Olitko ala-asteella oma itsesi?
Siinäpä se kysymys. USkalsitko 0lla. Ja millaienn olit?
Kommentit (27)
Tarkoitin siis, että olin ihan liikaa oma itseni. Taipumalla edes vähän massan mukaan olisin varmaan saanut paremmat eväät myöhempään elämään. Kärsin vielä nelikymppisenäkin epäsosiaalisuudestani.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 00:20"]
En ollut. Olin todella ujo, hiljainen ja ahdistunut. Kiusaaminen alkoi ensimmäisellä luokalla ja jatkui yläasteen loppuun saakka. On ikävää, että nätti ja hyvätuloisesta perheestä tuleva lapsi joutuu muiden luokkalaisten kynsiin. Helppoa se on hyppiä alistuvan lapsen päällä.
[/quote]
Ei ruma ja köyhäkään ansaitse kiusaamista.
[/quote]
Ei ruma ja köyhäkään ansaitse kiusaamista.
[/quote]
Olin todella onnellinen ala-asteen loppuvaiheessa, elämän parasta aikaa. Yläaste pilasi kaiken.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 06:45"]
En todellakaan. Olin ujo kynnysmatto, en huolehtinut hygieniastani ja sosiaaliset taitoni olivat olemattomat. Jos voisin pyyhkiä ala-aste -ajan elämästäni, niin tekisin sen heti.
[/quote] Näin taitaa olla aika monella tuon ikäsellä
Olin. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tunnistan itseni enemmän ala-asteaikaisesta minästäni kuin teiniminästäni. Arvomaailmani on paljon lähempänä lapsuuteni arvomaailmaa ja käytökseni ala-asteikäisenä oli paljon loogisempaa ja samaistuttavampaa. Teini-ikäni oli siis saatanan angstinen ja vaikea, vaikka en edes mitään oikeita vastoinkäymisiä joutunut kohtaamaan. Olin myös todella naivi ja mustavalkoinen. Nykyinen elämäni vastaa lapsuuteni ihanne-elämää: tavallista, mukavaa arkea ja miellyttävä työpaikka.
En täysin, piti sitä vähän esittää, mutta ihan liikaa. Olin omapäinen nörtti, joka opiskeli omin päin luonnontieteitä ja matematiikkaa lukiotasolla, mutta oli muutamaa vuotta ikäisiään jäljessä sosiaalisissa taidoissa ja liikunnassa. Ei minua juuri kiusattu, mutta jäin ja jättäydyin usein ulos porukoista. Onneksi omasta kylästä löytyi pari kaveria, joiden kanssa teimme hulluja projekteja.