Jos lapsella erikseen ns. kouluminä ja kotiminä, niin

En usko, että rauhallisuus on pahe. Kunhan lapsi ei alisuoriudu ujoutensa vuoksi eli tarvitsee kannustusta osallistumiseen.

Eikö sulla oo työminää ja kotiminää? Normaalilta kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 12:34"]

Eikö sulla oo työminää ja kotiminää? Normaalilta kuulostaa.

[/quote]

Kaikilla ei ole. Esimerkiksi minä koen olevani epäaito ihmisenä jos muuttelen itseäni ympäristön ja ihmisten mukaan. Käytöstavat ja etiketti on sitten eri asioita. 

Minustakin on ihan normaalia, että on eri minä eri paikoissa ja eri seurassa. Joskus olen ajatellut, että voi olla uuvuttavaa, jos nuo roolit ovat kovin erilaisia. Toisaalta voi ihan yhtä hyvin olla mukavaa vaihtelua, että saa olla aina erilainen. Mutta sen olen joskus huomannut, että syntyy ristiriitaisia tilanteita, kun samassa seurueessa on ihmisiä eri ympäristöistä. Esim. eräs tuttu on ihan eri ihminen minun seurassani kuin mieheni. Ja kun me molemmat olemme paikalla, niin hän on silminnähden ihmeissään, että miten pitäisi olla. Nuori ihminen on kyseessä, joten kysyin häneltä kerran, että onko ne tilanteet hänelle hankalia. Hän oli kyllä itsekin tiedostanut tuon ristiriidan, mutta sanoi, että pärjää sen kanssa kyllä.

Kuka siitä on vääntänyt ongelman?

Tuohan on ihan normaalia. Ihmiset käyttäytyvät eri paikoissa ja/tai seurassa erilailla. ainakin useat. Mitä erikoista siinä on? 

No, on ihmisiä joilla menee aivot jumiin jo ajatuksesta että joku haluaa tänään syödä riisipiirakan vaikka eilen söi perunapiirakan. Joidenkin mielestä jos joku asia on kerran ollut tietyllä tavalla niin sama pitäisi päteä aina, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. He eivät siis myöskään ymmärrä että jotkut käyttäytyvät eritavoin erilaisissa ympäristöissä.

Olin muuten itse juuri tuollainen lapsi mitä ap kuvaili =)

En pidä itse tätä erikoisena, pikemminkin, minusta on hyvä, että eri tilanteissa ja paikoissa käyttäydytään eri tavoin. Mutta tuntuu, että koulumaailma on sellainen, että siellä pitäisi ilmeisesti olla sellainen tyyppi, että haluaa olla koko ajan äänessä ja saada huomiota keinolla millä hyvänsä. Äänekkäät höpöttäjät, viittaamatta ja ilman vastauslupaa pulpetistaan huutelijat taitavat olla se valtaa pitävä enemmistö luokissa, valitettavasti. Toisille ei kotona opeteta, että pienessä porukassa käyttäydytään eri tavalla kuin suuressa luokassa, jossa tavoitteena on oppiminen ja työrauha eikä itsensä ja oman äänensä jatkuva esilletuonti. Jonkinlainen tapakasvatus ja ryhmässä toimimisen perussäännöt aivan hukassa osalla nykylapsista, lieneekö sitten vanhempansa niitä työpaikkojensa päällepäsmäreitä ja besserwissereitä, jotka äänessä koko ajan. Aktiivisuus ja puheliaisuus eivät aina merkitse hyviä sosiaalisia taitoja, päinvastoin! ap

Ajatuksissa tiedän vastauksen, mutta en osaa sitä paperille kirjoittaa. Itse olin koulussa tarkailia ja tutussa seurassa oma itseni. En tiedä olinko epävarma, joten seurasin kaikkia ja loin heistä mielessäni kuvaa. Ystävän löytäessä osasin olla oma itseni, mutta kotona kaikki jo tunsivat minut, niin hällä väliä miten käyttäydyin. En ollut kyllä arka, mutta varovainen uusien ihmisten kanssa.