Syyllisyys lapsen ojentamisesta
Miksi mulle tulee aina niin paska fiilis ku komennan lastani, tai kun kiellän häneltä jotain :(
Yritän järkeillä, että toimin oikein, mutta kun toinen itkee ja tottelee lähes aina mukisematta, niin tulee aina ihan natsimutsi olo..
Kommentit (12)
Päihittää=pahoittaa, Herkko=herkkä :D
Toi siivous oli siis vaan esimerkki, eikä hän nyt siitä ala edes itkeä. Havainnollistin enempi, miksi huudan..
Kyllä Ap sun pitäisikin tuntea syyllisyyttä, sillä kuvailemasi kasvatustapa ei ole oikein rakentava. Huudat lapselle ja jätät hänet yksin itkemään. Mieti kovvasti, voisitko mennä kun alkaa kiukuttaa hetkeksi vetäään happea ja sanoa sitten asiat tytöllesi tiukasti mutta asiallisesti. Tyttö varmaati myös on jo alkanut ymmärtämään, että huutaminen ei ole oikea tapa ratkaista konflikteja, siksi herkkäänä kääntyy sissäpäin ja lakaa itkemään. Sinulle Ap voisi tehä hyvää vihanhallintaterapia.
Tsemppiä kasvatukseen ja toivottavasti haet siihen apuja muualtakin kuin täältä palstalta!
En tiedä millaisen hirviöhuutaja kuvan nyt minusta saitte, kun terapiaa ehdotetaan :) No en koe ihan terapiaa tarvitsevan, kiitos vaan :)
Tuskin olen ainoa joka korottaa ääntään lapsilleen? Tuo yksin jättäminen -joo, se varmaan on väärin, mutta se on hetki jolloin molemmat saa aikaa miettiä Puimme asian sitten yhdessä kun tilanne rauhoittunu.
Ehkä me molemmat tytön kanssa ollaan yliherkkiä persoonia?
ap
Mitä vit!? Kyllä kao nyt 11-vuotiaan voi jättää yksin märisemään, ei se mikään vauva ole enää!!!
Hyvähän se vaan on että pidät rajat.Se luo lapselle turvallisuuden tunteen.Myös arki on miljoona kertaa helpompaa kun sitä johtaa aikuinen.Olen nähnyt niin paljon tapauksia joissa lapselle on ensin annettu liikaa valtaa ja sit aikuisen pinna lopulta katkeaa ja siitä se vasta huono omatunto tulee.
No ei nyt helvetti. Anna itkeä! Se on lapsenomaksi parhaaksi. Se itkukin on vain kapinointia sinua vastaan. Vai mitä, kun lapsi on teini ja huutaa että en varmasti mene kouluun niin äiti-mammanen lohduttaa että joo ei tarvii mennä. Hys hys.
Tuleeko huono omatunto komentamisesta, vai komennatko liian tiukkaan/rumaan sävyyn jos hän kerran aina tottelee heti?
Kyse siis 11v. tytöstä. Mulla aika pitkä pinna, mutta kun se menee se menee nopeasti. Sitten huudan (miehen mielestä en edes huuda, tytön mielestä huudan) ja tyttö pyytää etten huutaisi. Selitän että huudan ku samoista asioista saa sanoa moneen kertaan.
En ilkeile tai ole mielestäni tarpeettoman vihainen, tyttö alkaa vaan herkästi aina itkemään ja koittaa heti alkaa sovittelemaan (äiti ei riidellä, joo mä tuun/teen/meen)
Väkivaltaa ei ole koskaan ollut, ja lepyn usein nopeasti.
Hän ei pelkää siis mua, mutta ei vaan ilmeisesti halua suututtaa mua ja haluaa heti lopettaa riidan. Minä olen se joka monesti hetken vielä jatkaa "huutamista" selittää miksi jotain pitää tehdä tms. ja miksi olen vihainen) ja toinen vaan et "joo, äiti, okei" :(
Sitten poistun tilanteesta, ja tyttö jää yksin itkemään.
Sen jälkeen tyttö tulee usein pyytämään minulta anteeksi, tai minä menen hänen luo ja vielä rauhassa jutellaan ja halataan.
Kyse ei ole siitä, että haluaisin paijata vaan kullannuppuani. Haluankin olla rajat asettava jne. (Mulla ollut paljon tiukempi kasvatus+selkää annettu)
Mutta olenko tarpeettoman vihainen mahdollisesti (yli)herkkää(?) lastani kohtaan, vai onko normaalia tuntea syyllisyyttä? Äitini ei mielestäni syyllisyyttä tuntenut.
Olisi helpompaa olla tiukka, jos toinen laittaisi vähän edes vastaan, niinku minä tein nuorena. Mutta kun toinen jotenkin "alistuu" heti, niin tulee itselleen vaan ihan hirvittävä olo :'(
ap
voisiko olla kysymyksessä syyllistäminen? lapset ei ole tyhmiä, siis huomannut sinun tunteesi ja siksi itku herkässä. tahallaan haluaa herättää nuo tunteesi?
No ei tuo nyt ihan kivalta kuulosta. Rajat voi pitää ja olla jämäkkä huutamattakin.
Joo, oon miettinyt et itkeekö lapsi siksi et lopetan ns. tekoitkua, mutta siitä ei oo kyse. Hän päihittää mielensä kyllä ihan aidosti. Ehkä hän on sen verran Herkko että huutamista ei tarvittaisi, mutta kun se puhe ja komentaminen ei aina mene perille tai tehoa. Sillon ollaan että "Oho, joojoo", tuntuu että tämä " huutaminen" on pakko kun muu ei tunnu auttavan :(
Oon tytöllekin sanonut et en huutaisi jos hän uskoisi kerrasta. Tai edes toisesta.
Niinku sanoin, niin mulla on pitkä pinna ja jaksan hokea, esim. Että siivoappa nyt se huoneesi jne. moneen, moneen kertaan. Sit joku päivä räjähdän, kun mitään ei ole tapahtunut! Sitten alkaa "joo, mä siivoon äiti, älä huuda"
Huoh.
ap