Onko koiraeksperttejä paikalla?
Mulla on kaksi berninarttua, 1 v ja 10 kk, eli aika lapsia vielä. Nuorempi on ollut alusta asti tosi ärhäkkä ja kiusaa vanhempaa ilman itsesuojeluvaistoa. Vapaana ollessaan leikkivät köydenvetoa tai sitten jahtaavat toinn toistaan ja painivat ja...purevat. En ole varma, kumpi näistä on lopulta pomo. Vanhempi on kiltimpi, mutta jos on oikein isosta herkusta (vaikkapa jäniksenraadosta :-p) kyse, niin ei ole nuoremmalla asiaa osingoille. Olen nyt viime aikoina pari kertaa huomannut, että vanhemmalla on kurkussa ihan selviä rupia, siis tämä pikkusisko on todellakin purrut leikeissä aika kovaa. Ei tunnu oikein hyvältä ajatella, että näin käy. Mitä minun pitäisi tehdä? :(
Kommentit (3)
Parikymmentä vuotta on koirankasvatuskokemusta...
En puuttuisi itse tuollaiseen mitenkään, kun kyse on vain kahden nuoren koiran rajusta leikistä, ei oikeista tappeluista. Kyllä toki naarmuja voi leikkiessäkin tulla välillä, mutta ei ne ole vaarallisia. Vain jos jompikumpi selvästi pelkäisi toisen liian rajua leikkiä tai yrittäisi sitä pakoon, alkaisin hillitsemään toista, mutta jos molemmat on hommassa iloisesti mukana niin annan leikkiä kyllä tosi rajustikin. Meillä on 4 terrieriä joten kyllä ärinää, pörinää ja murinaa kuuluu vähän väliä ihan leikkitouhuissakin ;)
Noita pomouksia ei kannata niin miettiä. Useilla lemmikkikoirilla ei edes ole sellaista laumavaistoa että muodostaisivat selkeitä hierarkioita. IHan hyvin voi olla lauma koiria, joilla ei ole mitään selkeää laumajärjestystä. Jotkut yksilöt taas on enemmän selkeitä pomoja tai sitten seuraajia ja alistujia. Jos laumahierarkia ei aiheuta mitään ongelmia esim. veristen johtajuustaisteluiden muodossa tai koska yksi kovaluontoinen koira höykyttää arempia, minusta ihmisen ei tarvitse sitä kauheasti miettiä asiaa tai puuttua siihen.
Minulla on kaksi palveluskoiraa, vanhempi narttu ja uros vuoden nuorempi. Narttu on näyttänyt kaikille pennulle selkeästi "kaapin paikan", mutta kun tämä uros pentu tuli taloon, on antanut sen tehdä suunnilleen mitä lystää.
Kun uros oli noin kahdeksan kuukauden, huomasin nartun kaulassa molemmin puolin paksut ruvet, jotka oli tullut uroksen siinä leikeissä roikkuessa. Narttu on luonteeltaan pehmeämpi, mutta kun on kyse oikeasta luusta, ei päästä urosta ottamaan luuta. Eli jos tosissaan haluaa, uros uskoo. Ovat hyviä kavereita, eikä keskinäistä riitaa ole koskaan ollut.
Luulisin, että teillä on kyse enemmän leikistä. Erotat kyllä jos homma menee vakavaksi. Oman johtajuuden merkitystä ei voi korostaa liikaa, silloin koirille on selvää kuka on pomo.
Ole itse se pomo ja puutu välienselvittelyyn heti jos se tuntuu menevän totiseksi. Koirillasi on niin vähän ikäeroa että niille tulee helpommin kahnauksia. Kouluta ja lenkkeilytä molempia koiria myös erikseen, jolloin ne luovat sinuun vahvemman siteen kuin silloin jos ne vaan saisivat suurimman osan ajasta hillua keskenään. Näin sinun on helpompi hallita laumaasi.