Häiritseekö sinua, jos siaresi tai ystäväsi soittelee kerran viikossa?

Samma här. Ainoastaan sisko ja anoppi soittaa kerran viikossa ja äiti kerran kahdessa viikossa :) "ystävät" eivät ole olleet yhteydessä kesäkuun 2014 jälkeen. Ennen se olin minä joka AINA soitteli ja yritti tavata.

Ei, mutta en välttämättä vastaa. Olen introvertti, enkä oikein pidä puhelimeen vastaamisesta vapaa-ajalla. Se ei ole henkilökohtaista,  en jätä vastaamatta siksi että inhoaisin sinua, en vain ehkä jaksa sosiaalista kontaktia juuri sillä hetkellä. Töissä puhelimeen vastaaminen kuuluu toki työnkuvaan. Mieluummin töissäkin soitan itse.

minusta on ihanaa, kun ystävät ja sisko soittelevat minulle. tai äitini. vaikka kyllä itsekin soittelen heille. kauheaa on, kun anoppi soittaa ja sanoo ensimmäisenä:taaskaan ette ole minulle viikkoon soittaneet!

Kysytkö tosiaan kerran viikossa? Kieltämättä pikkuisen rasittavaksi menee, kun joku soittaa kolmesti päivässä, harva se päivä. Mutta onneksi ei ole pakko vastata.

Mieheni sisaret ovat juuri tuollaisia, etteivät pidä toisiinsa yhteyttä, vaikka asuvat kaikki pk- seudulla. Jurnottavat vain omissa oloissaan. Surettaa kun lapsensakaan eivät tapaa serkkujaan. Minusta sukulaiset ovat rikkautta, joten pidän omiin siskoihini tiiviisti molemmin puolin yhteyttä. Ja yritän nyös pitää yhteyttä näihin mieheni siskoihin, mutta he eivät ikinä soita minulle, eivätkä siis toisilleenkaan.

inä soitan kavereilleni ja sisaruksilleni vain kun tarvitsen apua jossakin tai haluan lainata rahaa. En kehtaisi myöntää tätä kelleen.M

Siskoni kanssa soittelen yli tunnin joka toinen tai joka päivä. Onnea on ihana isosisko <3 kun asuimme samassa kaupungissa kyläilimme myös joka päivä :)

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:33"]

Mieheni sisaret ovat juuri tuollaisia, etteivät pidä toisiinsa yhteyttä, vaikka asuvat kaikki pk- seudulla. Jurnottavat vain omissa oloissaan. Surettaa kun lapsensakaan eivät tapaa serkkujaan. Minusta sukulaiset ovat rikkautta, joten pidän omiin siskoihini tiiviisti molemmin puolin yhteyttä. Ja yritän nyös pitää yhteyttä näihin mieheni siskoihin, mutta he eivät ikinä soita minulle, eivätkä siis toisilleenkaan.

[/quote]

Kyllä mä pidän silti paljon yhteyttä läheisiini, vaikken yllättäviin puheluihin aina vastaakaan. Viestit hoituvat muuta kautta ja tapaamme ahkerasti. Joskus sovimme etukäteen skype-aikoja, ennakkoon sovitut yhteydenotot eivät tunnu ahdistavilta vaan mukavilta.

Musta olis vaan ihanaa, jos joku soittelis.

Ei tietenkään häiritse! Soittelemme tai tekstailemme ystävieni kanssa tosi paljon, kaikista lähimmän kanssa näemmekin useamman kerran viikossa. Soittelu on molemmin puolista. Vanhemmillani käyn kylässä tai kutsun heitä kylään myön usean kerran viikossa. Okei... olen sinkku, yksinhuoltaja, hoitovapaalla, joten muiden aikuisten seura kelpaa aina, mutta olen muutenkin ollut aina tosi sosiaalinen, ahdistaisi olla vaan yksikseen himassa istumassa kaiket päivät.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:01"]

Ihan vain kuulumisia kyselläkseen ja niitä näitä jutellakseen? Minusta alkoi tuntua, että pidän läheisiini liian usein yhteyttä. Nyt en ole soitellut kenellekään, eikä kukaan minulle, joten yhteyttä ei siis ole pidetty joulun jälkeen. Tähän asti vain minä olen ollut se, joka on yksipuolisesti pitänyt yhteyttä, mutta olin kai vain häiriöksi.

[/quote]

Kerran viikossa on hyvä määrä,ei häiritse.Jos joku soittelee monta kertaa päivässä,vaikka ei ole varsinaista asiaa,se saattaa jo häiritäkin :D

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:13"]

Ei, mutta en välttämättä vastaa. Olen introvertti, enkä oikein pidä puhelimeen vastaamisesta vapaa-ajalla. Se ei ole henkilökohtaista,  en jätä vastaamatta siksi että inhoaisin sinua, en vain ehkä jaksa sosiaalista kontaktia juuri sillä hetkellä. Töissä puhelimeen vastaaminen kuuluu toki työnkuvaan. Mieluummin töissäkin soitan itse.

[/quote]

Mulla on sama juttu,siis tuo että en välttämättä vastaa koska haluan olla rauhassa.Jos tiedän että soittajalla ei kuitenkaan ole "oikeaa" asiaa en vastaa,jos  en ole rupattelutuulella.Jos on tärkeää asiaa,voi aina tekstata tai soittaa uudestaan.Muttta noin yleisesti ottaen ei häiritse,että läheiset kaipaavat minua :)

Ei se haittaisi vaikka itse olen näitä jotka puolin ja toisin pitää yhteyttä ehkä kerran kuussa ja ystävien kanssa vielä harvemmin.

Minä juttelen ystävien ja sisarusten kanssa lähes päivittäin! Monesti tulee iltaisin istahdettua sohvannurkkaan vaihtamaan kuulumisia ja vatvomaan päivänpolttavista asioista, tunti, parikin. Välillä teen kotitöitä handsfree korvalla ja jutustelen mukavia kavereiden kanssa. :) Sosiaalisuus on elämän suola ja pippuri!

Ihan mukavaa se on, vaikka olenkin juuri se, joka ei koskaan soita itse.