Lue keskustelun säännöt.
Masennus/ahdistus, mielialalääkkeen aloitus..selviääkö tästä koskaan?
30.01.2015 |
Tilanteeni siis se, että takana voimakasta ahdistusta/pelkotiloja/paniikkia jo useamman kuukauden ajalta. Nyt en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin aloittaa mielialalääkitys. Takana kahdeksas päivä lääkitystä ja olo vielä entistäkin kamalampi. Päätä särkee valtavasti, ajatus ei toimi ollenkaan, jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa tämä olotila. Olo on toivoton :,( Nouseeko tästä koskaan? Muita saman kokeneita, olisiko vertaistukea?
Kommentit (17)
Terapia on, kerran jo kävin, mutta uusi aika annettiin vasta kahden viikon päähän, vaikka pyysin, että alkuun pääsisin tiuhempaan. Tällaista on mielenterveyshoito nykyaikana. Yksityiseen ei tällä hetkellä ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se kestää noin kuukauden verran että alkaa vaikuttaa. JOs olo on tosi paha, voisit pyytää rauhoittavia (bentsot) joita käytät vain tässä alkuvaiheessa, kun masennuslääke ei vielä tehoa.l Bentsoja ei nykyään määrätä helposti pitkäaikaiskäyttöön riippuvuusriskin ja sekakäyttöriskin takia, mutta on ihan tavallista käyttää niitä uuden mielialalääkkeen aloitusoireisiin. Ne poistavat ahdistusta hyvin tehokkaasti ja nopeasti.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:53"]
Et sitten terapiaa ajatellut? Ei lääke auta.
[/quote]
Ei se terapiakaan aina auta. Lisäksi terapiaprosessi on hidas, ja jos ihmisellä on akuutti paha olo, ei hän voi odotella että jos se terapia alkaisi joskus vuoden-parin päästä auttaa. Todella intensiivisestä masennuksesta ja/tai ahdistuksesta kärsivä ei edes pysty keskittymään terapiaan ilman lääkitystä jolla saa olonsa sen verran siedettäväksi että selkeä ajattelu ja itsensä tiedostaminen taas onnistuu.
On muuten aika paljon myös ihmisiä, joilla lääke on ainoa mikä auttaa. Jos masennus johtuu traumoista tai elämäntilanteesta, varmasti terapia on oikea ratkaisu ja lääke vain tilapäinen apu, mutta osalla masennus on puhtaasti biologisperäistä, ilman mitään psyykkistä selittävää tekijää. Silloin oikea ratkaisu on lääke joka korjaa aivokemiallisen epätasapainon.
Mä aloittelin bentsoilla (Opamox) ja lopettelin Mirtazapiinilla. Kaipa niistä apua oli, bentsot jeesasi nopeasti jonkin verran ja Mirtalla sai nukuttua yön läpi. Ainoa oikea ratkaisu on kuitenkin alkuperäisen ongelman poistuminen, joka mun tapauksessa oli parisuhdekriisi.
Kahdeksan päivää on lyhyt aika lääkkeen vaikutuksen kannalta, eli kyllä se siitä. :) Vaikka ei varmasti juuri tällä nimenomaisella hetkellä siltä tunnukaan.
Kun oma masennukseni uusiutui, kävin aika raivokkaasti ongelman kimppuun sekä terapialla että omaehtoisella tunnepäiväkirjalla... toisin sanoen olin itse itseni terapeutti. Se oli hemmetin raadollista, mutta varasin tälle kirjoittamiselle aina tietyn ajan päivästä, vaikka mikä olisi. Nämä kirjoittelut sitten vauhdittivat terapiaakin. Mutta ehkäpä pystyin tähän vielä siksikin, että olin jo läpikäynyt syvän masennuksen ja uusimisvaiheessa oli vielä "aikaa" porautua omiin toimintamalleihinsa, ennen kuin masennus äityisi pahemmaksi.
Yhtä kaikki, toivotan kovasti tsemppiä ja uskon vakaasti, että selviät... ja ilman muuta ymmärtäen, että et ehkä juuri nyt itse siihen uskokaan. Toivottavasti asiat lähtevät pian rullaamaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:53"]
Et sitten terapiaa ajatellut? Ei lääke auta.
[/quote]
Ei se terapiakaan aina auta. Lisäksi terapiaprosessi on hidas, ja jos ihmisellä on akuutti paha olo, ei hän voi odotella että jos se terapia alkaisi joskus vuoden-parin päästä auttaa. Todella intensiivisestä masennuksesta ja/tai ahdistuksesta kärsivä ei edes pysty keskittymään terapiaan ilman lääkitystä jolla saa olonsa sen verran siedettäväksi että selkeä ajattelu ja itsensä tiedostaminen taas onnistuu.
On muuten aika paljon myös ihmisiä, joilla lääke on ainoa mikä auttaa. Jos masennus johtuu traumoista tai elämäntilanteesta, varmasti terapia on oikea ratkaisu ja lääke vain tilapäinen apu, mutta osalla masennus on puhtaasti biologisperäistä, ilman mitään psyykkistä selittävää tekijää. Silloin oikea ratkaisu on lääke joka korjaa aivokemiallisen epätasapainon.
[/quote]
Kaikki ne joilla on noita oireita ( myös minä itse),
heillä on ollut traumataustaa.
Ei ne oireet taivaasta tipu sattumanvaraisesti.
Mietin ihan samaa :/ Mulla myös ahdistuneisuutta ja masennusta ja tuntuu etten enää kestä näitä alotusoireita - pahoinvointia, huimausta, vatsa sekaisin. Viides päivä vasta alkamassa..helpottaako tää olo muka joskus?? Tän viikon vaan maannu sängyssä ja vetäny peittoa korviin, kun on niin huono olo..kamalaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:53"] Et sitten terapiaa ajatellut? Ei lääke auta. [/quote] Ei se terapiakaan aina auta. Lisäksi terapiaprosessi on hidas, ja jos ihmisellä on akuutti paha olo, ei hän voi odotella että jos se terapia alkaisi joskus vuoden-parin päästä auttaa. Todella intensiivisestä masennuksesta ja/tai ahdistuksesta kärsivä ei edes pysty keskittymään terapiaan ilman lääkitystä jolla saa olonsa sen verran siedettäväksi että selkeä ajattelu ja itsensä tiedostaminen taas onnistuu. On muuten aika paljon myös ihmisiä, joilla lääke on ainoa mikä auttaa. Jos masennus johtuu traumoista tai elämäntilanteesta, varmasti terapia on oikea ratkaisu ja lääke vain tilapäinen apu, mutta osalla masennus on puhtaasti biologisperäistä, ilman mitään psyykkistä selittävää tekijää. Silloin oikea ratkaisu on lääke joka korjaa aivokemiallisen epätasapainon. [/quote] Kaikki ne joilla on noita oireita ( myös minä itse), heillä on ollut traumataustaa. Ei ne oireet taivaasta tipu sattumanvaraisesti.
[/quote]
Kyllä ne voi "tippua", samoin kuin sattumanvaraisesti ihmiselle voi tulla vaikka diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Olen itse käyttänyt mielialalääkitystä jo 10 vuotta, ja psykiatrini on todennut -ja olen itse tästä samaa mieltä- etten hyötyisi terapiasta, koska masennukseni vaikuttaa puhtaasti biologisperäiseltä. Sitä on myös vahvasti äidin puolelta suvussa, äitini veljistä 3 on tehnyt itsemurhan alle kolmekymppisinä. Heidän tapauksiaan en tunne niin tarkkaan kun en ollut elossa heidän eläessään, mutta omassa tapauksessani tiedän ettei lapsuudessani tai henkilöhistoriassani tai elämäntilanteessa ole kroonisen masennuksen ja unettomuuden selittäviä syitä.
Ja tosiaan, annos mirtatsapiinia ja annos rivatrilia päivässä, niin olen täysin kunnossa, ilman mitään ongelmia tai sivuvaikutuksia.
Helpottaa. Just tuo on se pahin vaihe. Nyt älä missään nimessä lopeta, vaan ennemmin sitten parina päivänä rauhoittavaa. Olo paranee ihan varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi luontaistuote-ehdotus alkuoireisiin, tätä ei tosin Suomesta valitettavasti saa mutta pystyy tilaamaan iHerbistä... MRM, Relax-all niminen tuote rauhoittaa levotona ja ahdistavaa oloa erittäin tehokkaasti. Minulla käytännössä yhtä tehokkaasti kuin bentsot, mutta vaikutus vaan alkaa hitaammin: noin kolmessa tunnissa ottamisesta vasta. Tuotteen tärkein vaikuttava aine on GABA, joka on käsitelty niin että se ohittaa veri-aivoesteen. Suomesta saa GABAa sisältäviä tuotteita mutta niissä käsittelyä ei ole tehty ja niinpä niiden vaikutus on lähes olematon.
KYLLÄ nousee.Sivuvaikutukset alkavat pian helpottaa ja sitten toipuminen pääsee alkamaan.
Kyllä selviät.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista! Ja juu, en lopeta, koska tiedän, että apu on luultavasti lähiviikkona lääkkeistä tulossa! Nää sivuvaikutukset on vaan niin hirveitä; jo ennestään raskas pää saanut lisäksi tuon hirvittävän päänsäryn ja väsymyksyn sekä pyörrytyksen tunteet. Plus ahdistus satakertaisena. Ja pelkotilat voimistuneet. Opamoxia minulla on tarvittaessa otettavaksi ja ne kyllä auttavat, mutta en tahtoisi niitä käyttää. Käytin jo ennen mielialalääkityksen aloitusta niitä unettomuuteen, auttoivat siihenkin hienosti. Pelkään koukuttavani niihin, joten otan vain harvakseltaan. Mutta nyt oli pakko aamulla ottaa, kun olo oli totaalisen hirveä! :,(
Kyllä ne vaan voi tippua. Minulla myös tipahtanut masennus. Äitini oli varmaan koko ikänsä masentunut, itse yläasteelta asti ravannut keskustelu- ja lääkehoidossa. Nyt lääkkeillä pysyn kunnossa. En enää halua keskusteluja kenenkään kanssa, kun ei ole mitään asiaa. Ihan turhaa käydä kuulumisia kertoilemassa. Ja säännöllisesti sitä yritetään tyrkyttää.
Ärsyttää aina jos lääkäri vaihtuu, kun alkaa se tiukkaaminen että mikämikämikä sulla on huonosti. Ja tututkin kyselleet kaikki vuorollaan. Tuntuu, että moni ei ymmärrä, että masennus on kemiaa. Aivoissa kemikaalit väärin. Ei siihen välttämättä ole mitään ulkopuolista syytä, tapahtumaa tms. Mikämikämikä sulla on, mitä on tapahtunut?! Ei mikään! En minä tiedä mistä tämä johtuu! Mä vain olen tämmöinen? Kaikki on ihan hyvin. Paitsi oman pään sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei varsinaisesti ole mitään syytä tälle "masennukselle". Ehkä hieman stressaava syksy takana ja kuolemantapauksia lähipiirissä, mutta ennenkin selvinnyt sellaisista masentumatta. Pitkä imetysaika minulla takana (yhtä kestoa 6v) ja sen lopetuksen jälkeen nämä kaikki alkoivat. Eli kun on olemassa synnytyksen jälkeistä masennusta, niin lääkärin me diagnosoitiin tää imetyksen jälkeiseksi masennukseksi. Hormonit tehneet tän ja aiheuttaneet serotoniinivajeen, tai jotain sellaista se lääkäri selitti. Mut mulla ehti mennä todella pahaksi, ennenkuin lääkkeet aloitettiin mutta kaikesta huolimatta toive ja usko paranemiseen on. Kyllä täältä vielä kai noustaan, vaikka tuntuu jollain tapaa toivottamalta. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville ja kiitos ihanista vastauksista!
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 13:01"]
Kyllä ne vaan voi tippua. Minulla myös tipahtanut masennus. Äitini oli varmaan koko ikänsä masentunut, itse yläasteelta asti ravannut keskustelu- ja lääkehoidossa. Nyt lääkkeillä pysyn kunnossa. En enää halua keskusteluja kenenkään kanssa, kun ei ole mitään asiaa. Ihan turhaa käydä kuulumisia kertoilemassa. Ja säännöllisesti sitä yritetään tyrkyttää. Ärsyttää aina jos lääkäri vaihtuu, kun alkaa se tiukkaaminen että mikämikämikä sulla on huonosti. Ja tututkin kyselleet kaikki vuorollaan. Tuntuu, että moni ei ymmärrä, että masennus on kemiaa. Aivoissa kemikaalit väärin. Ei siihen välttämättä ole mitään ulkopuolista syytä, tapahtumaa tms. Mikämikämikä sulla on, mitä on tapahtunut?! Ei mikään! En minä tiedä mistä tämä johtuu! Mä vain olen tämmöinen? Kaikki on ihan hyvin. Paitsi oman pään sisällä.
[/quote]
Hmm, olen samaa mieltä kanssasi. Terapia ei auta sinua. Terapiasta ei ole mitään hyötyä terapiavastaisille ihmisille. Pitää itse haluta muuttaa ajatus- ja toimintatapojaan. Sitten voi omaksua terapiassa saatavat apukeinot. Ei muuten.
En muuten usko minäkään taivaasta tipahtaneeseen masennukseen. Yleensä masennuksella on syy. Perinnölliset tekijät, ympäristön kuormittavuus ja jokin fyysinen sairaus ovat yleisimpiä masennuksen aiheuttajia. Minulla on nämä kaikki. Terapiamyönteisenä sain pahimman masennuksen kärjen taitettua. Seuraavaksi pitäisi saada fyysinen sairaus tasapainoon. Ehkä sitten helpottaa.
Jaksamista ja oikein paljon tsemppiä sinulle! Itse olen kokenut tuon saman hieman aiemmin tänä vuonna. Parissa viikossa noi aloitusoireet helpottivat huomattavasti, aluksi ahdistuneisuus lisääntyi paljonkin mutta otin siihen diapamia ja lisäksi minua auttoi kaikki rauhallinen tekeminen kuten tiskaaminen ja muut pienet hommat. 1-2kk:n kuluttua olo oli suhtkoht normaali jo. Lääkkeet vaikuttaa todella hitaasti, mutta kyllä ne auttaa! Käytin lisäksi magnesiumia hermostoa rauhoittamaan ja kamomillateetä/melatoniinia nukkumisongelmiin.
Tiedän, että tuntuu siltä että pelkää eikö se ikinä lopu ja ei paljoa eteenpäin pysty ajattelemaan, mutta haluan rohkaista sinua kertomalla että kyllä loppuu ihan varmasti!! Oikein paljon tsemppiä ja paranemista sinulle!
Et sitten terapiaa ajatellut?
Ei lääke auta.