Lue keskustelun säännöt.
Olitko ala-asteella oma itsesi?
29.01.2015 |
Siinäpä se kysymys. USkalsitko 0lla. Ja millaienn olit?
Kommentit (27)
Joo. Olin oma rauhallinen introvertti hikke itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olin ja muistot ovat todella hyvät!:)
Yläaste onkin sitten teinitarina erikseen.
Olin. Seiskaluokalla sitten alkoi kiusaaminen joka murskasi itsetuntoni. En ole niiden aikojen jälkeen kokenut olevani kyllin hyvä ja mielenkiintoinen ihminen esimerkiksi siihen että pitäisin yllä ystävyyssuhteita. Olen todella yksinäinen.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 23:51"]Kyllä olin ja muistot ovat todella hyvät!:)
Yläaste onkin sitten teinitarina erikseen.
[/quote]
Unohdin vastata tuohon millainen olin.
Olin 'johtajatyyppi' tyttöjen keskuudessa ja poikien keskuudessa suosittu. Iloinen ja puhelias:) Harmittaa oikeastaan, että näin aikuisiällä tuo perusluonteeni osa on saanut elämän paskakerroksen päälleen ja on siten liiankin piilossa:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut oma itseni. Olin tosi ujo ja en uskaltanut puhua juurikaan, paitsi silloin jos kysyttiin jotain.
Olin. Olin kiltti tyttö, luokan parhaita, kaikkien kaveri. Yläasteella en kelvannutkaan porukkaan, kun siirryin musiikkiluokalle ja eri kouluun kuin vanhat ystävät. Onneksi löytyi sentään joku ystävä. Nyt tuntuu, että ala-asteella olin viimeksi todella onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin. Paksukalloista pässiä ei noin vain muuteta. En ehkä ollut se pomo perinteisessä mielessä luokallani mutta se jonka puoleen käännyttiin kun tarvittiin hyvät perustelut ja periksiantamaton jäärä.
En ollut. Olin todella ujo, hiljainen ja ahdistunut. Kiusaaminen alkoi ensimmäisellä luokalla ja jatkui yläasteen loppuun saakka. On ikävää, että nätti ja hyvätuloisesta perheestä tuleva lapsi joutuu muiden luokkalaisten kynsiin. Helppoa se on hyppiä alistuvan lapsen päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut, olin ilkeä kun ahisti yrittää suoriutua muun porukan keskuudessa.
Olin. Enppä paljoa puhunut mitään jos ei ihan pakko ollut (ja silloin se oli kamalaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että olin ihan erilainen silloin ja hukassa
Olin. Silloin olin vielä itsevarma. Mutta mitä kauheuksia teini-ikä toikaan tullessaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin. Täysin oma itseni, vailla itsetutkiskelua, mietiskelyä, henkisiä harjoitteita ja mielen kasvatusta olin kyllä melko hiomaton timantti. Ei ollut tuolloin käytössä sitä ajattelun, tunteen ja tahdon voimaa, mikä nyt aikuisena. Olin oma itseni alkutekijöissäni.
Olin. Täysin oma itseni, vailla itsetutkiskelua, mietiskelyä, henkisiä harjoitteita ja mielen kasvatusta olin kyllä melko hiomaton timantti. Ei ollut tuolloin käytössä sitä ajattelun, tunteen ja tahdon voimaa, mikä nyt aikuisena. Olin oma itseni alkutekijöissäni.
Minuun vaikutti ala-asteella varmasti enemmän ympäristö kuin oma minuus.
En todellakaan. Olin ujo kynnysmatto, en huolehtinut hygieniastani ja sosiaaliset taitoni olivat olemattomat. Jos voisin pyyhkiä ala-aste -ajan elämästäni, niin tekisin sen heti.
En ollut. Olin epävarma alisuoriutuja. Heräsin kuudennella luokalla ja huomasin olevani hyvä ja uskalisin tuoda sen esille. Sen jälkeen löysin myös ikuiset ystäväni
Olin. Koulussa oli kivaa, ja pärjäsin hyvin sekä oppimisessa että kaverisuhteissa. Toinen juttu on se, että alakoulun alussa elin vielä niin mielikuvitusmaailmassa, että keksin vaikka mitä juttuja.
Kyllä. Viimeistä kertaa. Sen jälkeen parinvalintaan kuuluva "esittäminen" pilaa aitouden. Ja myöhemmin toki työelämään ja rahaan liittyvät vallan- ja voitontavoittelut.