Miestä sanoi, että sitä alkanut kaduttamaan tämä raskaus :(
Yhdessä haluttiin vielä kolmas lapsi. Mies oli se, joka asiaa ensin ehdotti. Minä lämpenin asialle vähitellen.
Nyt mies sitten sanoi, että sitä kaduttaa koko asia ja vituttaa :(
En nyt oikein tiedä, mitä tekisin.
Kommentit (14)
Autsista. Voisko olla ihan alun kankeutta? Uskoisin että sopeutuu ajallaan. Tsemppiä ja onnea raskauden johdosta! Ja aurinkoista kevättä :)
Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta.
Ap
No jos on itse sitä toivonut, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua? Eikö itse sitä tajua? Nyt kun ei ole kyseessä koeajossa oleva auto. Hohhoijaa, en jaksa edes ajatella enempää tätä...
Kaduttaa saa, mutta sitä katumusta ei saa kaataa puolison niskaan. Se on keskenkasvuisen kiukuttelua ja epäreilua. Pitkässä suhteessa useimmat kämmäävät juuri näissä asioissa, joissa olisi parempi pitää suu kiinni mutta silti tulee sanottua kaikenlaista. Eipä sitä auta kuin miettiä, että käsitys omasta puolisosta on taas hiukan realistisempi, ja katsotaan eteenpäin päivä kerrallaan. Eihän tuolle asialle mitään voi tehdä. Nauti sinä ap kuitenkin raskaudestasi, älä anna miehen pilata sitä.
Miehelläkin kai on oikeus tunteisiin. Olla epävarma jaksaako parkuja, riittääkö rahat sittenkään, pelätä lapsen terveyden puolesta... Silloin kun puolisolla on "heikkoja hetkiä", on puolestaan toisen vuoro valaa uskoa ja kannatella kappaleen matkaa. Kannustaa, että kyllä me yhdessä pärjäämme kuten tähänkin asti ja parerempia päiviä tulee. Inhottaa tämä palstalaisten asesenne, joka aina tuomitsee miehet paskoiksi.
Aika monella tuollaisia ajatuksia tulee välillä, harva sanoo ääneen. Kyllä minäkin välillä mietin kolmatta odottessa, että mihin tässä tuli ryhdyttyä kun kahdessakin oli tekemistä. Mikä miestä huolettaa? Jaksaminen, raha-asiat, minkä ikäisiä edelliset lapset ovat? Eikö sinua huoleta mikään? Kannattaa jutella.
No tollasen katumisen tilittäminen on täysin turhaa, tulee vaan odottajalle epävarma ja hirveä olo, että mulla on nyt tää lapsi täällä tulossa jonka mieskin halusi ja mitähän seuraavaksi tapahtuu. Kyllä raskaanaolevaakin voi kaduttaa, mutta on eri asia kun mies märehtii ääneen omaa katumustaan, hänhän voi vaan lähteä kälppimään koska lystää. Keskustella toki voi, mutta jo saman keskustelun aikana ois tarkoituksenmukaista tehdä selväksi, että ei ole lähtemässä mihinkään. Jokin on pielessä siinä tunteiden tunnistamisessa, jos asia jää auki. Voimia!
Tunnistamisessa = tunnustamisessa
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:32"]No tollasen katumisen tilittäminen on täysin turhaa, tulee vaan odottajalle epävarma ja hirveä olo, että mulla on nyt tää lapsi täällä tulossa jonka mieskin halusi ja mitähän seuraavaksi tapahtuu. Kyllä raskaanaolevaakin voi kaduttaa, mutta on eri asia kun mies märehtii ääneen omaa katumustaan, hänhän voi vaan lähteä kälppimään koska lystää. Keskustella toki voi, mutta jo saman keskustelun aikana ois tarkoituksenmukaista tehdä selväksi, että ei ole lähtemässä mihinkään. Jokin on pielessä siinä tunteiden tunnistamisessa, jos asia jää auki. Voimia!
[/quote]
Olen vähän eri mieltä. Minusta molemmilla puolisoilla on velvollisuus tukea toisiaan, eikä ole hyväksi kenellekään hautoa huolia yksinään. Eihän se lapsi yksin äidin ole, molemmille se on tulossa. Nyt tietysti ap:n tapauksessa paljon merkitystä on sillä, miten mies tuon katumisensa on ilmaissut. Vihastuksissaan vai huolestuneena. Ei tosiaan ole ihannetilanne, mutta mielestäni nyt olisi tärkeää keskustella tuo asia läpi yhdessä. Neuvolassa yritetään muistuttaa, että myös isä tarvitsee tukea. Tämä kuitenkin tuntuu käytännössä usein jäävän puheen tasolle, odotetaan että mies pysyisi vahvana eikä osoittaisi mitään heikkouden merkkejä.
Muakin kadutti raskaus yhdessä vaiheessa, kerroin siitä miehelle kun meillä on totuttu puhumaan kaikista tunteista. Kadutuskin meni ohi kun siitä sai puhua, kai se oli vaan jännitystä kun elämä oli muuttumassa!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:01"]
Miehelläkin kai on oikeus tunteisiin. Olla epävarma jaksaako parkuja, riittääkö rahat sittenkään, pelätä lapsen terveyden puolesta... Silloin kun puolisolla on "heikkoja hetkiä", on puolestaan toisen vuoro valaa uskoa ja kannatella kappaleen matkaa. Kannustaa, että kyllä me yhdessä pärjäämme kuten tähänkin asti ja parerempia päiviä tulee. Inhottaa tämä palstalaisten asesenne, joka aina tuomitsee miehet paskoiksi.
[/quote]
Miehen oikeudet ja miehen tunteet ja päläpälä. Naisella ei mitään tunteita siis olekaan vaan aina ja ikuisesti on tuettava miestä ja siloteltava miehen elämää ja annettava muuttaa mieltään ja kannettava aina itse vastuu.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:55"]
Olen vähän eri mieltä. Minusta molemmilla puolisoilla on velvollisuus tukea toisiaan, eikä ole hyväksi kenellekään hautoa huolia yksinään. Eihän se lapsi yksin äidin ole, molemmille se on tulossa. Nyt tietysti ap:n tapauksessa paljon merkitystä on sillä, miten mies tuon katumisensa on ilmaissut. Vihastuksissaan vai huolestuneena. Ei tosiaan ole ihannetilanne, mutta mielestäni nyt olisi tärkeää keskustella tuo asia läpi yhdessä. Neuvolassa yritetään muistuttaa, että myös isä tarvitsee tukea. Tämä kuitenkin tuntuu käytännössä usein jäävän puheen tasolle, odotetaan että mies pysyisi vahvana eikä osoittaisi mitään heikkouden merkkejä.
[/quote]
On totta, että molemmilla puolisoilla on velvollisuus tukea toisiaan. Siksi juuri raskaana olevaan naista ei aleta stressaamaan ja pelottelemaan sillä, että puoliso ei ehkä aiokaan olla tukena raskaudessa ja lapsen synnyttyä, koska se on aivan valtava stressi sille odottajalle. Raskausaika on naisen elämän herkintä aikaa, ainoaa aikaa jolloin sitä miehen tukea oikeastaan koskaan edes tarvitsee. Jos siinä menee ja puukottaa puolisoa selkään vihjaamalla, että haluaisi perua koko jutun, eli antamalla ymmärtää että saat muuten yksinäsi hoitaa tämän lapsen tässä sitten, niin sitä voi olla vaikea antaa anteeksi.
On valtavasti miehiä, jotka eivät vaan tajua, pässit, että on pikkuisen eri asia kun lapsi kasvaa omassa kehossa, kuin olla siinä vieressä miehenä seuraamassa. Naiselle lapsi on todellinen heti alusta asti. Tarve suojella lasta kaikelta on myös todellinen jo raskausaikana, ja se on voimakas, primitiivinen tunne. Sen kanssa ei kannata leikkiä päästelemällä sammakoita sillä mielellä, ettei oikein tiedä tykkääkö siitä että lapsi on tulossa. Silloin laittaa puntariin naisen rakkauden itseensä ja naisen tarpeen suojella ja rakastaa lastaan, ja mies häviää siinä vertailussa, aina.
Mies voi purkaa tunteitaan muillekin kuin tulevalle äidille, niinhän naisetkin tekevät että hakevat vertaistukea toisista odottavista äideistä. Naiselle on annettava odotusrauha, koska lapsi joka tapauksessa on tulossa.Tietenkin, jos mies haluaa erota kun nuorin lapsi on siinä parivuotias, niin on vain järkevää kiukutella ja ruikuttaa pettymystään koko raskausajan. Taatusti siinä kylvää sellaisen etääntymisen siemenen, että nainen alkaa valmistella elämää sellaiseksi, jossa miehen ei tarvitse olla lapsensa kanssa jos ei kerran halua. Siihen, että nainen saa voimansa kerättyä eroa varten, riittävästi rahaa muuttoa varten ja vahvistettua muut ihmissuhteensa niin että saa niistä tukea eron jälkeen, menee melko tasan tarkkaan sen pari vuotta. Missä vaiheessa mies on yleensä unohtanut kuinka vittumainen olikaan silloin aikanaan.
Miehet. Yhdeksän kuukautta elämässä on lyhyt aika. Älkää menkö kusemaan koko loppuelämää perheenä möläyttelemällä mitä sylki suuhun tuo sinä aikana. Jos ei ole mitäään kaunista sanottavaa, jos ei voi olla sen kumppanin tukena, niin olkaa ainakin hiljaa.
Been there. Lopputulos oli, että mies alkoi juoksemaan vieraissa, baarissa yms. Ero tuli. Ainoastaan vastuuttomasti käyttäytyvän puhetta.