Laihdutus ei parantanut itsetuntoa

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:20"]

Samoin! Nyt laihempana joka ikinen makkara tuntuu isommalta asialta kuin pullukkana. En myöskään meinaa kehdata lähteä mihinkään kun koen itseni niin isoksi. Laihdutan edelleen. Ennen BMI 27, nyt 19. En ymmärrä, miten luulin olevani ok silloin pyöreänä ja vetelin vain onnellisena pitsaa.

[/quote]

Joo tuttu tunne tuo, että jokainen makkara tuntuu isommalta.. Siis jos vaikka istun ihan normaalisti niin mietin että näkyyköhän tuo makkara nyt jonnekin, enkä todellakaan ennen miettinyt tuommoisia kun pukeuduin telttoihin.

ap

Täytyisi olla niin killeri kroppa ja nuori että saisit ihailua. Niin se tänäpäivänä menee. Onnittelut laihtumisesta.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:26"]

Täytyisi olla niin killeri kroppa ja nuori että saisit ihailua. Niin se tänäpäivänä menee. Onnittelut laihtumisesta.

[/quote]

Olen vielä aika nuori, 22v. Enkä minä odota mitään ihailua, se lähinnä saisi minut ahdistumaan entistä enemmän. Lähinnä haluaisin että pystyisin jollain tavalla nauttimaan "saavutuksestani" ja tuntemaan oloni ns. normaaliksi, etten koko ajan miettisi kroppaani ja sitä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat.

ap

Itse olen laihtunut niinikään muutaman kymmenen kiloa, nyt olen ihannepainossani, mutta itsetunto on yhä se kiusatun, lihavan tytön. Kommentit, joita olen saanut ovat olleet sekä kannustavia, että "Syötkö sinä enää mitään"-tyylisiä ei niin mukavia päivittelyitä. 

Ostan edelleen liian isoja, peittäviä vaatteita, en voi uskoa, että kukaan mies katsoisi kiinnostuneena jne. Joskus tyhmänä ajattelin, että kaikki itsetunto-ongelmat häviää kunhan laihdun oikeanlaiseksi. No se "oikeanlaisuus" on pään sisällä, ja pääasiahan se on, että on sit minkä kokoinen tahansa, olisi sinut itsensä kanssa.

Nyt käydään terapiassa ja parantelemassa lapsuuden haavoja ja opettelemassa hyväksymään itseni&rakastamaan itseäni.

Mulla ihan eri kokemus. Eihän normaalipainossa ole mitään makkaroita. Mullal itsetunto nousi huimasti ja olin oma iloinen itseni. Nyt olen lihonut takaisin ja olen masentunut siitä:(

Mulla kävi päinvastoin. Itsetunto nousi roimasti ja kehut vaan lisäsivät hyvää mieltä. :) Ihanaa kun ei enää tarvitse olla se hapannaamainen läskiperse jota kukaan mies ei koskaan katso!

Minä taas laihdutin, mutten ollut silloinkaan tyytväinen vartalooni. Se on nimittäin sen mallinen, etten koskaan saa siitä sellaista omaa unelmieni vartaloa. Nyt olen hieman lihonut takaisin ja näytän mielestäni paremmalta. Liian hoikkana minulta hävisivät ne vähätkin kurvit.

Mulla on yksi tuttu, jonka mitat olivat luokkaa 180cm/160kg. Hän meni leikkaukseen, jossa vatsalaukun kokoa pienennettiin merkittävästi ja laihtui kahdessa vuodessa noin 85-90 -kiloiseksi. Oli onneton ja vittumainen ihminen jo ennen leikkausta, mutta ei tullut laihtumisesta yhtään onnellisemmaksi. Käy nykyään terapiassa setvimässä asioitaan, tai on itseasiassa käynyt jo joitain vuosia, eikä ole tullut hullua hurskaammaksi.

Laihtuminen ei ole tae mistään.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:37"]

Mulla kävi päinvastoin. Itsetunto nousi roimasti ja kehut vaan lisäsivät hyvää mieltä. :) Ihanaa kun ei enää tarvitse olla se hapannaamainen läskiperse jota kukaan mies ei koskaan katso!

[/quote]

Surullista, että olit lihavana hapannaamainen. Onneksi olet hoikistunut ja voit paremmin myös sisäisesti!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:26"]

Täytyisi olla niin killeri kroppa ja nuori että saisit ihailua. Niin se tänäpäivänä menee. Onnittelut laihtumisesta.

[/quote]

Olen vielä aika nuori, 22v. Enkä minä odota mitään ihailua, se lähinnä saisi minut ahdistumaan entistä enemmän. Lähinnä haluaisin että pystyisin jollain tavalla nauttimaan "saavutuksestani" ja tuntemaan oloni ns. normaaliksi, etten koko ajan miettisi kroppaani ja sitä mitä muut siitä mahdollisesti ajattelevat.

ap

[/quote]

Sä oot aika nuori, epävarmuus kuuluu ikään. Mustakin tuntui joskus parikymppisenä, että murrosikä jotenkin tuntuu jatkuvan jollain ihan uudella tavalla. Kyttäsin koko ajan itseäni ja muiden reaktioita omiin "heikkoihin" kohtiini. Jossain vaiheessa opin, ettei mussa ole mitään vikaa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:32"]Itse olen laihtunut niinikään muutaman kymmenen kiloa, nyt olen ihannepainossani, mutta itsetunto on yhä se kiusatun, lihavan tytön.
[/quote]

Voisiko olla mitään merkitystä sillä, että tavoittelet laihuudella jotain mitä et ole vielä ikinä kokenut. Mulla nimittäin laihtumisesta tuli upea olo. Mutta minä kunnlaihdutinkin pois viimeisimmän lapsen myötä tulleita ylimääräisiä kiloja. Nyt olen taas se oma hoikka itseni mikä olen suurimman osan elämääni ollutkin. Ja se tuntuu hyvältä.

Oon pahoillani sun puolesta. Toivoisin, että muutkin saisi laihduttamisesta iloa, niin oltaisi terveempi kansa. Oon nelikymppinen ja mulla on nyt laihdutuksen ja treenaamisen seurauksena upeampi kroppa kuin ikinä. Ensimmäistä kertaa olin uimahallissakin selkä suorana, kun oma kroppa ei hävettänyt yhtään. Oikeastaan tiesin näyttäväni hyvältä.

Ehkä juuri tuosta syystä kuivakat naiset ovat monesti niin happamia; ne on tietoisia kropistaan ja keskittyminen menee siihen, ei pysty olemaan vapautuneesti!

Ongelma on ylipäätään vartaloon keskittyminen. Sille haluaisi ihailua, mutta eihän se mikään ihmeellinen kuitenkaan ole vaikka vaivaa olisi nähnyt kuinka paljon.

Samoin! Nyt laihempana joka ikinen makkara tuntuu isommalta asialta kuin pullukkana. En myöskään meinaa kehdata lähteä mihinkään kun koen itseni niin isoksi. Laihdutan edelleen. Ennen BMI 27, nyt 19. En ymmärrä, miten luulin olevani ok silloin pyöreänä ja vetelin vain onnellisena pitsaa.

Keskity muihin asioihin elämässäsi, ei kaikki kropat voi saada ihailua kun nykyään ns.normaalikaan ei näytä enää miltään. Ulkonäköasiat on ahdattu niin kapeaan muottiin. Ole kuitenkin ylpeä saavutuksestasi, sait taatusti terveemmän olon itsellesi laihdutuksen myötä ja varmasti elinvuosiakin lisää.