Onko emäntä -sanalla negatiivinen kaiku?
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta jossa paksujalkaisesta ihmisestä käytettiin termiä emäntä -vaikutelma.
Kommentit (31)
Ei minusta ainakaan. Minä olen tämän talon emäntä, mieheni isäntä. :)
Mies puhuu emännästä välillä kun minusta puhuu ja olen alle 30. Apua, en ole ajatellut että olisi negatiivista. Onko pätevä emäntä myös jotain kettuilua?
Työläinen, lihava, ruma, Justiina, kouluja käymätön, tyylitajuton = emäntä.
Mä kutsusin vain vanhoja maatalon emäntiä tuolla nimellä. Nuoremmathan n maatalousyrittäjiä. Äitini oli emäntä.
nainen, joka vastaa tapahtuman tai tilaisuuden hoitamisesta; majatalon, ravintolan tms. johtava nainen
talon päänainen, talon omistaja tai isännän vaimo
keittäjä
(puhekieltä) puoliso; nainen, tyttö
Minä olen oman kotini ja juhlieni emäntä. Siinä ei todellakaan ole mitään ikävää sävyä.
No kyllä, ainakin kun mieheni joku junttituttava kysyi "Oletkos sie sen Leppäsen emääntä???"
HYI
Jotkut naiset puhuu miehestään "meidän isäntä". Ok, jos mies on maanviljelijä ja on peltoa ja metsää. Rivarin pihassa grillaava mies nyt ei täytä isäntä-sanan mielikuvaa vaan antaa vaimosta juntin vaikutelman.
Aina kun kuulen miehen käyttävän sanaa "emäntä" niin puistattaa. Ihan kun kyse ei olisi tasavertaisesta pariskunnasta vaan mies on taantunut ja enemmän äiti-poika suhde kuin parisuhde. Ellei taas olla suursikalan, maatalon tai mansikkatilan pihapiirissä.
Mua kyllä vähän huvittaa, kun työkaverini puhuu miehestään isäntänä.... Ymmärtäisin hyvin, jos olis jotenkin maataloon viittavaa...
Just sellainen Justiina tulee sanasta mieleen. Ehkä vielä ok jos nuorta naista sanotaan emännäksi, mutta vanhemmasta se kuulostaa vähän oudolta, ellei henkilö ole oikeasti maatalon emäntä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:51"]
Työläinen, lihava, ruma, Justiina, kouluja käymätön, tyylitajuton = emäntä.
[/quote]
Noin puhuu koulujakäymätön ja sivistymätön ihminen. Emäntä oli ja on aina ollut se "johtava" nainen, oli kyseessä sitten maatilan pito tai juhlat. Ulkonäkö taas ei millään tavalla ole tittelistä kiinni.
En tykkäisi yhtään jos mua kutsuttaisiin emännäksi.
Mieluummin olen emäntä, kuin ämmä tai muija.
Olen nuori emäntä. Ihan mutkattomasti siitä ylpeä.
Mulle tulee mieleen joku kaljaa kittaava sovinisti-amis, jonka mielestä nainen kuuluu kotiin ja vaimo on vain nalkuttava kodinkone. Tällaiselle miehelle "oma nainen" on emäntä.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:52"]
Mä kutsusin vain vanhoja maatalon emäntiä tuolla nimellä. Nuoremmathan n maatalousyrittäjiä. Äitini oli emäntä.
[/quote]
Sama. Äitini oli ammatiltaan emäntä (maatalossa). Se siitä sanasta tulee ensimmäisenä mieleen. Ei nyt välttämättä negatiivinen kaiku, koska ammattihan sekin oli, mutta jos ei ole maalaistalon emäntä (eli sellainen vanhempi nainen jolla se ihan oikeasti on ammatti), niin ihmettelisin kyllä jos sanottaisiin emännäksi. En ottaisi kohteliaisuutena omalle kohdalleni osuessa.
Jos mies sanoisi mua emännäkseen niin siitä tulisi sellainen olo että olen hänen palvelijansa: emäntä tekee ruuan, pitää huushollin siistinä, kasvattaa lapset, pesee pyykit...
Mutta jos taas puhutaan yleisesti että joku on oikein emäntä-tyyppiä niin se on mielestäni ihan positiivinen. Sillähän tarkoitetaan sellaista hyvää juhlien järjestäjää, viherpeukaloa, hyvää leipojaa ja kokkia. Emäntä (tässä tilanteessa) on kaikin puolin siistin, kauniin, pullantuoksuisen, ja lämminhenkisen kodin naispuolinen "johtaja" :D
Mies sanoi mua emännäksi kun olin 22, hoikka ja nätti tyttö. En osannut ottaa sitä ainakaan kehuna - mielestäni termistä emäntä tulee mieleen kaulimen kanssa heiluva Justiina.