Onko alkoholismi geeneissä?

Alkoholismi on suirelta osalta geeneissä, mutta ei se silti tarkoita sitä, että pakko olisi juoda. Eikä sitä, ette sä pystyisi olemaan uomatta, jos haluaisit. Alkoholistin ongelma on, ettei se tosissaan halua.

mun isovanhemmat ja vanhemmat oli alkoholisteja, ja oon itse kokeillut just sen verran, että tiedän, miltä se vois tuntua. Miten se tarraa limbiseen järjestelmään ja palkitsee. Ja sit päätin olla juomatta enää, koska oon myös nähnyt, mitä se palkitsemisesta huolimatta ihmiselle tekee. Munkin vanhemmat on jo kuolleet. Mä en aio käyttää mitään päihteitä enää ikinä, koska tiedän, että tässä suvussa riippuvuusalttius on suuri ja tiedän, että mulla ei oo siihen varaa.

Minä olen itse raitistunut alkoholisti ja olen tätä asiaa paljon omalta kohdaltani miettinyt. Isänihän on myös raitistunut alkoholisti ja äidin puolelta sukua alkoholismia löytyy hirveästi, kun äiti on ainut 7:stä sisaruksesta joka ei ole alkoholisoitunut.

En ole expertti, mutta kyllä mä sanoisin että kyllä siinä perimässä varmasti on ne "mahdollistavat" tekijät. Eli alkoholistien lapsilla on jotenkin aivot rakentuneet sillä tavalla, että alkoholi aiheuttaa sen suuren vapauden tunteen, joka siis on se alkoholisoitumisen käynnistävä asia ja jossa alkoholisti eroaa ns. normaalista juomarista. Se on minulla ollut tunne-elämässä semmoiset lukot, jotka alkoholi on aukaissut. Alkoholisti jos haluaa elämänlaatunsa parantuvan, niin tämän asian taakse ei kuitenkaan voi luikkia, vaan niitä lukkoja on selvinpäin uskallettava ruveta kohtaamaan. Minulle itselleni ainakin todellisuuden kohtaaminen selvinpäin oli aluksi aivan helvetillisen pelottavaa, vaikka ei mitään viinanhimoja olekkaan ollut.

Toinen juttu ja minusta paljon merkittävämpi on sitten se, että lapsi joka kasvaa alkoholismin varjossa on erittäin isossa riskissä sairastua läheisriippuvuuteen. Eli häneen ei tavallaan synny tämmöistä rakkaudellista persoonaa, eli ei koe olevansa riittävän hyvä ja ihmiseen sitoutuu häpeää. Oma identiteetti on hukassa ja syvälle omaan persoonaan varastoituu tunne omasta arvottomuudesta. Tämä johtuu siitä että kaikkiin riippuvuuksiin liittyy se, että riippuvainen ihminen ei osaa rakastaa itseään, eikä näin ollen tietysti ketään muutakaan. Eli vanhempi ei kykene siirtämään lapseensa tunnetta terveestä rakkaudesta silloin tietenkään.

Ja tämä siellä kaikkien roolien ja kulissien takana oleva paha olo voi hyvin herkästi johtaa siihen, että lapsi löytää teini-ikään tullessa ratkaisun viinasta siihen omaan sisäiseen rakkaudettomuuteensa ja epävarmuuteensa. Näin se oli ainakin minulla. Toimi muutaman vuoden helvetin hyvin, kunnes viimeiset pari vuotta olivat sitten aikamoista aikaa.

Eli alkoholismia ymmärtämätön ihminen voi herkästi kuvitella että ongelma olisi jotenkin siinä alkoholissa tai ihmisen tahdonvoimassa. Mutta kun minä taas ymmärrän niin että se todellinen ongelma on siellä ihmisen tunne-elämässä ja sielussa. Siinä selittämättömässä pahassa olossa. Alkoholi on ainoastaan lääke jota ihminen käyttää poistaakseen tuon pahan olon ja ikään kuin paetakseen itseään. No jokainen varmasti tajuaa että ihminen kun tarpeeksi kauan tuolla tavoin pakenee itseään, niin se paha olo siellä ihmisen sisällä ja kulissien takana kasvaa. Ja silloin kasvaa myös tarve juoda enemmän viinaa ja temput muuttuvat hurjemmiksi.

Eli jos minun pitäisi itse ottaa kantaa asiaan, niin minä kallistuisin sen kannalle, että kyseessä on enemmän kyse rakkaudettomuudesta ja häpeästä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, kuin suoraan geeneistä. Jos joku ei tuota ketjua katkaise ja rupeaa kohtaamaan sitä ongelmaa, siirtyy se häpeä aina seuraavalle polvelle.

up

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:49"]Minä olen itse raitistunut alkoholisti ja olen tätä asiaa paljon omalta kohdaltani miettinyt. Isänihän on myös raitistunut alkoholisti ja äidin puolelta sukua alkoholismia löytyy hirveästi, kun äiti on ainut 7:stä sisaruksesta joka ei ole alkoholisoitunut.

En ole expertti, mutta kyllä mä sanoisin että kyllä siinä perimässä varmasti on ne "mahdollistavat" tekijät. Eli alkoholistien lapsilla on jotenkin aivot rakentuneet sillä tavalla, että alkoholi aiheuttaa sen suuren vapauden tunteen, joka siis on se alkoholisoitumisen käynnistävä asia ja jossa alkoholisti eroaa ns. normaalista juomarista. Se on minulla ollut tunne-elämässä semmoiset lukot, jotka alkoholi on aukaissut. Alkoholisti jos haluaa elämänlaatunsa parantuvan, niin tämän asian taakse ei kuitenkaan voi luikkia, vaan niitä lukkoja on selvinpäin uskallettava ruveta kohtaamaan.

Toinen juttu ja minusta paljon merkittävämpi on sitten se, että lapsi joka kasvaa alkoholismin varjossa on erittäin isossa riskissä sairastua läheisriippuvuuteen. Eli häneen ei tavallaan synny tämmöistä rakkaudellista persoonaa, eli ei koe olevansa riittävän hyvä ja ihmiseen sitoutuu häpeää. Oma identiteetti on hukassa ja syvälle omaan persoonaan varastoituu tunne omasta arvottomuudesta. Tämä johtuu siitä että kaikkiin riippuvuuksiin liittyy se, että riippuvainen ihminen ei osaa rakastaa itseään, eikä näin ollen tietysti ketään muutakaan. Eli vanhempi ei kykene siirtämään lapseensa tunnetta terveestä rakkaudesta silloin tietenkään.

Ja tämä siellä kaikkien roolien ja kulissien takana oleva paha olo voi hyvin herkästi johtaa siihen, että lapsi löytää teini-ikään tullessa ratkaisun viinasta siihen omaan sisäiseen rakkaudettomuuteensa ja epävarmuuteensa. Näin se oli ainakin minulla. Toimi muutaman vuoden helvetin hyvin, kunnes viimeiset pari vuotta olivat sitten aikamoista aikaa.

Eli alkoholismia ymmärtämätön ihminen voi herkästi kuvitella että ongelma olisi jotenkin siinä alkoholissa tai ihmisen tahdonvoimassa. Mutta kun minä taas ymmärrän niin että se todellinen ongelma on siellä ihmisen tunne-elämässä ja sielussa. Siinä selittämättömässä pahassa olossa. Alkoholi on ainoastaan lääke jota ihminen käyttää poistaakseen tuon pahan olon ja ikään kuin paetakseen itseään. No jokainen varmasti tajuaa että ihminen kun tarpeeksi kauan tuolla tavoin pakenee itseään, niin se paha olo siellä ihmisen sisällä ja kulissien takana kasvaa. Ja silloin kasvaa myös tarve juoda enemmän viinaa ja temput muuttuvat hurjemmiksi.

Eli jos minun pitäisi itse ottaa kantaa asiaan, niin minä kallistuisin sen kannalle, että kyseessä on enemmän kyse rakkaudettomuudesta ja häpeästä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, kuin suoraan geeneistä. Jos joku ei tuota ketjua katkaise ja rupeaa kohtaamaan sitä ongelmaa, siirtyy se häpeä aina seuraavalle polvelle.
[/quote] Kiitos että otit kantaa, ihan itku tuli kun luin sinun mielipidettäsi.. Niin monia perusteita jotka koskettivat minua. Unohdin myös kertoa että äitini isä, eli minun pappani oli alkoholisti ja todella väkivaltainen. Isäni isäkin oli, mutta en ikinä häntä nähnyt, koska muutti ruotsiin kun isä oli 6-vuotias.

Olisin geenien kannalla. Miehestäni tuli n. Kolme vuotta sitten alkkis. Hänen isänsä kuoli viinaan ja hänen lähisukulainen juo myös 24/7. Toivon ettei sama tapahdu lapsillemme.

Suvuistani päätellen kyllä. Itselläni ei kuitenkaan ole kovaa halua juoda, joten pystyn pitämään homman kontrollissa, vaikka suuremmalla juomistahdilla vaiva saattaisikin puhjeta.

Tätä on tutkittu adoptiolapsilla. Biovanhemman riippuvuustaipumus periytyy vahvasti, vaikka adoptioperheessä ei olisi lainkaan alkoholinkäyttöä. Toki ympäristö ja traumat vaikuttaa, mutta en lähtisi liikaa kaivelemaan, vaan eläisin omaa elämää selvänä. Harmi kun ei oo linkkiä heittää tohon tutkimukseen, kuulin siitä päihdelääketieteen kurssilla.

Kyllä osittain johtuu geeneistä, mutta myös opitusta mallista. Toisaalta jokainen on vastuussa omista valinnoistaan eli juoko alkoholia vai onko juomatta. On asian kiertelyä selittää tyyliin "geenit ohjaavat elämääni."

Muistaakseni on ja ei.

Geenit kasvattaa riskiä, mutta siihen vaikuttaa muunmuassa kasvuympäristö ja useat muut tekijät. 

Alkoholistin lapsella on suurempi riski tulla alkoholistiksi, nelinkertainen riski jos verrataan ei- alkoholistin lapseen. Silti puolet alkoholistien lapsista välttyy tulemasta alkoholistiksi. 

Lopulta se on valinta. Suurempi riski ei tarkoita että pitää vain hyväksyä kohtalonsa ja tulla alkoholistiksi, vaan se tarkoittaa että pitää olla keskivertoa enemmän varuillaan asian kanssa.

Alkoholistiksi tuleminen on aina henkilön oma päätös.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:18"]

Kyllä osittain johtuu geeneistä, mutta myös opitusta mallista. Toisaalta jokainen on vastuussa omista valinnoistaan eli juoko alkoholia vai onko juomatta. On asian kiertelyä selittää tyyliin "geenit ohjaavat elämääni."

[/quote]

Se ikävä juttu kyllä on, että Suomessa alkoholinkäyttö kuuluu vahvasti meidän kulttuuriin. Tai siis oikeastaan ryyppäys. Kaikki eivät edes tajua alttiuttaan ja menevät kavereiden mukana, jossain vaiheessa sitten ehkä huomaavat olevansa koukussa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:28"]

Muistaakseni on ja ei.

Geenit kasvattaa riskiä, mutta siihen vaikuttaa muunmuassa kasvuympäristö ja useat muut tekijät. 

Alkoholistin lapsella on suurempi riski tulla alkoholistiksi, nelinkertainen riski jos verrataan ei- alkoholistin lapseen. Silti puolet alkoholistien lapsista välttyy tulemasta alkoholistiksi. 

Lopulta se on valinta. Suurempi riski ei tarkoita että pitää vain hyväksyä kohtalonsa ja tulla alkoholistiksi, vaan se tarkoittaa että pitää olla keskivertoa enemmän varuillaan asian kanssa.

Alkoholistiksi tuleminen on aina henkilön oma päätös.

[/quote]3 jatkaa

Olen muuten ihan samoilla linjoilla kanssasi ja osasit selkeämmin kertoakkin mistä minä tuossa puhuin.

Mutta alkoholistiksi tuleminen ei ole ihmisen oma päätös, ei todellakaan :) Minä en koskaan toisin sanoen päättänyt vielä juodessani ja lähteässeni dokaamaan, että minäpä muuten meinaan juoda itseni tässä alkoholistiksi, kun oli niin siistiä katsella sitä isänkin dokaamista lapsena ja tuommoiseksi minäkin haluan!! =D

Minun oman henk.koht kokemukseni mukaan alkoholismi ja tahdonvoima eivät mitenkään liity toisiinsa.

Joo mun omat teot kaduttaa ja tiedän että ihan itse niihin olisin voinut vaikuttaa. En todellakaan kaipaa säälia tai sitä että aletaan minua puolustelemaan, koska jokaisella on oma tahto ja kaikki päättää itse mitä tekee. Mutta väkisinkin mietityttää liittyykö mun isän puheet, käytös tai teot siihen, että minusta tuli väkivaltainen alkoholisti, koska kuitenkin meillä on niin paljon samoja piirteitä (mistä en todellakaan ole ylpeä)

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:38"]

Joo mun omat teot kaduttaa ja tiedän että ihan itse niihin olisin voinut vaikuttaa. En todellakaan kaipaa säälia tai sitä että aletaan minua puolustelemaan, koska jokaisella on oma tahto ja kaikki päättää itse mitä tekee. Mutta väkisinkin mietityttää liittyykö mun isän puheet, käytös tai teot siihen, että minusta tuli väkivaltainen alkoholisti, koska kuitenkin meillä on niin paljon samoja piirteitä (mistä en todellakaan ole ylpeä)

[/quote]Minulla itselläni oli paaaljon ja on vieläkin selvittämättömiä tunteita itseni kanssa, jotka juuri liittyivät hyvin pitkälti siihen isäni alkoholismiin lapsuudessani. Olisi ihan älytöntä väittää, että ne eivät muka vaikuttaisi. Mutta minun on ollut ymmärrettävä että itseään ei voi uhriuttaa, eli omista tunteistaan ja itsestään tarvitsee ottaa oikeasti vastuu.