Onko teillä mielenkiintoisia keskustelunaiheita miehenne kanssa?
Mies ei jaksa kuunnella mun työjuttuja, opiskelujuttuja eikä harrastusjuttuja. Kuulemma pitäis olla jotain muuta ja hyvää sanottavaa joskus. Töistä ei ole, opiskeluista ja hareastuksista olisi ehkä jotain mutta niitä aiheita varon koska ne ärsyttää miestä, sillä onhan ne pois perheeltä. Mutta ei mulla sitten muuta asiaa ole :( Niin että mistähän sitten keskustelisimme?
Kommentit (22)
Lue kirjoja. Seuraa uutisia, tiedemaailman tapahtumia. Lakkaa valittamasta kaikesta.
Maailman menosta en keksi mitään hyvää sanottavaa, leffoista en tiedä tällä hetkellä mitään. Ilmiötkin menee varmaan siihen negatiivisuuspuoleen, jota ei jaksa kuunnella. Olen liian negatiivinen, en oikeasti keksi juuri mitään hyvää tällä hetkellä. ap
Nagatiivinen inisijä kyllä on raskasta seuraa. Ole sitten hiljaa, jos ei muuta asiaa ole.
Politiikasta, yhteisistä tuttavista tai sukulaisten kuulumisista... mistä nyt muutenkin normaalit ihmiset puhuu.
On meillä mielenkiintoisia keskusteluja miehen kanssa. Tänään katsottiin yleteemalta dokumentti "Äitiys ja ura" ja keskustelimme lastenhankinnasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja sen eroista Kanadaan nähden. Mietimme myös ovatko lapset nykyään vanhempiensa statussymboleita ja onko äitiys kautta aikojen ollut näin hypetetty aihe kuin mitä se nykyään tuntuu olevan. Lapsettomia siis ollaan jos se jotenkin vaikuttaa..
Ehkä nyt vaalien alla niistä keskusteltavaa? Tai ihan jostain yhteiskunnan vääryyksistä tai epäkohdista? Vai siis mistä miehesi haluaa keskustella?
Pitää opetella olemaan hiljaa... Tiedän että jatkuva negatiivisuus on inhottavaa, mutta en tiedä miten siitä eroon. Opiskelut ja harrastus oli kivoja juttuja aluksi, mutta sitten kun niistä intoilin, niin sekään ei ollut hyvä aihe. En enää tiedä millanen minun pitäisi tässä elämässä olla että kelpaisin. ap
Tänään keskusteltiin opiskelusta, opetuksen tasosta, tulevaisuuden suunnitelmista, kissoista, unista, viime päivien tapahtumista, ruoasta, peleistä, lapsuuden harrstuksista... Usein puhutaan myös ajankohtaisista aiheista. Kyllä näitä löytyy.
En minä tiedä mistä mies haluaa keskustella. Ei se esim ikinä kerro mitään kavereiden kuulumisia jos ovat olleet jossain, aina saa nyhtää tietoa ja sekin tuntuu ärsyttävän. Pitää kuulemma osata kysyä tarkemmin, hän ei itsenäisesti osaa kertoa mitä muille kuuluu. ap
On, meillä on monenlaisia yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Toki omiakin.myös
Suosittelen lämpimästi parisuhdeleirille osallistumista. Me olemme ainakin saaneet sieltä paljon apuja erityisesti juuri kommunikaatioon liittyen.
Nuorena jaksoin paasata politiikasta ja käydä näitä perjantai-illan viinintäyteisiä filosofisia keskusteluja. Tällä hetkellä emme todellakaan keskustele mistään henkevästä, onhan meillä pieniä lapsia. Keskustelut ovat hyvin arkisia ja koskettavat tavallista elämäämme. Äitiys on tehnyt minusta suvaitsevamman, en enää jaksa olla niin ehdoton esim. uskontoa käsittelevissä keskusteluissa. Hyväksyn muiden näkökulman, ja mies on samanlainen, joten kovin kiihkeitä argumentteja puolin tai toisin ei saada aikaiseksi.
Me keskustellaan aina iltasella AV-palstan kuumista aiheista! Toimii. Myös vanhat ketjut toimii, etenkin noloin lääkärikäyntisi ja aion varjostaa miestäni...
Emme juurikaan keskustele, mutta seksi ja intuitiivinen ymmärtäminen on sitäkin parempaa.
Ai että Me ollaan kovia puhua pälpättämään. Vaimon suku tulee Jääskestä ja minun Metsäpirtistä. Karjalaisveri virtaa molemmissa vuoksen lailla. Hiljaista hetkeä ei juuri ole isseksaan tarvitse kummankaan olla. Joskus kun innostutaan ei kumpikaan tiedä mistä puhutaan mutta mekkala on mahoton.
Ei me keskustella. Oikeesti. Ei ehdi eikä jaksa.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:51"]
Me keskustellaan aina iltasella AV-palstan kuumista aiheista! Toimii. Myös vanhat ketjut toimii, etenkin noloin lääkärikäyntisi ja aion varjostaa miestäni...
[/quote]
Me myös!! Tulee oikeasti välillä tosi hyviä keskusteluja :D
Ei ole. Näin 20 vuoden jälkeen sitä pohtii olisiko pitänyt valita mies vähän muilla perusteilla kuin sänkykamaritaitojen. On niistä edelleen iloa. Paljon. Mutta puhuttavaa meillä ei ole. Tai siis mies ei keskustele kenenkään kanssa mistään ihan keskustelmalla.
Me jutellaan kaikesta ja paljon. Molempien töistä, harrastuksista, yhteisestä harrastuksesta (maalaaminen/piirtäminen/kuvataide), kirjoista, musiikista, telkkariohjelmista, sukulaisten ja ystävien kuulumisista, uutisista, lapsistamme, päiväkodista, kodin tulevista rempoista... Lista on aika loputon. Jaetaan ilot ja surut. Mutta jos ap vaan valitat niin töistä, harrastuksista kuin koulusta käy Se kuuntelijalle raskaaksi, mikään ei ole niin rasittavaa kuin jatkuva valitus. Miehesi asennekin on tietty vähän kummallisen kuuloinen, outoa ettei oman vaimon työ tai harrastukset kiinnosta (olettaen siis, että kaikki ei ole yhtä valivalia).
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:28"]
Pitää opetella olemaan hiljaa... Tiedän että jatkuva negatiivisuus on inhottavaa, mutta en tiedä miten siitä eroon. Opiskelut ja harrastus oli kivoja juttuja aluksi, mutta sitten kun niistä intoilin, niin sekään ei ollut hyvä aihe. En enää tiedä millanen minun pitäisi tässä elämässä olla että kelpaisin. ap
[/quote]
Pitäisikö sun miettiä kelpaako miehesi sinulle eikä menettää viimeisiäkin itsetunnon rippeitä hänen kanssaan?
Me jutellaan kaikesta. Maailman meno, leffat, ilmiöt...