakki kun oli? Toisaalta kyllähän hän sitten pahoinpitelyjäljistä kuitenkin sujuvasti valehteli.

Toivottavasti tämän tapauksen jälkeen lastensuojelun toimet pystytään tehostamaan niin paljon että myös ne uskomattoman sairaan tapaukset joissa lapsi ei itse tuo ilmi mitään sanallisesti eivät jää ikinä pimentoon ja lapsi pääsee turvaan. Tämän Eerikankin tapauksen pitäisi olla selvä, lukuisia lastensuojeluilmoituksia virallisilta tahoilta, lukuisia pahoinpitelymerkkejä. Kyllähän niihin puututtiin mutta liian hitaasti ja liian pitkään uskottiin psykotyyppien höpö höpö selityksiin. Ja vielä ihmettelen psykologin mahdollisuuksia selvittää näitä tapauksia. Eerika oli HUS:ssissa psykologin lääkärikäynnillä ja muistaakseni haastattelun perusteella psykologi kirjoitti että oli huolissan siitä onko lapsella liikaa salaisuuksia kontollaan. Niin, eikö siis tullut mieleen että näitä salaisuukisa olisi pitänyt ehdottomasti yrittää selvittää paljon selvemmin. Sen sijaan lapsi laitetaan kotiin salaisuuksien kera.